Ötökänkarkotusmatto

Mattosukkulat ihanan leveällä ikkunalaudalla. 

Minä ihan yllätin itseni ja kutoa rykäisin meille olohuoneeseen uuden maton. Miksi ihmeessä, kun meidän vanha Ikean väri-iloittelumatto oli niin ihana? Ötökkäkammoiset älkööt lukeko seuraavaa kappaletta.

Mattosuunnitelmista valitsin ylemmän, jossa sekä kapean että leveän kuteen väri vaihtuu. 

Karkkisvärejä, tottakai!

No siksi, että matto veti puoleensa turkiskuoriaisia, vanhojen talojen vitsauksia. Ilmeisesti lämmin kesä sai ne innostumaan, sillä aiemmin en ole niitä näin paljon nähnyt (poislukien se kerta, kun olin laittanut lampaantaljoja ja villamaton säilöön sängyn alle). Ongelma ei onneksi ole suurensuuri, sillä kaapeissa tai edes villasukkasäilössä niitä ei ole näkynyt, mutta haluan pitääkin kuoriaiskannan minimissään ja syömässä vanhoja eristeitä lattioiden alla. Olimme välillä kesällä ilman mattoa ja silloin niitä ei juuri näkynyt, mutta matto houkutteli ne taas lattianraoista pinnalle. Ja kun matto taas otettiin pois, niitä ei ole näkynyt. Ensin suunnittelin laittavani koko maton alle jonkinlaisen keinokuituisen huopamaton, mutta lopulta päädyin siihen, että tilalle olisi hankittava uusi puuvillainen matto, joka oletettavasti ei ole yhtä houkuttelevaa kuin villa.

Uusi matto on miellyttävä jalkojen alla. Syksyn lähestyessä alkoi jo tehdä mieli mattoa, kun kesä meni hyvin ilman. 

Koska olin haaveillut kokeilevani joskus myös matonkudontaa, päätin tietysti kutoa uuden maton itse. Tuumasta toimeen! Kun idea värikkäästä, käsinkudotusta matosta oli istutettu päähäni, mikään ei pysäyttänyt minua. Vauva vähän hidasti, mutta ei kovin paljon. Marssin Taitokeskukseen ja varasin itselleni sopivan mattoloimen. Halusin tehdä leveämmän maton kuin mitä omilla puilla onnistuisi, joten se oli paras ratkaisu. Lisäksi kankaanrakentaminen ei veisi aikaa. Sainkin heti kangaspuut käyttööni, kun vain saisin kuteen hankittua. Taitokeskuksesta lähdin suoraan Lankamaailmaan, josta löysin juuri sopivia värejä ideaani varten. Ja parin päivän päästä olinkin jo kutomassa.

Matto sopii hyvin värikkääseen olkkariin. Kuvissa matto näyttää jotenkin tasavärisemmältä kuin todellisuudessa. 

Kutominen vauvan kanssa vaati puistokerhoa, päiväunia, lukuisia syöttöjä kudeheittojen välissä, isovanhempien apua ja isä-poika-aikaa, mutta onnistui ja jopa suhteellisen nopeasti. Nopeamminkin olisin saanut homman tehtyä, mutta muutamana päivänä en päässyt kutomaan. Maton kutominen oli hauskaa! Paljon fyysisempää ja siksi hitaampaa kuin liinan tai huivin kutominen, mutta toisaalta kude oli paksua ja matto eteni siksi nopeasti. Valitsin kuteiksi erivärisiä trikookuteita. Ideana oli tehdä matto, jossa olisi samaa henkeä kuin vanhassa villamatossa ja värimaailman otin vanhasta matosta ja sohvatyynyistä. 

Hyvin sointuu tyynyihin. 

Sidoksena oli "näkkäri", jossa tulee aina ensin paksu raita tuplatulla kuteella ja sitten ohut raita toiseen väliin. Mattoa kutoessa oppi, miten kuteen paksuus vaikuttaa yllättävän paljon. Koska joka raidassa on eri kuteet, näkyy sidoksen idea selkeämmin sellaisissa raidoissa, joissa paksu raita on paksua kudetta ja ohut raita ohutta kudetta. Osassa väreistä ohut raita on hyvin paksua kudetta, joten näyttää kuin sekin olisi tuplattu. Mutta ehkä tämä tuo mattoon elävyyttä. Koska tykkään värien lisäksi tietystä säännönmukaisuudesta, vaihdoin aina edellisen raidan ohuen raidan värin seuraavan raidan paksuksi raidaksi. Koska sääntöjä on kuitenkin hyvä rikkoa, viimeisessä raidassa teinkin paksun raidan eri värillä ja jatkoin samalla ohuella kuteella, sillä viimeiseen raitaan tarkoitettu kude paljastuikin hyvin ohueksi.

Keltaisen ja sinisen kuteen yhdistelmässä "näkkäri" tulee hyvin esiin. 

Pinkki ja sininen sekä vihreä ja pinkki taas näyttävät vähiten näkkäriltä. 

Olen mattoon oikein tyytyväinen ja se on sopivan kokoinen. Villamattoon verrattuna se tuntuu miellyttävältä köllimismatolta, mikä on kiva vauvaa ajatellen. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan on se, että viimeisen raidan kudoin ilmeisesti hiukan löysästi ja kude oli hyvin paksua, joten se on hieman leveämpi kuin muut. Onneksi se on kuitenkin maton päässä eikä keskellä. En ole vielä päättänyt, millaisiksi jätän maton hapsut. Aluksi ajattelin kantata maton, mutta ehkä hapsut olisivat kuitenkin hauskemmat. En vain osaa päättää vieläkö solmin niitä lisää ja kuinka pitkiksi jätän hapsut.

Viidentoista sentin hapsut ovat vähän liikaa, mutta ehkä 10 cm? Maton reuna on hauskan piparkakkumainen. 

Minulle jäi kovasti matonkutomisvimma ja kävinkin jo vaatekaapin läpi, jotta saan vanhoista trikoovaatteista kudetta. Seuraava projekti on varmaan makuuhuoneeseen matto, todennäköisesti omilla puilla ja sitten ihan rehellinen räsymatto niistä vanhoista vaatteista. En malta odottaa! Ja toivotaan myös, että ötökät pysyvät matosta loitolla!

Mitä mahdan tehdä noille hapsuille? Mielipiteitä?