keskiviikko 7. elokuuta 2013

18 Strawberry street

Keräillessäni kesäjuhlien jäljiltä barbeja takaisin laatikoihin, innostuin vähän muistelemaan lapsuuden leikkejä. Barbie leikkieni historiassa on monta vaihetta. Pienenä, kolme-neljävuotiaana barbit olivat osa leikkejäni, mutta sitten kyllästyin moneksi vuodeksi. Vasta joskus kolmannella tai neljännellä luokalla leikimme vähän vitsillä kaverin pikkusiskon barbeilla. Kummatkin inhosimme barbeja, mutta siitä leikistä minä salaa innostuin uudestaan. Välillä olin oikea "puristi" ja leikeissä nukeista sai käyttää vain niiden "oikeita" nimiä, kuten Barbie, Teresa, Skipper, Ken jne. Välillä taas leikimme jatkuvasti Spice girlsejä, vaikka virallisia spaissarinukkeja minulla olikin vain yksi.
 
Tässä postauksessa kerron teille yhdestä viimeisistä barbileikeistäni. Olen nimittäin dokumentoinut sen hahmot kirjaamalla ylös niiden nimet ja perhesuhteet. Koska olimme kavereideni kanssa melkoisia anglofiilejä, hahmot olivat luonnollisesti brittiläisiä. Tervetuloa tutustumaan 18 Strawberry streetin asukkaisiin Sunflower fieldsin kaupungista!
 
Mike, Brittany, Emmy, Tommy ja Amy Field.

Mike, Amy, Emmy, Tommy ja Brittany Field olivat aivan tavallinen perhe. Emmy ja Tommy ovat kaksosia. Mike on lukion englannin opettaja (ts. äidinkielen) ja Amy omistaa samassa osoitteessa toimivan eläinlääkäriaseman. Leikkeihin saatiin jännitystä, kun eläinlääkäriasemalta ryöstettiin kaikki eläimet.
 
Brittany oli leikkien alussa vauva, mutta kasvoi myöhemmin legovauvasta legotytöksi. Riittävän pieniä barbeja kun ei ollut tarjolla. Muistaakseni perheellä oli myös lukuisia lemmikkejä. Perhe oli oma suosikkini. Tuo Amy-äiti oli yksi suosikkibarbini, mutta valittavasti varastossa hiiri on puraissut siltä palasen leukaa.


Steven, Zoe ja Michelle Williams.
 
Steven, Michelle ja Zoe Williams asuivat Fieldin perheen naapurissa. Steven oli pappi ja oli suurimman osan leikeisä "lähetystyössä" (koska miesbarbeja ei ollut riittävästi). Michelle oli eläintenhoitaja Amyn eläinsairaalassa. Amy ja Michelle olivat myös parhaita ystäviä, kuten heidän tyttärensä Emmy ja Zoekin.
 
Steven-nukke on yksi uusimmista barbie-nukeistani, eikä se tainnut varsinaisiin leikkeihin päästä mukaan juuri ollenkaan. Hankin sen erään lelukaupan alesta joskus myöhemmin, koska muistin tarvinneeni Williamsin perheeseen tummaihoista miestä ja se oli mielestäni niin hieno. Michelle (taisi virallisesti olla Nichelle) toimi joskus myös Mel B:nä. Zoe nuken ostin muistaakseni Italiasta.

Dinah, Evie ja Essie Howard.

Geraldine (Dinah), Estelle (Essie) ja Evelyn (Evie) Howard asuvat kolmestaan, sillä perheen isä (miesbarbien vähyydestä johtuen) oli kuollut muutama vuosi sitten. Dinah oli menettänyt työnsä luokanopettajana ja mennyt siksi kodinhoitajaksi naapurin rikkaaseen perheeseen, Adamseille.

Geraldinen nukke oli yksi harvoista nukeista, joka ei ollut aito Barbie-nukke. Se on oikeastaan Anastasia-elokuvan nukke, mutta toimi välillä myös Spice Girsien Gerinä (siitä myös nimi Geraldine). Heidän kämppänsä oli sisustettu hienosti, sillä olin rakentanut lapsille kerrossängyn ja työpöydät vanhasta hajuvesilaatikosta ja tyhjistä kasettikoteloista. Koteloiden sisälle laitoin koristeeksi Hamahelmiä!

William, Thomas, Caroline ja Emily Adams.

William, Caroline, Emily ja Thomas Adams olivat oikea hienostoperhe, joilla on valtaa ja rahaa. He olivat ehkä vähiten sympaattisia ihmisiä, mutta muuttuivat leikin myötä mukavammiksi. Caroline ja Geraldine esimerkiksi ystävystyivät, kun Geraldine oli kodinhoitajana.
 
