lauantai 7. syyskuuta 2019

Kerrossänkypakkomielle ja projektin lopputulos

Meidän pojilla on suloinen, mutta aika pieni huone. Ja ainakin näin varhaislapsuusvuosina heillä on yhteinen huone, joten melko itsestäänselvä valinta oli hankkia heille kerrossänky. Tämä maksimoi leikkipinta-alan lattialla ja lisäksi sängyt itsessäänkin ovat yksi hauska soppi, johon vetäytyä vaikka lukemaan Aku Ankkaa. Enää piti etsiä sopiva sänky ja kehitinkin itselleni kerrossängystä varsinaisen projektin ja pakkomielteen. 

Siinä se on, valmis projekti ja paikkaansa täydellisesti istuva kerrossänky. 

Olin jo pidempään ihaillut söpöjä Niemen tehtaiden tai Vakiopuun Niku Naku nuorisosänkyjä. Olin törmännyt niihin muutamissa blogeissa ja joillain kavereilla oli sellaisia. Ainakin Harmaa ja muut iloiset värit Minnalla ja Lähiömutsilla on suloiset vanhat kerrossängyt pinnalaidoilla. Nämä vanhat kerrossängyt ovat huomattavasti sirompia kuin monet nykyään valmistettavat ja niiden ulkonäkö miellyttää minua. Pinnat tekevät sängyistä keveät. Bonskun vanhassa sängyssä on vähän samaa henkeä, vaikka se onkin kyllä ihan moderni Ikealainen. Myös koon puolesta nuo vanhat kerrossängyt ovat uusia parempia, sillä ne ovat todella pieniä ja vievät siis vähemmän tilaa. 

Nyt jää kivasti leikkitilaa lattialle. Siihen voi levittää vaikka automaton tai tehdä ison junaradan. Ennen tuolla kattopalkkien takan oli pieni löhösoppi, mutta se oli hieman liian ahdas ja jäi käyttämättä. 
Alkukesästä päätin alkaa tosissani metsästää kerrossänkyä ja Tori.fi tuntui siihen parhaalta paikalta. Melko paljon noita sänkyjä liikkuukin, mutta harmillisesti ne ovat vähän hankalia lähettää Matkahuollolla saati Postilla. Sänkyjen piti siis löytyä järkevän noutomatkan päästä. Suhteessa eniten niitä tuntui olevan Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Hintahaarukka oli muutamasta kympistä useisiin satoihin. Suurin osa liikkui siinä parin sadan molemmin puolin. Ei siis mikään ihan halpisostos, mutta kuitenkin edullisempi kuin uustuotantona, (jossa ymmärrettävästi maksaa myös kotimainen työ). Yhtä minulle tarjottiinkin heti, mutta oletettuun kuntoon nähden hinta oli minusta liian korkea. Asetin hintakatoksi 200 euroa. Kommentoin löytämiäni sänkyjä miehelle niin paljon, että hän kyllästyi kuuntelemaan juttujani. 

Toivoin alunperin sänkyä, jossa myös päädyissä on pinnat, mutta loppujen lopuksi nämä umpipäätyisetkin ovat kauniit. 

Kerran, kun selasin jälleen kerran ilmoituksia läpi Torissa (sekä hakusanoilla kerrossänky että kerros sänky), huomasin yhden vanhan ilmoituksen paikkakunnan muuttuneen. Muistin, että olin hylännyt sängyn sijainnin vuoksi, mutta nyt yhtäkkiä sänky sijaitsikin Porissa! Varmistin sijainnin ja kyllä vain, sänky oli siirretty toiselle paikkakunnalle varastoon ja nyt oli järkevän hakumatkan päässä ja appivanhemmat pääsivät sen sieltä noutamaan. Sain tingattua hintaa hieman alaspäin, mutta jouduin hieman ylittämään tuon kipurajani. 

Bonsku tykkää mennä piiloon sängyn alle sijoitetulle, toistaiseksi ylimääräiselle patjalle. 

