Lasisydän

Ah, lasi! Se on ihmeellinen aine, koska siitä on niin moneksi ja siitä saa muotoiltua valtavan kauniita asioita. Lasin puhaltaminen ja muokkaaminen on mielestäni todella kiehtovaa ja käsittämätöntä. Katsottuani Yle Teemalta lasista kertovan dokumentin innostuin kirjoittamaan omista lasiesineistäni. Olen jo muutaman vuoden keräillyt kauniita lasiastioita ja erityisesti suomalaista lasia. Toistaiseksi kokoelma ei ole kovin mittava, mutta haaveet sen täydentämisestä sitäkin suuremmat. 

Kuvien tekotaiteellinen asettelu johtuu siitä, että ne on kuvattu keittiön pöydällä, jonka reunan en halunnut näkyvän
(Ks. oikea yläkulma). Kuvassa vihreää ja kirkasta Faunaa ja sininen Grapponia-sokerikko.

Aivan ensimmäiseksi kokoelmiini sain vanhemmiltani tummansinisen Nanny Stillin Grapponia-sarjan kermakon ja sokerikon. Olisiko ollut häälahja? Kommenteista luultavasti löydätte vastauksen. ;) Seuraavaksi    kuulin, että isovanhempieni jäämistöistä löytyy muutama tummanvihreä Oiva Toikan Fauna-lasi. Otin ne riemusta kiljuen vastaan ja myöhemmin olen saanut niitä lisääkin. 

Päässäni soi vastustamattomana toistona: "Grapponia/ (pum pum)/ tämä on grappooonia..."
Kuvassa Grapponia nekka ja jälkiruoka-astia ja iso Fauna astia.

Myöhemmin lasikokoelmani on täydentynyt lähinnä erilaisista vanhojen tavaroiden liikkeistä ja esimerkiksi Ajan taiasta ostetuista astioista. Toistaiseksi kokoelma koostuu juuri lähinnä Faunasta ja Grapponiasta, kuten varmaan kuvista huomaa. Erityisesti pidän värillisestä lasista ja turkoosin eri sävyt ovat kauneimpia. Myös sitruunankeltainen on herkullinen väri. 

Kastehelmi-sokerikko, Anu Penttisen Sukat makkaralla-lasi ja tuntematon turkoosi ihanuus.

Aina esineen ei tarvitse olla tietyn suunnittelijan tai kuulua tiettyyn sarjaan päästäkseen kokoelmiini. Yllä olevan kuvan turkoosi pullo ei tietääkseni ole kenenkään nimekkään tekemä, mutta se on kauniin värinen ja hauskan mallinen. Se toimii myös yhden kukan maljakkona paremman puutteessa. 

Diiva-olutlasit ovat mainioita smoothie-laseja. Pikku Myy -purkissa säilytän liitua keittiön taulua varten.

Jonkin verran minulla on myös uudempaa (suomalaista) lasia. Ylläolevat Markku Salon lasit olen saanut ystäviltäni. Kirkkaat Diiva-lasit häälahjaksi (okei, ME olemme saaneet...) ja pienen purkin joitain vuosia sitten synttärilahjaksi. Muistaakseni purkin nimi on Pikku Myy, mutta sitä ei tuolta sivustolta enää löytynyt. Ehdoton suosikkini on Anu Penttinen. Hänen käyttämänsä värit ovat uskomattoman ihania ja iskevät juuri tällaiseen väri-ihmiseen kuin minä. Ostin vuosi sitten pitkän haaveilun jälkeen saamallani lahjakortilla hänen Pixeline-vatinsa. Se vaati pitkän vertailun missä oli kauneimmat ruudut, sillä yksikään ei ole samanlainen.

Anu Penttisen Pixeline-vati on uskomattoman kaunis ja se saa kunnian toimia vihkin ja kihlan säilytyspaikkana kotona ollessani.

Mitäs seuraavaksi? Lasihaaveita minulla riittää, eikä osa ole toteutettavissa ehkä koskaan. Esimerkiksi Nanny Stillin Harlekiini on ainakin tällä hetkellä vähän yli budjettini. Helena Tynellin Hyrrä-maljakot ovat siinä ja siinä. Tarkkoja hintoja en tosin osaa nyt heittää. En ole oikein vielä päättänyt, mihin seuraavaksi haluaisin "sijoittaa" (tai mitä pyytäisin lahjaksi on totuudenmukaisemmin sanottu). Pidempään olen miettinyt Oiva Toikan Floraa Faunan vastapainoksi, mutta saa nähdä. Onneksi kaikkea ei kuitenkaan tarvitse hankkia itselle, vaan kauniista lasiesineistä voi nauttia myös muualla. Ensi kesänä voisikin tehdä retken vaikkapa Suomen lasimuseoon!