Carolinen moni voi tunnistaa Victoria-nukeksi, joka oli ainoa Spaissari-barbini. William oli toinen tavallinen Ken-nukkeni. Se on menettänyt jalkansa ja kätensä, kun vein sen yläasteella kouluun osaksi erästä näytelmää. Luokkakaverini rikkoivat sen ja olin salaa erittäin vihainen asiasta. En kuitenkaan kehdannut sanoa mitään. Nykyään sanon, että se on sotainvalidi-Ken.

Jennyfer ja Jill Parker.

Jennyfer, Julie ja Jill Parker eivät mahtuneet asumaan "barbitalossani" eli korkeassa rottinkihyllyssä, vaan joutuivat tyytymään Barbien asuntoautoon. Kuvasta puuttuu Julie, jonka pää on korjattavana (Skipper-nukeilta irtoavat päät muita herkemmin)... tai siis Julie on vierailulla isänsä luona. Tämän perheen kohdalla isän puuttuminen selittyi avioerolla ja isä asui Australiassa. Jennyfer oli liikunnan opettaja. Jill-tyttö oli Tommyn (ks. Field) paras ystävä.

Anonyymit sisarukset.
 
Tämä viimeinen seurue liittyi leikkeihin viimeisenä, enkä siksi muista heidän nimiään. Olkoon nyt sitten vaikka Barbie, Skipper ja Stacy Roberts. Vain isosisko Barbie asuu talon kellarikerroksessa opiskelijakämpässä. Pikkusiskot, vanhemmat ja satunnaiset deitit kävivät välillä vierailuilla. En kyllä tiedä, keitä ne deitit olivat, koska niitä miesbarbeja oli edelleen niin vähän.

Leikit olivat melkein aina juonellisia tarinoita edellä kuvattujen perheiden elämästä. Välillä kiemurat olivat kuin suoraan saippuaoopperoista, välillä ne kuvasivat tasaista perhe-elämää ja välillä niissä oli jännitystä ja mysteerejä. En muista tarkkaan, kuinka vanhaksi asti leikin näitä leikkejä, mutta aika pitkään kuitenkin. Mutta leikkiminenhän tekee hyvää aivoille!

 
Ekstrat.
Viimeisessä kuvassa vielä loput melko mittavasta Barbie-kokoelmastani. Näilläkin on tullut leikittyä milloin mitäkin, vaikka Sunflower fieldsissä nämä olivatkin vain statisteja. On italiaa puhuvaa hammaslääkäriä, olympiavoittajaa, kävelevä Christie-nukke ja niin edelleen. Olen ollut tarkka lelujeni kunnosta ja nuket ovatkin hyväkuntoisia. Saa nähdä, millaisia leikkejä nämä vielä tulevaisuudessa näkevät sukulaisten tai joskus omien lasten käsissä.

24 kommenttia:

  1. Tämäpäs oli ihana postaus! Minäkin pidin barbeistani hyvää huolta, leikin niillä 14-vuotiaaksi asti, ja ne ovat tallessa yhä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, kiitos! Tätä oli kiva kirjoittaa. Minäkin leikin ainakin 14-vuotiaaksi. Ja sen jälkeenkin vielä naapurin kymmenen vuotta nuoremman "pikkusiskon" kanssa. Taisin olla aika täysillä niissä leikeissä mukana vielä itsekin.

      Poista
  2. Vau, ihania leikkejä! Mäkin muistan pakottaneeni vielä yläasteikäisenä pikkusiskon leikkimään barbeilla, mutta se ei enää tahtonut lämmetä. ;) Meillä oli muutamakin perhekunta, mun lempiperheeni oli Marina (kreetantuliaisena ostettu mustatukkainen ihana), Oskari (komea komea ruskettunut mies, muistaakseni Ken) ja niiden mustatukkainen Melina-lapsi, jonka ostin Keskiseltä omilla rahoillani. Siskolla oli vaaleatukkainen perhe, joista en muista kuin Petra-äidin nimen. Mökillä syntyi parhaat (monta päivää kestävät) leikit, kun uitettiin koko porukkaa järvessä (en tainnut olla nukkejen kunnosta ihan yhtä tarkka, kuin sinä. ;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskoja muistoja sinullakin! Kyllä minunkin nukkeni välillä uivat, mutta olin aika tarkka siitä, keiden hiukset sai kastaa. Taisin olla välillä aika hankala leikkikaveri. Barbit myös nukkuivat joskus ulkona öitä "teltassa". Sen seurauksena niiden jalkoihin tuli tummentuneita kohtia, en käsitä miksi.

