Aikuisen kokoinen joulukuusi

 Taas sain itseni kiinni ajatuksesta, että olenpa nyt oikein aikuinen. Tälläkin kertaa liittyen tavallaan viherkasveihin, sillä ostimme varmaan isoimman kuusen mitä meillä on koskaan ollut. Aiempina vuosina vanhempien luona on ollut aina ollut isompi kuusi kuin meillä, mutta nyt kokoluokka alkaa olla  melkein sama. Kuinka aikuista! Ehkä tätä mielikuvaa saattaa vahvistaa se, että sitä kuusta on koristelemassa kaksi innokasta lasta. Onneksi kuitenkin kuusta koristellessa pääsee itsekin juuri sopivaan lapsenomaiseen riemuun ja tunnelmaan.

Ensimmäisenä kuuseen pääsi Bonskun viskarissa tekemä glitterpallo, joka on  "Ihan sairaan hieno". 

Perinteikkäästi haimme kuusen taas 17.12., jolloin kuusten myynti kaupungin myyntipaikoilla Turussa yleensä alkaa. On ihanaa nauttia kuusesta ja sen loisteesta mahdollisimman pitkään! Lomani alkoi juuri tuolloin, joten mikäs sen parempi ensimmäinen lomapuuha kuin kuusen hakeminen ja koristeleminen. Lapset olivat tietysti myös innoissaan.

Koristeiden jakaminen sujui melko sopuisasti. 

Tintti oli lumoutunut hienoista koristeista. 

Koristeluhetki oli lähes idyllinen. Sekä Tintti että Bonsku uppoutuivat koristelupuuhaan täysillä, eikä koristeista tullut riitaa. Vain yksi kärpässienen mallinen koriste meni rikki jonkin veljellisen kärhämän seurauksena. Minä varjelin arvokkaita suosikkikoristeitani ja ripustin niitä Tintin ulottumattomiin. Yläoksille laitoin enkelit, kuten aina. Alaoksat ovat täynnä pieniä metallisia marssijoita ja kiiltäviä muovipalloja - ne vähiten herkät koristeet, jotta Tinttiä ei tarvitse koko ajan kieltää koskemasta koristeisiin. 

Pojat laittoivat koristeita varsin tasaisesti, ei tullut mitää rypäsoksia. 

Latva on varattu enkeleille ja tähdelle. 

Idyllinen koristeluhetki päättyi tietysti hymyilevään yhteisposeeraukseen kuusen edessä - tai sitten ei. Tintti alkoi lopuksi repiä koristeita alaoksista pois ja Bonsku taas sydämistyi tästä ja koko touhu loppui riitaan. Onneksi tilanne saatiin katkaisua ennen kuin kuuselle kävi pahemmin. Hieman edelleen oksien heiluttelu on houkutellut Tinttiä, mutta ei onneksi kovin häiritsevästi. Saas nähdä kuinka kuusen käy. 

"Pukki"

Kuusen tuoma valo ja ilo tuntui tänä vuonna aivan erityisen hyvältä. Iloa ja piristystä, muistutus siitä että on jotain pysyvää vaikka tämä vuosi on ollut yhtä muutosta, suositusta ja varomista. Osa jouluperinteistä toteutuu aivan juuri kuin muinakin vuosina. 

Valmis! Tässä vielä sovussa, mutta poseerauskuvaa en enää saanut. 

Joko teillä on kuusi tai millaisesta kuusesta haaveilet?