Sunnuntaisalaatti

Viikonloppuna tulee usein syötyä vähän raskaammin kuin viikolla. Lisäksi kokkailut ovat usein vähän aikaa vievempiä, mutta laiskana en viitsisi joka aterialla nähdä hirveästi vaivaa. Ideaalitilanteessa sunnuntailounaasta tai  -päivällisestä jää maanantaille vielä päivällinen, koska silloin en millään viitsisi tehdä yhtään mitään ruokaa. Keksin kuitenkin jokin aika sitten, että sunnuntaina (tai myös lauantaina) toinen ateria voisi olla ruokaisa salaatti, jonka eteen ei tarvitsisi nähdä älyttömästi vaivaa, joka kattaisi koko päivän salaattiannoksen ja olisi herkullinen ja terveellinenkin. Näin jäisi myös intoa laittaa päivän toinen ateria, ja ennenkaikkea syödä se!

Olen pitänyt päätöksestäni melko hyvin kiinni, ja lähes joka viikonloppu pöydästämme on löytynyt jokin salaatti vaihtelevin täyttein. Välillä ne on keksitty omasta päästä, mutta olen kokeillut myös klassikkosalaatteja. Arkisalaattimme on yleensä simppeli tomaatti-salaatinlehti-kiinankaali-yhdistelmä, mutta viikonloppuna voin jaksaa laittaa päärynää tai avokadoakin. 

Mutta mitä sitä turhia löpisemään, kun voin esitellä kuviakin! Salaatit on myös siitä käteviä bloggaus-ruokia, että niistä voi ottaa rauhassa kuvia ilman, että ne jäähtyy. 

Salaatinkastikkeena on vain vähän oliiviöljyä ja vaalea balsamiviinietikkaa.

Tämä salaatti taisi olla aivan ensimmäinen sunnuntaisalaatti, ja siinä oli edelliseltä päivältä pizzasta jäänyttä ilmakuivattua kinkkua, päärynää, avokadoa ja ruiskrutonkeja. Tällaiset salaatit syömme usein anopilta saaduista Villeroy & Bochin Vivo-lautasilta. Ne ovat kaiketi syviälautasia, mutta juuri sopivan kokoisia ja syvyisiä salaateille.

Loimulohi ei oikein pärjännyt voimakkaalle parmesaanille.

Se ei taida oikein näkyä, mutta muistan, että tässä salaatissa oli loimulohta parmesaanin ja ruiskrutonkien kera. Tykkään hirveästi krutongeista keitoissa tai salaateissa, ja kuten kuvista näkyy, aika usein päädyn leikkelemään ruisleivän palan tai pari pieniksi ja paistamaan pannulla. Muistan, että idean olen saanut joskus Demi-lehdestä!

Luulin ensin, että olutmakkarat ovat "ohutmakkaroita". No, on ne kyllä aika ohuitakin.

Ylläolevassa salaatissa oli näemmä olutmakkaraa (sellaisia pieniä salamipötköjä), mozzarellaa ja jotain fancympää salaattia. Ja jälleen niitä ruiskrutonkeja. Nämä kolme edellä olevaa salaattia ovat täysin omasta päästä, mutta, kuten sanoin, olen kokeillut myös klassikoita. Ikisuosikkini on "kreikkalainen salaatti", johon laitan milloin mitäkin fetaa ja tiettyjä Pirkan luomuoliiveja, jotka olen todennut parhaiksi. Olen myös kokeillut Caesar-salaattia. 

Hei, tässä ei ole ruiskrutonkeja!

Tämän päivän salaatti oli myös klassikko, nimittäin Nizzan salaatti. Vähän muunneltuna tosin. Omaani laitoin perussalaatin lisäksi keitettyä munaa, vihreitä papuja ja sinappikastikkeessa marinoitus perunaa. Anjovikset sun muut jätän suosiolla pois. Sellaisia varrellisia kapriksia olisin halunnut vielä, mutta ne olivat loppu. Oli kyllä oikein hyvää, mutta aion ensi kerralla korvata sinappikastikkeen perus balsamico-oliiviöljy-sekoituksella, josta pidän enemmän.

Tästä tuli vähän tämmöinen sunnuntain sillisalaattipostaus ehkä, mutta kun nuo salaattikuvat oli niin kivoja, että halusin jakaa ne! Nyt jatkan kuitenkin vielä viikonlopun viimeisiä hetkiä löhöten sohvalla miehen kanssa. Kirjoitusvirheet tarkistan huomenna. Jos silloinkaan.