Aikuisuuden merkki - viherkasvit

 En tiedä miksi, mutta jostain syystä pidän jonkinlaisena aikuisuuden merkkinä sitä, että olen saanut pidettyä jo pidemmän aikaa hengissä peräti kolme viherkasvia! Tiedän kyllä, että ihan nuorillakin ihmisillä on menestyviä viherkasveja, mutta minä en ole saanut niitä koskaan pidettyä hengissä kovin pitkään. Tai sitten kyse on vain siitä, että olen löytänyt itselleni sopivan helpot kasvit, jotka sekä miellyttävät ulkoisesti että ovat helppohoitoisia. Niin, eikä aikuisuus tietenkään vaadi sitä että saisi viherkasvin säilymään hengissä, mutta kai siinä kiteytyy jotenkin sellainen vastuunotto? Enpä tiedä. 

Herttaköynnösvehka, ensimmäinen viherkasvini pitkään aikaan. Kaipaisi näköjään suihkua ja pölyjen poistoa. 

Viime vuoden puolella innostuin viherkasveilla sisustamisesta, kuten moni muukin. Selailin Pinterestistä upeita viherseiniä ja erilaisia amppeleita nukuttaessani poikia, mutta samalla pohdin, millaiseen määrään kasveja olisi järkevä investoida viherkasvihistoriani tuntien. Lopulta uskaltauduin ostamaan tarjouksesta herttaköynnösvehkan, sillä se oli mielestäni kaunis ja lisäksi sitä mainostettiin helppohoitoiseksi. Innoissani aloin seurata sen kasvua. Ja ilahduin, miten se kasvoikin oikein kivasti!

Kultaköynnös on yksinkertaisuudessaan yksi suosikkini. Sekin kasvoi hienosti, mutta Tintti hieman verotti sen lehtiä ja se piti nostaa korkeammalle. Suihkua kaipaisi näemmä sekin. 

Aika nopeasti sain käsityksen siitä, millaisista viherkasveista pidän. Tykkään köynnöksistä, sellaisista "lehdenmallisista lehdistä" sekä monivärisistä lehdistä. En tiedä alanko varsinaiseksi viherkasviharrastajaksi kuitenkaan, joten ehkä sopiva ulkonäkö ja helppohoitoisuus riittävät ominaisuuksiksi. Herttaköynnösvehkan menestyksen jälkeen uskalsin hankkia myös pitsilehden ja kultaköynnöksen. Nekin ovat menestyneet aika kivasti, joskin pitsilehti joutui odottamaan hieman liian kauan isompaan ruukkuun siirtymistä ja kasvatti vähän turhan pitkät varret. Kuvan oton jälkeen tajusin leikata sen, joten jospa se nyt kasvaisi vähän kauniimmin. 

Pitsilehden lehdet ovat niin nättejä! Se sai kuvan oton jälkeen parturoinnin ja vettä. 

Näiden viherkasvien lisäksi päätin kesällä uskaltaa kokeilla kasvien lisäämistä pistokkaista. Mökillään olleet naapurit olivat jättäneet ulos viherkasvin, ilmeisesti kesäkukkien puutteessa ja se alkoi uhkaavasti kuolla kesän aikana. Niinpä päätin napata siitä pari vielä elävää lehteä pistokkaiksi. Saas nähdä kuinka käy, jokin aika sitten siirsin ne kasvilampun alle multaan ja ainakin ne näyttävät lähtevän siitä kasvamaan. Toisen annan sitten naapureille ja toisen pidän itselläni, jos nyt ne siitä molemmat lähtevät kasvamaan. 

Tämäkin on ilmeisesti kultaköynnös, eri värinen vain. Kivasti lehdet innostuivat istutuksesta. 

Vähitellen ehkä uskallan laajentaa viherkasvivalikoimaa. Täytyy kyllä tuntea tässäkin asiassa rajansa, sillä tiedän että jos hankin niitä liikaa, en jaksa hoitaa niitä. Voisin haluta vielä ainakin hopeaköynnöksen, ison tai pienen peikonlehden, silkkimaijan ja jonkun pilkkulehtisen kasvin. Viherseinästä en kuitenkaan taida alkaa haaveilla, sillä en ole saanut sitä ensimmäistäkään kasvia amppeliin asti, vaan ihan vain kirjahyllyn päälle se herttaköynnösvehka on jäänyt kasvamaan. Mutta kyllä vaan viherkasvit ilahduttavat, etenkin kun puutarhan kukkaloistoa ei enää kauaa pääse seuraamaan. 

Millaisia viherkasveja sinulla on ja miten saat ne menestymään?