Kesäpojat Bonsku 6v ja Tintti 3v

Maailman parhaimmat ja hauskimmat tyypit. Kuvat mummun, paitsi viimeinen. 

 Kesäkuu on synttärikuukausi, sillä molemmat pojat ja lisäksi minun äitini ovat syntyneet kesäkuussa. Nyt meillä on ollut jo yli kuukauden 6- ja 3-vuotiaat lapset! Ei enää vauvoja tai pikkutaaperoita täällä. Vaikka kieltämättä tuo Tintti tuntuu paljon taaperoisemmalta nyt kuin Bonsku kolme vuotta sitten. Osittain tämä johtuu siitä, että silloin oli pieni rääpälevauva vertailukohtana ja 3-vuotias tuntui siihen nähden isolta. Mutta nyt kun katsoo kolmen vuoden takaisia kuvia ja videoita, niin ihan pikkanen se Bonsku silloin oli. Ajattelin hieman kirjata tänne ylös heidän kuulumisiaan pitkästä aikaa. 

Synttäreitä juhlittiin tänä vuonna pienesti, lähinnä isovanhempien kesken. 

Bonsku on kasvanut ja oppinut aivan hurjasti muutaman viimeisen kuukauden sisällä. Meillä on tapana ottaa pieni pokemon-pelihetki kun olen tullut töistä ja toukokuussa hän alkoi tavata pokedexistä (eli sieltä, minne kaikki napatut ja nähdyt pokemonit on tallennettu) pokemonien nimiä. Ei mikään helpoin keino alkaa harjoitella lukemista, mutta sikeästi hän yritti ja minä autoin. Aluksi hän luki kirjaimen nimillä "äs kuu ii är tee äl ee" ja ohjasin häntä lausumaan sen sijaan äänteen. Vähitellen sieltä alkoi tulla "skuuirteelee" ja niin edelleen, kunnes hän osasi lukea "skuirtle" eli Squirtle. Kun taito loksahti kohdilleen, hän alkoi lukea innokkaasti ihan kaikkea muutakin. Nyt lukutaito on ehkä pikkuhiljaa lausetasolla, mutta vielä suhteellisen hidasta. Asterix ja Obelix -sarjakuvia hän tavaa innolla, koska eräs ystävänsäkin lukee niitä. Pian lukemaan oppmisen jälkeen Bonsku hoksasi osaavansa myös kirjoittaa ja iloitsi tästäkin taidosta. Selvästi kuitenkin lukeminen on mieluisampaa. Hassua, että minulle pienenä taas kirjoittaminen oli se ensimmäinen juttu, koska tarvitsin taitoa leikeissäni. 

Bonskusta on kasvanut hurjan rohkea ja ketterä. 

Oppiminen ei jäänyt vielä kesän osalta tähän. Kesän lämpimät päivät ovat tarjonneet paljon uintimahdollisuuksia niin maauimalassa kuin luonnonvesissä. Bonsku on aina suhtautunut veteen pienellä varauksella aina jos edellisestä kerrasta on ollut vähän taukoa, eikä ole koskaan halunnut kokeilla uimista minkäänlaisilla kellukkeilla. Hän on polskinut matalassa ja hetken aikaa ollut sylissäni syvemmässä vedessä. Nyt päätin ostaa molemmille pojille uimaliivit, joiden olen kuullut kelluttavan hyvin ja ohjaavan oikeaan uintiasentoon perinteisten selkä- ja käsikellukkeiden avulla. Niin siinä sitten kävi, että Bonsku oppi parissa viikossa uimaan ensin liivin avulla ja siitä seuraavalla viikolla jo ilman. Olen edelleen melko hämmästynyt! Toki "virallinen uintitaidon määritelmä ei täyty, mutta Bonsku pääsee jo muutamia metrejä ilman kellukkeita. Uimaliivi oli kuin potkupyörä ennen polkimia! Edelleen Bonsku pitää sitä, jos minä olen ainoa vahti ja mukana on myös Tintti, mutta Bonsku odottaa kovasti että pääsemme vielä kaksin uintireissulle, jolloin hän saa kokeilla uida taas ilman liiviä. 

