Synttärikakku, joka epäonnistui ja onnistui täydellisesti

Puuh, viimeiset vieraat lähtivät juuri ovesta, sillä juhlimme tänään Bonskun ja Tintin ensimmäisiä yhteissynttäreitä. Nyt meillä on siis 4- ja 1-vuotiaat lapsoset. Miten ihmeellistä! Juhliin oli kutsuttu kummankin kummit ja isovanhemmat ja melkein kaikki pääsivät paikalle. Ilma oli täydellinen ja juhlat vietettiin suurimmaksi osaksi ulkona. Taloyhtiössämme on viihtyisä grillipaikka ja katos, jonka vierasjoukkomme täytti koko iltapäivän ajaksi. 

Sää oli täydellinen: ei liian kuuma eikä yhtään viileä. Oli ihana järjestää juhlat pihalla!

Mitään sen kummempaa teemaa juhlilla ei ollut, mutta dinosaurukset vilahtelivat siellä täällä, sillä Bonsku on nyt niistä kovasti innostunut. Hän oli myös pitkään toivonut, että saisi grillata nakkeja, joten toive oli luonteva toteuttaa. Suolaisena tarjottavana oli siis hodareita ja salaattia. Hodareiden täytteeksi oli sinapin, ketsupin ja paahdetun sipulin lisäksi Maku-lehdestä bongattu riisiviinietikalla maustettu kurkkusalaatti ja Viimeistä murua myöten -blogista löydetty helppo varhaiskaali-"kimchi". Lisäksi äitini teki suolapaloiksi täytettyjä tuulihattuja ja ruissipsejä. 

Salaattia ja hodaritäytteitä. 

Aika täydellinen hodari, etten sanoisi. Täytteenä perinteisten soosien lisäksi korean BBQ -kaalia ja tuorekurkkusalaattia. 

Bonsku oli toivonut myös jo kuukausia aiemmin "viinirypälekakkua" ja suklaakakkua. En tiedä, mitä hän tarkoitti viinirypälekakulla, mutta onneksi hänelle kelpasi tämä aiemmin kokeilemani smoothiekakku, jonka koristelin viinirypäleseppeleellä ja ketunleivillä. Koska Tintti ei juurikaan ole päässyt vielä makeita maistelemaan, oli makeuttamaton smoothiekakku myös sopiva valinta "Tintin kakuksi". Suklaakakun tarina olikin sitten ihan oma lukunsa. 

Oli muuten haastava löytää ideoita viinirypälekoristeista. Pinterest oli täynnä vain sokerimassasta tehtyjä feikkiviinirypäleitä. Onneksi oli myös tämä viinirypälekranssi. 

Sopivan suklaakakun resepti tuli vastaan vähän vahingossa. Olen nyt lueskellut paljon jo edellä mainittua Viimeistä murua myöten-blogia, joka sopivasti julkaisi keväällä täydellisen suklaakakun reseptin. Kakkupohjan tekeminen oli todella helppoa, niin helppoa että teimme ensimmäisen pohjan oikeastaan yhdessä Bonskun kanssa. Mitään ei tarvinnut vatkata, kaikki vain sekoitettiin. En kuitenkaan osannut arvata, että taikina olisi TODELLA juoksevaa, vaikka siitä varoitettiinkin. Innoissani olin halunnut käyttöön uuden säädettävän kakkupohjani ja kaadoin taikinan siihen vain huomatakseni, että se valui kaikki pellille. Voitelin siis äkkiä tavallisen irtopohja vuoan ja kippasin taikinan siihen. Ensimmäinen pohja jäi kuitenkin todella matalaksi tämän sekoilun vuoksi. Tein siksi toisen pohjan, joka onnistuikin täydellisesti. Olin kyllä hieman harmissani, ettei säädettävä kakkupohjani päässyt vielä käyttöön. 

Kakunpelastusoperaatio. Säädettävä kakkuvuoka on Heirolin. 

