sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Savipajan saldoa

Keramiikkaharrastus on ollut nyt keväästä asti tauolla ja olen käynyt vain lasittamassa ja hakemassa vanhoja töitä kotiin. Mieli tekisi jo uudestaan saven ja etenkin dreijaamisen pariin, mutta nyt ei mahdollisuuksia ole ollut. Kurssille en nyt syksyksi ilmoittautunut, sillä miehen alkusyksyn illat olivat sen verran täynnä, etten olisi oikein ehtinyt. Avoimiin pajoihin en ole vielä myöskään päässyt, vaikka niitä taidetaan jo taas järjestääkin. Nyt sinne on koronan vuoksi tullut ennakkoilmoittautuminen, joten ei enää pettymyksiä oven takan, kun paja onkin täynnä! Tosin ehkä pitää olla aika nopea varaamaan paikkoja, jos pajat ovat edelleen yhtä suosittuja kuin ennen. 

Kevään tuotoksia. 

Keramiikka on tarjonnut haasteita, sillä se on tavallaan aika yksinkertaista ja helposti saa tehtyä ihan kivoja töitä. Mutta toisaalta niin monessa kohtaa voi mennä pieleen, eikä työ muistuta visiota pätkääkään! Esimerkkinä allaoleva vihreä, surkea pieni kippo. Dreijaus taisi mennä hieman mönkään ja pienen pienen pieni kippo on vinkura sisältä ja ulkoa. En muista yhtään, millaisen lasitteen kipolle valitsin, mutta olen aika varma, etten tavoitellut epätasaisen mattaista vihreää. Myös ylläolevan kuvan sinisen kulhon kanssa oli ongelmia. Dreijasin nätin ja siistin kipon, mutta onnistuin puhkaisemaan pohjaan jossain vaiheessa reiän. Siispä kiinnitin siihen uuden pohjan, sillä ajattelin että kokeilla nyt ainakin kannattaa. Se olisi voinut hajota poltossa, mutta kävi hyvin ja kippo säilyi ehjänä. 

Kaikki tekeleet eivät ole yhtä onnistuneita... mutta on tämäkin aika symppis!

Välillä taas kaikki menee ihan nappiin. Tuo keltainen sitruspuserrin esimerkiksi. Jo ensimmäinen sitruspusertimeni, tuo sininen, onnistui yliodotusten. Olin katsonut pari youtube-videota aiheesta, istuin dreijan ääreen ja onnistuin saamaan aikaan sitruspusertimen! Tämän onnistumisen jälkeen tein monta epäonnistunutta dreijausyritelmää, mutta lopulta seuraava onnistuminen tapahtui myös, kun tein toisen sitruspursertimen. Ilmeisesti olen luontainen sitruspusertimien tekijä. Sinisessä lasite jäi hieman epätasaiseksi, mutta keltaisessa sekin meni ihan nappiin. 

Täydellinen sitruspuserrin! Harmi, ettei näitä tarvitse kovin monta. Voisin alkaa tehtailla näit. 

Kokeilin ja todistettavasti myös toimii... ainakin paremmin kuin Alessin Juicy salif!

Lasittaminen on siitä jännittävää, että vaikka purkin päältä näkee, minkä värinen pitäisi tulla, voi jokin mennäkin eri tavalla kuin suunniteltu ja väri ei olekaan sama kuin oletti. Joskus myös väri on seonnut huonosti (ehkä käynyt tuon vihreän kipon kanssa niin?) tai se valuu odottamattomalla tavalla. Tein kevään kurssilla kolme geometrista seinäkoristetta, jotka kokeilin koristella värillisillä lasinpalasilla. Lasi sulaa uunissa ja jättää kauniin, paksun krakeloituneen pinnan. Jännitin kovasti, millainen olisi lopputulos. 

Kesällä jäin jännäämään, mitä näistä tulisi. 

Lopputulos oli hyvä, mutta hieman erilainen kuin oletin. Lasimassa oli osittain sulanut kuvioiden päälle, mutta tämä ei oikeastaan haittaa. Sinisestä tuli mielestäni kaikkein hienoin, sillä siinä eri sävy sekoittuivat kauniisti. Vihreässä sävyeroja ei niin huomaa. Punakeltainen sen sijaan on ihan hassu, sillä osa selkeästi keltaisten lasinpalojen väreistä hävisi kokonaan! Lasi näyttää aivan kirkkaalta jossain kohtaa ja toisessa taas on keskittymä keltaista. Jännittävää!

Ihan hyvin kävi lopulta. Nämä aion laittaa jonnekin seinälle. 

Varmaan jos kokemusta karttuisi enemmän, tulisi prosessista sentään vähän enemmän ennakoitavampi. Mutta olen ymmärtänyt, että kokeneellekin tekijälle lopputulos on jossain määrin silti aina mysteeri. Osa tekemistäni töistä sentään tuli uunista melkolailla juuri sellaisina kuin suunnittelinkin. Tein nopeina "välipalatöinä" muutamia kukkapurkkien alulautasia, jotka onnistuivat mielestäni tosi hauskasi. Roiskeet ja pilkut ovat engobeta, joka on siis värjättyä savilietettä, jota käytetään koristelussa. Isommat pinnat ovat lasitetta ja lisäksi engoben päällä on vielä kirkas lasite. 