Juhannuksena ajatus uimisesta vähän jännitti Bonskua, mutta tästä muutaman viikon päästä hän jo ui ilman liiviäkin. 

Bonskun kiinnostuksen kohteet ovat viimeaikoina pysyneet suhteellisen vakioina. Pokemonit ovat nyt hieman jääneet taustalle ja ykkösjuttu ovat Marvel-supersankarit, jotka tosin ovat kulkeneet mukana jo pidempään. Hän kertoo milloin mistäkin minulle entuudestaan tuntemattomasta supersankarista ja pyytää minua googlaamaan lisätietoa. En tajua, mistä hän niitä nimiä kuulee! Onneksi sentään katsoin keväällä Wandavisionin, joten en ole aivan out näistä kuvioista. Välillä goolaan jotain vähän etukäteen, jotta pysyn tiedoissani edellä. Muuten nuo supersankarit olisivat kyllä kiehtovia, mutta niissä on minun makuuni useimmiten liikaa räiskintää (koska se on vähän se juttu?). Myös Minecraft kiehtoo Bonksua, mutta sitä emme ole vielä itse pelanneet, joten hän on legojen ja kavereilta kuultujen tietojen varassa. Bonsku rakastaa legoja ja rakentelee hienoja omia juttuja, joissa on välillä melko nerokkaita mekanismeja. Joka kerta pitää kysyä: "Äiti, osaisitko sä suunnitella tällaisen?" Yleensä vastaan rehellisesti, että en. 

Kaikenkaikkiaan Bonskulla on meneillään aivan ihana sekkailu- ja oppimisvaihe ja toisaalta aika tasainen vaihe. Turhat yhteenotot ja haastavat hetket ovat vähentyneet ja hänen kanssaan on paljon ihania yhteisiä hetkiä. 

Eläimet kiinnostavat. Tänä kesänä on ruokittu niin poneja, kanoja kuin lampaitakin ja silitelty kissoja ja koiria.

Tintti taas on oikea mussukka! Hän on vaan jotenkin niin sellainen piripintaisen suloinen taaperoinen, jolla on selkeät omat juttunsa, vaikka isoveli onkin suuri idoli. Tintillä löytyy tahtoa ja ääntä, joten ihan joka hetki hän ei ole mussukka ja suuttuessaan heittelee tavaroita, mutta sellaisia taaperot ovat. Myös kaikenlaiset painileikit isoveljen kanssa innostavat. Toisaalta hän taas on hyvin hellä ja rakastaa olla sylissä ja kainalossa sekä antaa suukkoja. Liinassakin hän kulkee edelleen melko mielellään, etenkin vähän väsyneenä. Liinassa onkin saatu nyt kesällä sopivan lyhyet päiväunet, sillä liian pitkiä ei enää saisi nukkua jotta illalla nukahtaminen ei venähdä. Välillä päiväunet tosin jäävät jo välistäkin tai sitten käy kuten eilen ja Tintti kiipeää puoli viideltä syliin ja nukahtaa siihen alta aikayksikön. 

Tintin kiinnostuksen kohteita ovat tällä hetkellä Sami Palomies, Ryhmä Hau ja dinot. Myös pikkulegoilla rakentelu on suosittua isoveljen vanavedessä. Tintti tykkää usein puuhailla ja leikkiä itsekseen ja saattaa uppoutua leikkiinsä. Sitä on mainio seurata, kun Tintti liikuttelee ukkeleita ja höpöttelee leikkiään. Välillä Tintti innostuu myös kotileikeistä ja erityisesti kokkailuista. Kesälomamatkalla laivan leikkipaikalla Tintti hoivasi niin suloisesti nukkea - ja siirteli sitä tarttumalla päästä! Keinumista Tintti rakastaa edelleen ja potkupyöräily on myös kova juttu. Hän nauttii vauhdista ja pyörityksestä. Niinpä häntä harmitti kovasti, kun Lintsillä ei alle metrinen päässyt vielä oikein mihinkään. 

Katsokaa nyt tätä söpönassua!

