Arvokkaita vieraita

Tänä viikonloppuna meillä kävi tärkeitä vieraita. Toiset vieraat tulivat päivälliselle ja toiset vain kahvittelemaan. Yleensä tykkään suunnitella ja pohtia etukäteen, mitä tarjota vieraille. Mitä suolaista? Mitä makeaa? Kokeilenko jotain uutta vai teenkö jotain vanhaa ja hyväksi havaitsemaani? Mikä on helppoa ja toimivaa missäkin tilanteessa? Selailen innoissani keittokirjojani ja ihastelen niiden kauniita kuvia - ja yleensä lopulta päädyn reseptiin, jonka olen löytänyt netistä.

Kuten olen ennenkin blogissa jo valitellut, minulla on kovasti kiireitä. Harmikseni en siis ehtinyt tehdä niin perusteellista suunnitelytyötä kuin olisin halunnut. Meinasin jo päätyä hvyään ja helppoon jätski-marja-marenki-yhdistelmään jälkiruoaksi, mutta lopulta minun alkoi tehdä niin paljon mieli brownieita, että minun piti tehdä niitä... 

Kaikennäköistä sitä kuitenkin tuli laitettua tarjolle. Lauantaina koti täyttyi vipellyksesä, sillä meille tulivat kummipoikamme perheineen. Kyläilemässä oli alle yksivuotiaan kummipojan lisäksi perheen kaksi vanhempaa poikaa, joten ajattelin, että pizza on aika varma ja helppo valinta. Lisäksi keksin, että ohjelmanumerona jokainen (tai ainakin lapset) saavat täyttää oman osansa pizzoista. 

Kinkun palat ja purkkitonnikalankin saa näyttämään herkulliselta, kun ne tarjoaa värikkäistä Koko-kulhoista!

Täytevaihtoehtoina oli fetaa, tonnikalaa, ananasta, mozzarellaa, kinkkua, suppilovahveroita ja paprikaa.

Lapset päätyivät klassiseen kinkku-ananas-yhdistelmään paprikalla höystettynä. Aikuiset kokeilivat vähän eksoottisempaa vaihtoehtoa ja pizzaan päätyi suppilovahveroita, valkosipulia, fetaa ja mozzarellaa. Lisäksi isoihin pizzoihin mahtui myös vähän sekalaisempia osioita. Kaikki maistui kyllä oikein hyvältä! Valmiista pizzoista ei ole valitettavasti kuvia, sillä ne katosivat alta aikayksikön. 

Jälkkäriksi tein siis varmaan maailman helpoimpia brownieita ja jäätelöä. Keksimme miehen kanssa kaksi kilpailevaa suomennosta brownieille: suklio tai suklura. Brownie on vaan niin kökkö ja suklaaneliö on kuitenkin täysin eri asia. Koska suklio kuulostaa minusta kuoliolta, käytän sukluraa. Tosin isäni ehdotti vielä kolmatta, ruskiota. Se taitaisi olla  lähinnä aluperäistä! Reseptin olen saanut tuttavaltani, mutta alkuperäinen resepti on Fazerin. Muokkailin reseptiä vähän ja olen tehnyt siitä jo kolme versiota: alkuperäisen, pähkinöillä ja pelkällä tummalla suklaalla. Ne onnistuvat AINA, myös meidän surkealla IKEA-uunilla ja jäävät keskeltä ihanan tahmeiksi

3-1 suklaan suklurat

• 200 g voita tai margariinia
• 200 g tummaa suklaata
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaakaojauhetta
• 3 kpl kananmunaa
• 3 dl sokeria
• (50g maitosuklaata)
• (50g valkoista suklaata)
• (pekaanipähkinöitä tms.)

Sulata paloiteltu suklaa ja voi vesihauteessa. Sekoita kunnes seos on tasaista. Vuoraa kulmikas vuoka leivinpaperilla. Paloittele valkoinen ja maitosuklaa. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt suklaaseos munavaahdon sekaan. Kääntele sekaisin varovaisesti. Sekoita keskenään jauhot ja kaakaojauhe, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mahdollisimman vähän. Kääntele sekaan lopuksi paloitellut suklaat. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa puoli tuntia.

Anna kakun jäähtyä vuoassa kokonaan. Leikkaa kakku ensin neljään osaan. Leikkaa sitten nämä palat vielä neljäksi ruuduksi. Leikkaa lopuksi nämä ruudut vielä poikittain kolmioiksi. Brownie-leivokset säilyvät ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa jopa viikon.

Suklura/suklio/ruskio jätskillä ja vieraiden tuomalla appelsiini-balsamicosiirapilla. Nam!

Sunnuntaina minulla oli orkesterin kevätkonsertti, ja kutsuin vanhempani, appivanhemmat ja kummini kahville sen jälkeen. Sukluroiden lisäksi tarjolla oli äidin tuomaa pullaa ja suolapalana saaristolaisleipää lohimoussella (tai -mössöllä, if you will). Kahvipöydän kattoivatkin melkein kokonaan vieraat ja mies, sillä minun piti jäädä vielä roudailemaan. Kiitos heille!

Suklurat jäivät vähän varjoon, mutten jaksanut ottaa enempää kuvia. Kamera oli nimittäin konsertin jäljiltä jollain omituisella asetuksella ja ekoista kuvista tuli ihan sinisiä! Kovin taiteellisia kyllä.

Pullien reseptiä minulla ei ole, mutta lohimössön reseptin pyysin äidiltäni tätä tilaisuutta varten. Alkuperäislähdettä en tiedä. Sen tekeminen on mahdottoman helppoa ja nopeaa, joten se sopi tällaiseen tilanteeseen. Harvemmin jaksan koristella ruokia kovin huolellisesti, joten rennot ruokalusikalliset saivat kelvata tällä(kin) kertaa.

Lohimousse

• 200 g tuorejuustoa
• 2 rkl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä
• 150 g graavi- tai kylmäsavulohta
• puoli punaista paprikaa (jätin tällä kertaa pois)
• 1 pieni sipuli (salotti tai tavallinen)
• 1 pieni omena
• 1 rkl sitruunanmehua
• 2 rkl hienonnettu ruohosipulia
• " " " tilliä
• mustapippuria

Notkista tuorejuusto viilillä. Leikka kala pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipuli, omena jne. Lisää juustoseokseen. Lopuksi lisää yrtit ja pippuri ja sekoita. Lisää suolaa tarvittaessa. 

Viikonloppu oli oikein mukava, mutta nyt kyllä väsyttää aika paljon. Onneksi on vielä ilta aikaa vaan löhöillä ja herkutella ylijääneillä ruuilla!