Grand tour, osa 3

Tällä kertaa esittelyvuorossa olevan huoneen valinta ei tapahtunut pelkästään siisteysasteen perusteella. (Jäljellä olevat eteinen ja keittiö ovat kumpikin  useimmiten enemmän tai vähemmän sotkuisia.) Tällä kertaa valinta johtui siitä, että eräänä kandinkirjoituspäivänä löysin itseni milloin mistäkin korviketoiminnasta. Ja sattuipa niin, että siinä touhuillessani innostuin kuvaamaan eteisemme! 

Tämä näky inspiroi minut irti tietokoneenruudusta. 

Eteinen on ainaisesta sotkuisuudestaan huolimatta mielestäni aivan ihana! Se on avara ja kun astuu ovesta sisään, näkee heti olohuoneeseen. Pidän myös eteisen lattiasta, vaikka se onkin muovimattoa. Minä ainakin olen haaveillut jo lapsena ja teininä shakkiruutulattiasta. Tosin enää en sellaista kotiini laittaisi: se on melko armoton roskille ja pölylle. Vaaleassa näkyy kaikki tumma ja tummassa kaikki vaalea. Silti se on hauska ja sopii erityisesti tällaiseen "nuoruudenasuntoon".

Kirkkaita värejä tasapainottaa miehen kummisedän maalaama akvarelli. (Tässä taisi olla vähän sisustuskielen makua) 

Ja eihän tämä olisi Karkkiksen koti lainkaan ilman väriläikkiä! Sain joululahjaksi iki-ihanan Marimekon Ruuturouva-tyynyn, johon voi yhdistää melkein mitä tahansa värikkäitä esineitä ja se piristää koko tilaa. Nyt kun mietin, niin melkein joka huoneessa on jokin esine, jossa on lähes kaikkia sateenkaaren värejä: eteisessä tyyny, olohuoneessa pannunalunen (!) ja makuuhuoneessa Pixeline-vati. 

Eteisen lipasto on jälleen kerran isovanhemmiltani, mutta tällä kertaa isän puolelta. Lipastoon liittyy kivoja, vaikkakin vähän materialistisia, muistoja. Ylälaatikosta mammani aina kaivoi minulle jonkun setelin, kun olimme heillä käymässä. Se oli aina yhtä jännää! Lisäksi kuulemma isäni on joskus jemmannut karkkejaan johonkin alalaatikoista. Laatikoiden pohjat ovatkin mielenkiintoisen väriset - suorastaan Karkkiksen värimaailmaan sopivat.  

Kuka voittaa?

Vaihtelen koriste-esineiden sun muiden paikkaa aina silloin tällöin, mutta nyt eteistä ovat jo pidemmän aikaa koristaneet pienet, värikkäät autot.  Keltaisen kuplan saimme muistaakseni silakkamarkkina-impulssiostoksena vanhemmiltani. Kupla on juuri saman värinen kuin meidän kuplamme ja lisäksi malli on sama, kuin kuplassa, joka äidin perheellä oli aikoinaan. Koristeeksi olen lisännyt rusetin samaisesta tyllistä, joka koristi häissämme kuplan kattoa.Tintti-autojen tarina on niinkin yksinkertainen, että postissa tuli mainos superhalvoista Tintti-keräilyautoista. Ne tietenkin kallistuivat kerta kerralta, mutta tilaus saatiin katkaistua ennen kuin maksoivat liikaa. Keltainen taksi on yllätys yllätys vanhempieni New Yorkin tuliainen.

Vuoden kuvat - ja vähän toisenkin.

Eteisessä on myös valokuva seinä, jossa on vaihtuva näyttely enemmän tai vähemmän uusia kuvia. Eniten edustettuna on kummipoika ja miehen veljentytär, mutta myös muita on päässyt seinälle. Pitäisikin varmaan tilata lisää kuvia seinälle, sillä osa alkaa olla jo vuoden takaa. Myös joulukortit pääsevät aina tälle seinälle. 

Ja jottei realismi olisi liian kaukana näistä kuvista, viimeisenä kuva eteisen olennaisimmasta, eli naulakosta. Siinäkin on kyllä väriä, sitä ei voi kieltää! Varsinkin nyt talvella se suorastaan pursuaa takkeja ja lisäksi saappaita ja kenkiä pyörii sen edustalla muitakin kuin vain nuo yhdet. Rumpuja löytyy tästäkin huoneesta. Mielestäni ne piristävät vähän tylsän kaapistoa. 

Pidän noista katonrajassa olevista ikkunoista, mutta erityisesti keväisin on harmi, ettei niitä oikein pääse pesemään.

Eteinen ei ehkä aina ole täydellisessä kunnossa: laukkuja on ympäriinsä, postit lojuvat lipaston päällä ja rappusella saattaa nököttää roskapussi. Kuitenkin siihen on aina kiva saapua työ- tai koulupäivän jälkeen ja aloittaa pienimuotoinen väriterapia.