Tintti Tinttinen 2,5 vuotta

 Aloitan vuoden Tintin puolivuotiskatsauksella. Tintti täytti joulukuussa 2,5 vuotta ja on kyllä taas huimasti kasvanut kesäkuusta, kuten lapset ja etenkin taaperot tapaavat tehdä. Tintti on kyllä oikein sellainen mussukka, joka tykkää pusutella ja halailla ja olla suloinen. Sitten hän osaa myös olla aivan mahdoton. Hän on mm. kaatanut joulukuusemme nyt kahdesti ja rikkonut enemmän asioita kuin Bonsku koko elämänsä aikana. 

"Kovauhtii äiti!" Tintti on varsinainen hurjapää. 

Tintti on toimija. Hän keksii mitä haluaa tehdä ja kulkee kohti päämäärää tavalla tai toisella. Pienet esteet eivät häntä hetkauta. Edelleen hän usein tykkää leikkiä ja tutkia itsekseen, mutta nauttii myös muiden seurasta. Isoveljeä hän kutsuu enemmän ja enemmän leikkimään yhdessä ja tietysti kaikki sama pitäisi saada tehdä kuin mitä Bonsku tekee. Enää pikkuveljen hämääminen ei ole niin helppoa. 

Pikkuveli-pämmä ja isoveli-pämmä. 

Tintti ei ole tuppisuu! Tintin kielen kehitys on ottanut huomattavia harppauksia syksyn aikana. Ensin alkoi tulla enemmän ja enemmän sanayhdistelmiä ja sitten pidempiä ja pidempiä lauseita. Uusia sanoja tulee koko ajan lisää. Vielä kesällä sanasto karttui suhteellisen hitaasti. Ei saisi vertailla, mutta on ollut todella kiinnostavaa seurata, miten eri tavalla pojat ovat oppineet puhumaan. Molemmat normaalivariaation rajoissa, mutta Bonsku huomattavan aikaisin, Tintti taas hieman keskimääräistä myöhemmin. Ja nyt seuraa ammatillista tekstiä. Tintti pystyy jo ilmaisemaan puheella melkein mitä vaan: osaa kysyä, kommentoida, kertoa menneestä ja toivoa tulevia tapahtumia. Vieraammalle puhe on vielä epäselvää ja muutamia äänteitä puuttuu (/l/, /d/, /r/). Äännevirheet ovat kuitenkin systemaattisia. Alkuäänteet jäävät usein pois, vaikka Tintti osaisikin äänteen tuottaa. Nyt seuraa vähemmän ammatillista tekstiä. Tintti on juuri oppinut /s/:n ja ja se on kyllä maailman suloisinta, miten hän suhauttaa sen sanojen loppuhin, kuten vaikka lahjan saatuaan: "KiitoSSS mummu!" On myös hauskaa, miten molemmilla pojilla on ollut vaihe, jossa he sanovat "Minä" eivätkä "mää", kuten me aikuiset sanomme. 

Tintti tykkää touhuilla myös omassa tahdissaan, mutta erityisesti nauttii isoveljen huomiosta. 

Tintti on sitkeä yrittäjä, vaikka välillä epäonnistuminen suututtaa. 

Tintillä on joitain hauskoja sanoja ja sanontoja, joita välillä viljelemme itsekin (ammatillinen huomautus: vaikka toki mallinnamme myös oikean version). Joulupukki ja tontut ovatkin olleet "tonttupukki", Herra Hakkarais -pastillit ovat "hakkaanis", juusto on "tuutto" ja kaikki liha, kana tai kala on "kanaa". Pöydässä usein raikaakin "(l)isää kanaa!" Robotti on "boti" ja Batman on "pämmä". Suosikki laulu on tällä hetkellä "Pukki käy", joka tietysti tarkoittaa tätä koronaversiota eikä alkuperäistä. Jos hän haluaa mennä kovaa, hän sanoo "kovauhtii!" eli kätevästi yhdistää kaksi sanaa yhdeksi. 