Sänky oli melko hyvässä kunnossa ja vaikka ilmoituksessa sanottiin maalipinnan kaipaavan uudistusta, en jaksanut alkaa tehdä sille kuitenkaan mitään. Haluan pitää myös värin valkoisena, vaikka olenkin nähnyt kuvia suloisista karkkisängyistä. Bo Boo -tapetin ja värikkäiden peittojen rinnalla valkoinen sänky näyttää kuitenkin parhaalta. Yhdestä asiasta olen hieman harmissani ja hintaa olisi voinut sen puolesta tingata hieman vielä alaspäin. Sänkyjen vaneripohjat olivat melko huonossa kunnossa. Umpinaiset pohjat eivät pääse patjojen alla oikein hengittämään, enkä halunnut ottaa vanhoja pohjia käyttöön. Niinpä hankin Ikeasta uudet sälepohjat, jotka appiukko sirkkelöi sopivan kokoisiksi. Patjat leikkautin ihan vaan vaahtomuovista Etolassa. Kätevä äitini ompeli niihin kauniit patjanpäälliset vanhasta lakanasta. 

Näkymä uuteen sälepohjaan. Kaikki nykyiset sängyt ovat näitä leveämpiä, joten sälepohjat piti sirkkelöidä kapeammiksi. 

Toinen vanhoista pohjista on vielä paikallaan, sillä yläsänky on varattu vielä Tintiltä kielletyille leluille. Harmillisen vähän Bonsku sitä kyllä hyödyntää. 
Kerrossänky istui paikoilleen kuin olisi aina ollut siinä. Se myös muutti huoneen kivasti huonemaisemmaksi, sillä sen alta ylimääräiset leikkihuoneeseen päätyneet huonekalut piti siirtää pois. Nyt lelulaatikot saivat siirtyä katonharjan alle pienelle korokkeelle ja koko keskilattia jäi leikkitilaksi. Lisäksi yläsänky jäi vielä ilman patjaa ja sinne laitettiin Bonskulle paikka sellaisille leluille, jotka eivät saa päätyä Tintin tielle. Bonsku hyväksyi pienellä suostuttelulla alasängyssä nukkumisen ja onkin nyt noin kuukauden nukkunut omassa huoneessaan, Tintti siirtynyt sivuvaunusänkyyn ja mies alakerrasta takaisin makuuhuoneeseen. Sänky on juuri sopivan korkuinen ja sinne mahtuu juuri ja juuri aikuinenkin pötköttelemään. 

Huone valmiina leikkeihin! Koroke on juuri täydellinen lelujen säilytyspaikka ja isoon senkkiin uppoavat loput. 

Minusta on aika ihana ajatus, että tulevaisuudessa pojat jakavat kerrossängyn. Ei kyllä ihan vielä, mutta sitten, kun Tintti vähän kasvaa. Ja vielä näin kauniin kerrossängyn! Samalla tässä saikin kätevästi leikkihuoneen esittelykierroksen. 

Ovatko nämä pienet retrokerrossängyt sinulle tuttuja?

14 kommenttia:

  1. Tuo sänky sopii kyllä kuin nikunakutettu tuohon pienehköön huoneeseen. Ja valkoinen väri antaa tilaa tapetin hauskuudelle. En ollut ennen tällaisista sängyistä kuullut. Olen nähnyt enemmän 70-luvun lastensänkyjä. Nekin ovat kauniita, mutta kyllä tämä pinnasängyn sirous sopii myös silmääni. Hauska nähdä milloin molemmat pojat nukkuvat näissä.



    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, Nikunakutettu! Minustakin valkoinen sopii huoneeseen parhaiten. Vaikka pidän väreistä, niiden määrä pitää miettiä tarkkaan.

      Poista
  2. Mulla oli sama hinku 5 vuotta (?) sitten! Ite en torista löytänyt sopivia, mutta mies tarjoutui tekemään toiveideni mukaiset! 😊 Tauottomassa käytössä olleet siitä asti, välillä yksittäisinä sänkyinä, useimmin kerrossänkynä.

    Meillä oli siskon kanssa lapsena juurikin nuo vastaavat, kuin teillä. Kauniit. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, mutta sullahan on loistava tilanne, että miehesi pystyi tekemään sängyt! Onpa hauska lukea, miten monet näissä ovat nukkuneet.