Täytteeseen halusin vadelmia ja yhdistelin eri resepteistä sopivan vadelma-rahka-täytteen. En käyttänyt blogin pätkis-vadelma-täytteen ohjetta, sillä en erityisemmin pidä Pätkiksistä ja halusin kakkuun ihan vain suklaata ja vadelmaa. Täytteestä tuli ehkä vähän liian juoksevaa, mutta huithapelina en jaksanut alkaa sulattamaan liivatteita tai paksuntamaan täytettä muuten. Ajattelin, että valukoot sitten vaan. Halkaisin sen korkeamman kakkupohjan ja jätin littanamman halkaisematta ja aloin täyttää kakkua. Ensimmäiset kaksi kerrosta menivät hyvin. Pohjat olivat raskaita ja kosteita, mutta helppoja siirrellä. Levitin runsaasti täytettä toisen kakkupohjan päälle ja ajattelin, että tämä on hienoin kakkuni ikinä. Asetin viimeisen pohjan kakun päälle - ja silloin keskimmäinen kakkupohja halkesi keskeltä ja kakkupohja täytteineen valui kakun sivuille kuin sula laava. Aloin huutaa järjestelyapuna olleelle äidilleni "Kakkukatastrofi! Tule äkkiä auttamaan!" Itkin ja nauroin epäonnistunutta kakkuani yhtä aikaa. Onneksi äiti oli paikalla, että joku ajatteli sentään järkevästi. Survoimme kakun yhdessä käsin kasaan ja lopuksi puristimme kakun ympärille sen säädettävän kakkuvuoan - pääsi sekin siis sittenkin ensimmäisen kerran käyttöön. 

Ja valmis kakku! Huh, lopulta onnistui yli odotusten, etenkin nuo laavakoristeet onnistuivat kyllä hienosti ja valunut ganachekin oikeastaan sopii tähän dino-laava-teemaan. 

Kakunpelastamisepisodin jälkeen jäimme vielä jännittämään kakun lopullista kohtaloa. Pysyisikö se kasassa, kun kureliivit riisuttaisiin pois sen ympäriltä? Purkautuisiko kakku, kun se leikataan? Ensimmäinen jännitysmomentti oli ennen koristelua. Tein kakun päälle suklaaganachen (joka sekin jäi hieman löysäksi, mikähän siinäkin on?). Kakku onneksi säilyi ehjänä, kun vuoka otettiin pois ympäriltä. Keksin, että mahdollisesti purkautuvasta tulivuorikakusta pitää ottaa ilo irti ja tein poltetusta sokerista kakkuun hienot laavakoristeet. Lisäksi laitoin kakun ympärille mummulan pihan ketunleipiä ja kakun teemaan sopivasti dinolelut koristeeksi.

Katsokaa nyt tuota laavaa! Onneksi tuli 2000-luvun alussa katsottua BBC:n kokkausohjelmia, joissa tehtiin aina poltetusta sokerista koristeita. 

Leikkauspintakin melko hyvä. Kakku oli todella tuhdin suklainen, vaikka siihen tuli vain kaakaojauhetta ja kahvia. 

Melkein harmitti, että kakku pysyi ehjänä vielä leikatessakin, eli tulivuoriefekti ei toteutunut. Mutta oikeasti hyvä niin, sillä kakkua oli todella helppo leikata ja mikä tärkeintä, maku oli aivan huumaava. Pohja oli todella suklainen ja vadelma-rahka raikasti kakkua sopivasti. Laavakoristeet onnstuivat yli odotusten ja olin lopulta erittäin tyytyväinen siihen. Vaikka täytyy myöntää, etten ole tarpeeksi kurinalainen kakuntekijäksi. Todellinen kakkutaituruus tai vaikka leivontabloggaus vaatii sellaista pikkutarkkuutta, jota minulta ei löydy. Onneksi ei tarvitsekaan, vaan riittää ihan hyvin tällaiset huithapelin taidot. Ja taidan olla vähän riskinottaja, sillä en koskaan testaile leivoksia tai käytä pelkkiä varmoja reseptejä. Toisaalta, ehkä siksi olen aika hyvin oppinut varautumaan erinäisiin kakkukatastrofeihin.

Onko sinulle käynyt kakku- tai muita tarjoilukatastrofeja? Miten selvisit?