Tintti on tahtoja. "Minu!" "Minä!" "Itte!" Kuten ikään kuuluu. Hänellä on kova ääni ja välillä tekisi mieli luovuttaa, jotta hänet saisi hiljaiseksi. Ja varmaan joskus niin teenkin, kun aina ei jaksa. Hän on edelleen myös dramaattinen ja heittäytyy usein lötkönä maahan harmistuessaan. Hän vaan onnistuu tekemään sen usein niin söpösti, että nämä makaroniraivarit usein myös hymyilyttävät. 2,5-vuotias on siitä hankalassa iässä, että silloin pääsee jo kaikkialle ja on jo erittäin kykenevät moneen asiaan, mutta ei vielä kyllä ollenkaan ole älliä ymmärtää, mitä tuli tehtyä, jos tekee jotain kiellettyä. Pitänee ottaa käyttöön taas piirtäminen. Tintti myös sekä hyökkää että puolustautuu tarpeen mukaan. Päähän läiskiminen tai lelulla päähän lyöminen on hänen vakioiskunsa. Sen jälkeen voikin sitten vähän silittää lyödyn päätä ja sanoa "anteesh". 

Tintti on aika vahdittava tapaus. Hän ottaa välillä vähän turhankin rohkeasti oman suunnan ja kulkee päämäärää kohti. Vähän kuin vauvana, jolloin hän kieri paikasta toiseen. 

Tintti on temppuilija. Hän nauttii vauhdista, kuten pulkkailusta, roikkumisesta, pyörittämisestä ja kiipeilystä. Hän kiipeäisi vaikka pystysuoraa, jos pääsisi. Välillä hiukan hirvittää, mutta vielä toistaiseksi vahingoilta on vältytty. Bonskulla on ollut hieman enemmän itsesuojeluvaistoa (muistaakseni) ja sitä saisi ehkä rahtunen enemmän olla Tintilläkin. Toisaalta voi olla, että itsesuojeluvaiston ylittää halu tehdä asioita kuten isoveli eli voi olla, ettei kyse ole todellisuudessa siitä ollenkaan. Ja onneksi Tintti sentään myös huomaa välillä joutuneensa pinteeseen ja kutsuu aikuiset apuun. 

Tintti tykkää dinoista, junista, legoista, Ryhmä Hausta ja Sami Palomiehestä. Eli kaikesta, mistä isovelikin tykkää tai on aikoinaan tykännyt. Ihan ykkösjuttu tällä hetkellä on "Pämmä" eli Batman. Myös isoveljen Spiderman-asu houkuttelee supersankarileikkeihin. Ihastusta herättää myös "ukkei eego" eli Stormtrooper legoukko sekä nimipäivälahjaksi saatu Pikachu.  Tintti tykkää rakennella, pukeutua supersankariksi ja välillä leikkiä myös pienillä ukkeleilla. Mumi (ennen "mimi", pappa, mummu ja "vävvä" (=vaari) ovat Tintille erittäin tärkeitä ja heistä hän puhuu kovasti. Hän haluaisi aina, että mentäisiin heille kylään tai isovanhemmat kyläilisivät meillä. Onneksi myös videopuhelut ovat kelvanneet. Varsinaisia kavereita Tintille ei ehkä ole vielä ehtinyt tulla, eikä hän ole niitä ainakaan aktiivisesti kaivannutkaan. 

Tintin leikit ovat söpöä seurattavaa. Tässä hän heittää käpyjä puroon ja sanoo heipat jokaiselle kävylle. 

Nyt Tintin elämässä on taas iso muutos, kun iskä palasi töihin ja Tintti siirtyy puistokerhosta kolmiperhepäivähoitoon. Samalla päättyi meidän perheen osalta puistokerho, joka oli kyllä todella ihana lapsiperheiden ja avoimen varhaiskasvatuksen palvelu kaikki nämä nelisen vuotta, mitä ehdimme sitä hyödyntää. Jatkossa perhepäivähoitaja tulee siis vuoroviikoin kolmen eri perheen koteihin. Toinen perheistä on ennalta tuttu, mikä hiukan helpottaa siirtymää, mutta aika koville ensimmäinen viikko silti on ottanut. Onneksi Tintti on varsin resilientti, joten uskon että hän sopeutuu kyllä kunhan hoitaja tulee tutuksi. Toinen viikko on mennyt jo ensimmäistä paremmin ja Tintti puhuu jo (h)oitopäivistä, johon kuuluu myös se, että aamuisin saa katsella "ojjelmaa" sohvalla äidin kainalossa. 

Kyllä tuollainen 2,5-vuotias on kaikessa mahdottomuudessaan niin mahdottoman söpössä iässä, että ei voi kuin ihastella (paitsi silloin kun on joku taaperon aiheuttama tilanne päällä). Niin välitön ja hassu ja toisaalta jo vähän enemmän mukana yhteisissä jutuissa. Vaikka varmasti ihana ikä on seuraavakin. 

Millaisia kuulumisia lähettäisit Tintille?