On ihanaa, että Tintin kanssa voi nyt jo jutella enemmän. Hän on ollut koko ikänsä taitava ilmaisemaan itseään, mutta puhe on kehittynyt tasaisesti mutta hitaahkosti. Puhe on ollut myös jonkin verran epäselvää. On tuntunut, että puhe ottaa aina harppauksen juuri siinä vaiheessa kun oma huoleni alkaa nousta. Olemme tehneet myös hiukan puhemotorisia harjoituksia ja niitä Tintti on tehnyt yllättävän innokkaasti. Tintiltä puuttuu äänteistä kokonaan vain /l/ ja /r/ (/d/ onnistuu napakasti), mutta äänteiden yhdistely on hieman hankalaa ja alkuäänteet tippuvat usein pois etenkin pitkistä sanoista. /V/ korvautuu sanan alussa /m/:llä. Toisaalta konsonanttiyhtymät Tintti osaa ilahduttavan hyvin. Olemme harjoitelleet /s/:n sanomista sanan alkuun ja se onnistuu nyt lyhyissä sanoissa jo hienosti. Myös tärkeitä sanoja kuten "juna" olemme harjoitelleet ns. apusanamenetelmällä. On ollut ihan hyvä tehdä kotiharjoittelua oman lapsen kanssa, niin töissä osaa suhtautua vanhempien ohjaamiseen ja kotiharjoitteluun entistä ymmärtävämmin. Harjoittelu on välillä vaikeaa, vaikka tärkeää ja sillä syntyy myös tuloksia. Jonkin verran olen ottanut käyttöön myös kuvia ja piirtämistä puheen tueksi. 

Ensin tutkaillaan rauhallisesti...

Aika hauskaa on, että Tintti on nyt löytänyt Hevisauruksen, kuten isoveljensä aikanaan samassa iässä. Bonskun mielestä se oli jo ihan vanha juttu jossain vaiheessa, mutta nyt taas hänkin on innostunut kuuntelemaan pikkuveljen kanssa. Niinpä parin vuoden tuon jälkeen meillä raikaa jälleen "Räyh!" ja "Jee hevisaurus". Se on itseasiassa ihan hauskaa ja ehkä vielä pääsemme joskus uudestaan keikallekin. Tintti laulaa lauluja omin sanoin: "Iffi affi, pomppi pomppii" eli Riffiraffi, Komppimomppi. 

... ja sitten roiskitaan!

Tintti on erittäin menevä ja utelias - ja rohkea! Hän menisi joka paikkaan ihan itse ja saattaakin olla vähän liiankin omatoiminen, jos ei pidä häntä silmällä. Hän uskaltaa rohkeasti mennä uusiin paikkoihin. Hän myös muistaa selvästi paikkoja ja huudahtaa usein "me ollaan käyty täällä!" Tällä viikolla hän sanoi Helsingin biologisessa museossa "Missä kolo on?" Paikassa tosiaan oli aiemmin ollut kolo, josta pääsi ryömimään, mutta joka on nyt koronan takia suljettu. Viime vuonna kolo oli vielä käytössä eli hän muisti paikan vuodan takaa! On hauskaa, että hän saa enemmän ja enemmän asioita ilmaistua näin puheella. 

Huomenna alkaa uusi vaihe Tintin elämässä, sillä hän aloittaa päiväkodin. Puoli vuotta pienessä neljän pojan kolmiperhepäivähoitoryhmässä sujui hienosti ja hän tottui siihen nopeasti. Toivottavasti siirtymä päiväkotiin on yhtä sujuva. Paikka on ainakin tuttu "viskari", jossa Bonsku alkoitti viime syksynä ja jatkaa nyt eskarissa. Tintti ei tietenkään vielä mene viskariin, mutta pienessä päiväkodissa tutut aikuiset pysyvät arjessa mukana ja Tintti saa ekan viikon aloittaa puolipäiväisenä ennen minun loman loppumista. Luulen, että siirtymä on hyvä tässä kohtaa, kun Tintti on jo kolme ja isoveli kuitenkin vielä samassa talossa, vaikka eri kerroksessa. Ja on aika helpottavaa viedä heidät aamulla aina samaan paikkaan!

Onneksi näitä ei oikeasti tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen. 

Ei voi kuin kehua, että meillä on aivan mahtavat ja hauskat pojat! Vaikka välillä elämä tuntuu hengästyttävän täydeltä, niin kyllä näiden kanssa kelpaa sitä elämää täyttää.