Savipajan saldoa

Keramiikkaharrastus on ollut nyt keväästä asti tauolla ja olen käynyt vain lasittamassa ja hakemassa vanhoja töitä kotiin. Mieli tekisi jo uudestaan saven ja etenkin dreijaamisen pariin, mutta nyt ei mahdollisuuksia ole ollut. Kurssille en nyt syksyksi ilmoittautunut, sillä miehen alkusyksyn illat olivat sen verran täynnä, etten olisi oikein ehtinyt. Avoimiin pajoihin en ole vielä myöskään päässyt, vaikka niitä taidetaan jo taas järjestääkin. Nyt sinne on koronan vuoksi tullut ennakkoilmoittautuminen, joten ei enää pettymyksiä oven takan, kun paja onkin täynnä! Tosin ehkä pitää olla aika nopea varaamaan paikkoja, jos pajat ovat edelleen yhtä suosittuja kuin ennen. 

Kevään tuotoksia. 

Keramiikka on tarjonnut haasteita, sillä se on tavallaan aika yksinkertaista ja helposti saa tehtyä ihan kivoja töitä. Mutta toisaalta niin monessa kohtaa voi mennä pieleen, eikä työ muistuta visiota pätkääkään! Esimerkkinä allaoleva vihreä, surkea pieni kippo. Dreijaus taisi mennä hieman mönkään ja pienen pienen pieni kippo on vinkura sisältä ja ulkoa. En muista yhtään, millaisen lasitteen kipolle valitsin, mutta olen aika varma, etten tavoitellut epätasaisen mattaista vihreää. Myös ylläolevan kuvan sinisen kulhon kanssa oli ongelmia. Dreijasin nätin ja siistin kipon, mutta onnistuin puhkaisemaan pohjaan jossain vaiheessa reiän. Siispä kiinnitin siihen uuden pohjan, sillä ajattelin että kokeilla nyt ainakin kannattaa. Se olisi voinut hajota poltossa, mutta kävi hyvin ja kippo säilyi ehjänä. 

Kaikki tekeleet eivät ole yhtä onnistuneita... mutta on tämäkin aika symppis!

Välillä taas kaikki menee ihan nappiin. Tuo keltainen sitruspuserrin esimerkiksi. Jo ensimmäinen sitruspusertimeni, tuo sininen, onnistui yliodotusten. Olin katsonut pari youtube-videota aiheesta, istuin dreijan ääreen ja onnistuin saamaan aikaan sitruspusertimen! Tämän onnistumisen jälkeen tein monta epäonnistunutta dreijausyritelmää, mutta lopulta seuraava onnistuminen tapahtui myös, kun tein toisen sitruspursertimen. Ilmeisesti olen luontainen sitruspusertimien tekijä. Sinisessä lasite jäi hieman epätasaiseksi, mutta keltaisessa sekin meni ihan nappiin. 

Täydellinen sitruspuserrin! Harmi, ettei näitä tarvitse kovin monta. Voisin alkaa tehtailla näit. 

Kokeilin ja todistettavasti myös toimii... ainakin paremmin kuin Alessin Juicy salif!

Lasittaminen on siitä jännittävää, että vaikka purkin päältä näkee, minkä värinen pitäisi tulla, voi jokin mennäkin eri tavalla kuin suunniteltu ja väri ei olekaan sama kuin oletti. Joskus myös väri on seonnut huonosti (ehkä käynyt tuon vihreän kipon kanssa niin?) tai se valuu odottamattomalla tavalla. Tein kevään kurssilla kolme geometrista seinäkoristetta, jotka kokeilin koristella värillisillä lasinpalasilla. Lasi sulaa uunissa ja jättää kauniin, paksun krakeloituneen pinnan. Jännitin kovasti, millainen olisi lopputulos. 

Kesällä jäin jännäämään, mitä näistä tulisi. 

Lopputulos oli hyvä, mutta hieman erilainen kuin oletin. Lasimassa oli osittain sulanut kuvioiden päälle, mutta tämä ei oikeastaan haittaa. Sinisestä tuli mielestäni kaikkein hienoin, sillä siinä eri sävy sekoittuivat kauniisti. Vihreässä sävyeroja ei niin huomaa. Punakeltainen sen sijaan on ihan hassu, sillä osa selkeästi keltaisten lasinpalojen väreistä hävisi kokonaan! Lasi näyttää aivan kirkkaalta jossain kohtaa ja toisessa taas on keskittymä keltaista. Jännittävää!

Ihan hyvin kävi lopulta. Nämä aion laittaa jonnekin seinälle. 

Varmaan jos kokemusta karttuisi enemmän, tulisi prosessista sentään vähän enemmän ennakoitavampi. Mutta olen ymmärtänyt, että kokeneellekin tekijälle lopputulos on jossain määrin silti aina mysteeri. Osa tekemistäni töistä sentään tuli uunista melkolailla juuri sellaisina kuin suunnittelinkin. Tein nopeina "välipalatöinä" muutamia kukkapurkkien alulautasia, jotka onnistuivat mielestäni tosi hauskasi. Roiskeet ja pilkut ovat engobeta, joka on siis värjättyä savilietettä, jota käytetään koristelussa. Isommat pinnat ovat lasitetta ja lisäksi engoben päällä on vielä kirkas lasite. 

Kukkalautaset ovat söpöjä pikatöitä. 

Teen kyllä mieluummin purkkeja, kippoja ja "käyttöesineitä" kuin veistoksia. Muutamia dinoja suostuin Bonskun mieliksi tekemään ja vähän siitä innostuinkin. Se on kyllä silti ihan oma taiteenlajinsa tehdä jotain esittävää. Vaihteen vuoksi tosin hauskaa sekin. Brachiosauruksen olen esitellyt jo aikaisemmin, ja nyt hain kotiin toistaiseksi lasittamatta jääneen ankylosauruksen. Se on niin söpö, että ehkä se on vasta poikanen. Se jäi keväällä viimeistelemättä, mutta pistin sen silti polttoon, kun se oli ihan kuivettunut. Riittävän hyvä siitä silti tuli, ainakin Bonskun mielestä. 

Ankylosaurus taitaa olla albiino. 

Nyt kun kirjoitin tämän postauksen, tekee mieleni entistä enemmän päästä keramiikkapajaan! Ehkä täytyy pitää silmällä noita Vimman pajoja taas. Olen luvannut ystävälleni häälahjaksi jonkin keraamisen rasian. Seuraavan projektin aihekin on jo selvillä!

Mikä on sinun suosikkityösi näistä?