      Poista
  3. Meillä on tuollaiset vintissä kappaleina - mitähän mahtavat odottaa... Toinen on valkoinen, toinen vihreä. Esikoiselle ostettiin yks kappale ja sitten kun kuopus oli oman sängyn tarpeessa, marssin samaan huonekalukauppaan ja kysyin, olisko heillä siihen paria, että sais kerrossängyn. Se oli sellainen oikein vanhanaikainen huonekalukauppa, ei mikään ketju. Omistaja oli silloin jo eläkeiässä ja kysymyksen kuultuaan rupes mumisemaan, että muistaakseni meillä yksi vihreä jossain on. Ja sit hän lähti varastoon, viipyi puoli tuntia ja tuli sängyn kanssa takaisin. Oli kuulemma ollut aika takana. Mulla on sellainen mielikuva, että sillä hetkellä kyseistä sänkyä ei Niemen tehtailla enää/vielä valmistettu ja siksi oltiin kovin onnellisia, kun varastostaan löytyi. Sängyt olivat meillä sekä päällekkäin että välillä myös erikseen. Hyvin mieleen on jäänyt myös se kerta, kun esikoinen pienellä äänellä yläsängystä totesi, että äiti, mulla on paha olo. Ja sit ennen kuin minä ehdin apuun tai lapsi alas, tuli oksennus - joka kaaressa lensi sieltä korkeuksista yli koko huoneen. Ja minä olin aina aika laiska keräämään/keräyttämään leluja lattialta yöksi pois... hehheh, tulipahan sit suurin piirtein kaikki lelut pestyksi ihan yhtä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tarina teidän sänkyjen takana! Siis tuo miten toinen sänky löytyi, ei oksennustarina! Vaikka varmasti sillekin on naurettu jälkikäteen.

      Nämä ovat niin kätevän kokoisia sänkyjä, ei ihme että on otettu uustuotantoon. Monet nykyiset lastensängyt ovat turhan isoja pienille nukkujille.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Oli kyllä hauska metsästää, vaikka hyvä että löytyivätkin suhteellisen helpolla.

      Poista
  5. Oh, ihana sänky ja ihana huone!

    Miekin metsästin meidän sänkyä pitkään. Tai siis meillähän oli ensin Ellulle yksi tuollainen sänky, ja halusin ostaa siihen yläosan, mutta eihän kukaan myynyt vain yhtä sänkyä. Ostin sitten kerrossängyn ja myin yksittäisen pois, meni kyllä hetkessä.

    Olen muuten itsekin nukkunut tuollaisessa lapsena, se oli isäni serkkujen vanha sänky, sellainen vihreä. Tosin en tajunnut, että se oikeasti oli samanlainen sänky, ennen kuin äitini sanoi. Jotain alitajuista kaipuuta lapsuuteen? Haluavatko Ellu ja Veenukin aikanaan lastensa huoneisiin tällaiset sängyt? Pitäisikö jemmata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun blogissasi olen tainnut ihan ensimmäisen kerran bongata nämä sängyt ja ihastua. Ja muistan tuon, että ette saaneet yksittäistä sänkyä mistään.

      Hauskaa, että niin moni on nukkunut näissä. Minulla ei ole lapsuudesta mitään muistikuvaa tällaisista sängyistä! Toki ei ollut tarvetta kerrossängyllekään.

      Poista
  6. Heipä hei, täällä yksi samanlaisissa sängyissä lapsena nukkunut. Myös tuo oksennus on tullut testattua, yläsängystä alasänkyyn ja lattialle ja vanhempien sänkyyn (oltiin kaikki samassa huoneessa vuoden verran).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitähän on ollut monella! Kääk, toivon että meillä jää oksennukset testaamatta. Voin kuvitella, miten hienossa kaaressa tuolta tulee alas.

      Poista
  7. Meidän 3 tyttöä nukkuivat (kaksi kerrallaan) vähän samantapaisessa kerrossängyssä, mutta siinä päätytikas on metallia. Kyseinen kerrossänky on ostettu miehelleni ja hänen sisaruksilleen 1950 luvulla. Heidän viiden sisaruksen jälkeen sänkyä käyttivät siis meidän tytöt ja tällä hetkellä ovat käytössä keskimmäisen tyttäremme lapsilla. Kolmatta sukupolvea siis mennään ja vain pohjalevyt on uusittu kuten teilläkin. Ennen huonekalut tehtiin kestämään!
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau mikä historia jo sängyllä! Hauskaa, että se on päässyt jo kolmen sukupolven käyttöön. Ja todellakin, kestäviä huonekaluja on tehty ennen.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.