maanantai 3. kesäkuuta 2019

Voihan kirppis!

Puolet toukokuusta on mennyt kirppistelyyn, sillä olen odottanut huomenna alkavaa kirppisjaksoa tavallisella kirppiksellä ja varasin vielä ex tempore lastenkirppisjakson sitä edeltävälle viikolle. Muuton myötä pistin paljon tavaraa sivuun ajatuksena myydä ne kirppiksellä sitten joskus. Ja kyllä sitä riittääkin! On edelliseltä kirppisjaksolta myymättä jääneitä, on uusia poistettavia vaatteita ja lisäksi lasten vaatteita. Miten minä joskus kirjoitinkaan, ettei sitä ylimääräistä tavaraa niin hirveästi ole?


Tinttiä eivät ylimääräiset vaatekasat häiritse. Hän tykkää painaa päätä pyykkikasoihin (tai kirppiskasoihin) ja sanoa "Aaaai". 

Eniten ärsyttää se, että tavara ei liikukaan eteenpäin. En haluaisi heittää ehjää tavaraa pois, mutta sen myymisessä ja lahjoittamisessa pitää välillä nähdä niin paljon vaivaa, että mieli tekisi. Tuo tavara kannattaa myydä lastenkirppiksellä, tuo tavallisella, tuo yhdessä facebook ryhmässä ja tuo toisessa, tuo tavara taas Toriin. Tällä hetkellä tuntuu, että muut kotityöt seisovat, kun on pitänyt hinnoitella, viedä tavaraa ja käydä järjestelemässä pöytää. Olenkin päättänyt jatkossa olla entistä harkitsevampi siinä, mitä tavaraa päästän kotiini. Vaikka olen tavaraan kiintyjä, siitä pitää olla myös kohtuullisen helppo päästä eroon. 

Vaatetta ja krääsää. Toisen krääsä, toisen aarre? 
Mutta ehkä toivoa on näkyvissä, sillä nyt kun kävin läpi vaatteitani, en löytänyt enää kovin montaa uutta myytävää. Kaikki ovat joko oikeasti aktiivikäytössä oikeana sesonkina tai sitten sellaisia klassikoita, jotka haluan säästää mahdollista uutta käyttöä varten. Vaikka kaikkea ei kannata säästää, on minusta kiva että omassa vaatekaapissaan voi käydä shoppailemassa jotain "uutta vanhaa" silloin tällöin. Lisäksi se tuo kivaa vaihtelua, että pistän aina sesonkiin sopimattomat vaatteet syrjään kokonaan, jolloin niihin ei ala kyllästyä vaatekaapissa. 

Lastenvaatteet liikkuvat yllättävän nihkeästi. Ehkä pitäsi olla minirodinia, joten nämä ovat ehkä liian "tavallisia".

Vaikka täytyy ihmetellä nyt pari päivää kirppismyyntiä seuranneena, että jälleen kerran ihmiset ostavat aivan käsittämätöntä tavaraa. Niitä kivoja, mutta sopimattoman kokoisia vaatteitani ei ole juuri kukaan ostanut, mutta sen sijaan ne kaikki sinne viemäni omituiset kipot ja kupit ja krääsät tuntuvat myyvän! Ehkä ihmisillä on tarpeeksi vaatteita, mutta ei krääsää? Varmaan näin mökkisesongin edellä on kiva ostella mökille kaikkea uutta. 

Kesävaatekaappi. Vain hieman pursuaa, mutta lähinnä huolimattomuudesta. Sopiva yhdistelmä vintagea ja modernia. 

Palkintona näistä myynneistä annoin itselleni luvan ostaa myös yhden uuden vaatteen eli toiset uikkarit, jotka odottelevat kaapissa sitä, että kirppisrumba on saatettu loppuun. Todellisuudessa ostin kyllä jo toisenkin vaatteen. Hups. Nosh-kutsuilla meinasin jo pysyä kovana, mutta esittelijä tarjosi mallikappaletta, josta oli koot loppu ja sehän on melkein kuin käytettynä ostaisi. Mekko on niin ajaton, että päätynee vaatekaapin klassikko-osastolle. Välillä mietin, että voisin pukeutua lähes pelkkään vintageen, mutta tykkään kyllä myös moderneista lookeista, joten varmaan jatkossakin sekoittelen vanhaa ja uutta. 

Palkinnot siitä, että saan tavaraa eteenpäin. Kengät ja koru ovat vanhoja, mutta yhdistin kevään valmistujaisjuhlissa tähän uuteen klassikkomekkoon. Bikinit ovat Halla hallan, sillä olen ollut viime vuonna ostamaani uikkariin niin tyytyväinen. 

Pidetään peukkuja, että mahdollisimman paljon tavaraa menisi ja vielä enemmän sille, ettei uutta tavaraa tulisi!

6 kommenttia:

  1. Olet urhea, kun jaksat kuitenkin kirppistellä, vaikka onkin työlästä eikä kaikki mene kaupaksi. Minä aina vain koitan ensin tyrkyttää kavereille ja sukulaisille, joiden tiedän ehkä kaipaavan jotain, mitä minä en enää kaipaa (menee siis usein ihan tyrkyttämättä), ja sitten vien jämät johonkin vaihtotapahtumaan. Vaatteidenvaihtotoreilta ylijäänyt kama kuljetetaan yleensä tapahtuman jälkeen UFF-laatikkoon, joten omiaan ei tarvitse ottaa takaisin. Kierrätyskelpoiset pikkukrääsät heivaan suoraan esim. Konttiin tai Ekotorille, laiska kun olen. Kunnon aarteet ja itselleni erityisen tunnearvokkaat tavarat vien johonkin sellaiseen lahjoituspisteeseen, kuten Kirjakahvilan ilmaishyllyyn, mistä tiedän, että löytäjä saattaa ihan todella arvostaa tavaraani ja sille on vielä pitkä ja hyvä tulevaisuus edessä, vaikkei se olisikaan enää minun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän siinä tosiaan kovin hyvälle tuntipalkalle pääse, mutta pääsee kuitenkin kerralla eroon isosta määrästä tavaraa. Nyt nettosin kuutisen kymppiä. Veikkaan, että Ekotori on muutaman tuikkukipon ja muun krääsän loppusijoituspaikka.

      Poista
  2. Kyllä tavaraa kummasti kertyy kaappeihin. Kun tässä keväällä aloin tutkia erästä yläkaappia, jossa on sisustustekstiilejä, löysin lähes 40 (!!!!!) eriväristä sohvatyynyjen päällistä. Osaa en muistanut edes hankkineeni. Nykyään ostan kyllä vähemmän tavaraa kuin nuorempana.

    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, aika monta tyynyliinaa! Minä pääsin muuten eroon kolmesta tai neljästä setistä tyynyliinoja tämän jakson aikana. En ihan muista.

      Poista
  3. Onnea kirppistelyyn! Tutkimattomia ovat kirpputorikävijöiden mielenlaadut. 8)

    -Ruut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Muutama kiva vaate jäi ihmeekseni myymättä, mutta sen verran järkeä ostajilla sentään oli, että tuikkukipot jäivät hyllyyn.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.