Kukkalautaset ovat söpöjä pikatöitä. 

Teen kyllä mieluummin purkkeja, kippoja ja "käyttöesineitä" kuin veistoksia. Muutamia dinoja suostuin Bonskun mieliksi tekemään ja vähän siitä innostuinkin. Se on kyllä silti ihan oma taiteenlajinsa tehdä jotain esittävää. Vaihteen vuoksi tosin hauskaa sekin. Brachiosauruksen olen esitellyt jo aikaisemmin, ja nyt hain kotiin toistaiseksi lasittamatta jääneen ankylosauruksen. Se on niin söpö, että ehkä se on vasta poikanen. Se jäi keväällä viimeistelemättä, mutta pistin sen silti polttoon, kun se oli ihan kuivettunut. Riittävän hyvä siitä silti tuli, ainakin Bonskun mielestä. 

Ankylosaurus taitaa olla albiino. 

Nyt kun kirjoitin tämän postauksen, tekee mieleni entistä enemmän päästä keramiikkapajaan! Ehkä täytyy pitää silmällä noita Vimman pajoja taas. Olen luvannut ystävälleni häälahjaksi jonkin keraamisen rasian. Seuraavan projektin aihekin on jo selvillä!

Mikä on sinun suosikkityösi näistä?

12 kommenttia:

  1. Minulla on kolme suosikkia: Keltainen sitruspuristin, sininen seinäkoriste ja lautanen, jossa on keltaista reunassa ja toinen puoli pilkullista. Sitruspuristimet voisivat olla vaikka joululahjoja, jos niitä vielä ehtii tekemään.

    Mumi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo samat ovat minunkin suosikkejani! Sitruspuristimia en ehkä ehdi enää tehdä jouluksi, mutta sen verran kiva niitä.on tehdä että varmaan joskus teen niitä lahjoiksi, kun pääsen säännöllisemmin keramiikkaan.

      Poista
  2. Ooh, keltainen sitruspuristin on todella loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kieltämättä juuri sellainen kuin halusinkin.

      Poista
  3. Keltainen sitruspuristin on suosikkini, kaikki ovat kyllä kauniita! Oletko huomannut että Yle Teemalta tulee Suuri Keramiikkakisa -ohjelma, joka on mielestäni todella mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, enpä ole huomannut! Taidan alkaa katsoa, sillä sain juuri yhden ohjelman loppuun.

      Poista
  4. Lasittaminen on mielestäni rasittavin osuus keramiikan teossa. Niin pienellä voi saada koko työn aivan pieleen!
    Luulen muuten, että tunnistan tuon mattavihreän. 'Sardinian meri' on meillä ainakin sellainen, että se on ohuena vihreä tai ruskea, paksuna sitten turkoosi.
    Suosikkini noista nyt esittelemistäsi on pilkullinen ja keltainen lautanen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä periaatteessa tykkään lasittamisesta, mutta tuo puoli siinä on kyllä rasittavaa! Voi olla, että tavoittelin juuri turkoosia, enkä sekoittanut väriä tarpeeksi. Tuolla ei ole ominaispainomittareita, joten lasitteiden kanssa on vielä enemmän arpapeliä kuin tuolla Vimman pajassa, missä kävin ennen tuota kurssia.

      Poista
  5. Siis aivan ihania nuo sitruspuristimet! Molemmat! Siinä mielessä voisit ihan hyvin alkaa tehtaillakin niitä, että tuon näköisille tuotoksille aivan varmasti löytyisi myös ostajia, tosin nykyinen ammattisi taitaa lyödä leiville paremmin kuin käsityöammattilaisuus... Myös edellinen postauksesti mattoprojektista oli mielenkiintoinen ja lopputulos hieno. Käsityöaiheista on mielenkiintoista lukea, kun korona-aika omalla kohdallani tarkoittaa edelleen melko tiukkaa kotona kökkimistä, puolison terveydentila kun lukeutuu riskiryhmän puolelle. Käsitöitä pystyy onneksi harrastamaan kotosallakin.

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kommentoit pitkästä aikaa! Olette olleet mielessä. Kurjaa, että joudutte terveyden vuoksi kökkimään kotona, mutta onneksi on tosiaan käsityöt. Ne pelastavat paljon, kun ei pääse muualle.

      Heh, taidan tosiaan pitää tämän ihan harrastuksena. Mutta kiitos kohteliaisuudesta!

      Poista
  6. Ehdottomasti vihreä kippo! Se on ystävällismielisen oloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hauskasti sanottu! Ehkä pitää itsekin katsoa kippoa hieman lempeämmin.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.