      Poista
  3. Ihanaa muistelua! Tuo varmaan vastaavat muistot mieleen monelle lukijalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenteista päätellen tämä kirvoitti monet muistelemaan omia barbileikkejään! Mahtavaa!

      Poista
  4. Minulla ei ollut koskaan mitään käsitystä siitä kuinka monimutkaisia "juonikuvioita" sinun ja kaveriesi leikeissä oli. Kuulostaa hauskalta.

    Minä en omistanut yhtään Barbie-nukkea ja olin hiukan kateellinen kun parhaalla kaverillani oli yksi. Ihailin sitä kovasti. Olimme ehkä jo hiukan yli-ikäisiä nnden saamiseen, mutta jostain ystäväni oli saanut sellaisen lahjaksi. Sillä oli hieno teline minkä avulla se pysyi seisomassa. Luultavasti sillä oli vain yksi vaatekerta, koska barbikrääsää ei todellakaan ollut samassa määrin kuin nykyään ja näitä pikkusiskoja ei oltu vielä edes keksitty.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, välillä oli kyllä aika hurjia suhdekiemuroita. Minä tosin pidin aika tarkkaan huolta perheidyllistä ja korjailin "rikkoutuneita välejä", kun kaverit olivat lähteneet.

      Poista
  5. Vau! Mulla ei oo ikinä ollut a) noin montaa barbia, b) noin monimutkaisia leikkejä niillä. Mun varsinainen barbivaihe ajoittui about kymmenen vuoden ikään, koska alle kouluikäisenä olin enemmän kiinnostunut "poikien" jutuista kuten avaruudesta, ja kun aloin barbileikit, niissä olikin sitten hurjasti prinsessoja ja kuningattaria. Prinssejä vähemmän, ymmärrettävistä syistä. Mun kaikki barbit ei ole enää tallessa, kun niitä piti muuton yhteydessä karsia 12-vuotiaana, ja vanhempien toisen muuton kohdalla vielä aikuisena. Onnellisia ne, jotka voivat säilyttää rajatonta määrää lapsuusmuistojaan kotikotona aina perinnönjakoon asti!

    A-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä iässä, kun innostuin barbeista, en varmaan muita leluja ostanutkaan ja niitä ehti kertyä. Ja olen kyllä iloinen, että niitä on voinut myös säilyttää.

      Minä en itseasiassa muista hirveästi mitään prinsessaleikkejä barbeilla. Meillä keskityttiin ilmeisesti urbaaniin elämänmenoon.

      Poista
  6. Yhdyn edellisiin ja sanon, että vau, eikun kaksoinveellä wau! Ihan innolla luin perhesuhteista ja aloin heti miettimään omiani.

    Mun barbeilla oli kyllä kanssa pysyvät identiteetit, ne eivät vaihtaneet nimiään joka leikin myötä. Mutta suomalaiset nimet niillä oli lähes kaikilla, eikä sukunimiä ollenkaan. Äiti on joskus kuvannut mökillä mun barbien häätkin, kuva hääparista otettiin kukkaruukussa, koska siinä oli sopivia palmukasvin näköisiä taustana.

    Tämä oli kyllä sangen piristävä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, näistä saisi kunnon saippuasarjan!

      Minusta tuntuu, että meilläkin on joskus järjestetty häät ja hääkuva on otettu kukkaruukussa. Missäköhän se kuva mahtaa olla.

      Poista
  7. Oi ihanat Barbiet! Ja sulla on ollut ihanat leikit. Miten hienoa, että nimet ja perhesuhteet on dokumentoitu! Meilläkin oli pienenä melkoinen määrä Barbieita, ja niillä oli myös pysyvät nimet ja identiteetit. Missäköhän nuket on nykyisin..? Onneksi mulla on edes ryhmäkuva heistä tallella :) Siinä on sekä Barbiet että heidän eläimensä (mm. My Little Ponyja). Voi mitä nostalgiaa!

    MB

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen, että olen tuon lapun kirjoittanut. Se on muuten kirjoitettu englanniksi ja siinä on söpöjä virheitä.

      Ryhmäkuva on varmasti hieno! Minullakin välillä leikeissä yhdistyivät barbit ja ponit, mutta harvemmin.

      Poista
  8. Ihan huippuja nimiä näillä sun kavereilla!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä niitä on mietitty ihan tosissaan. Tosin nämä nimet eivät ole yhtä lennokkaita, kuin 3-4-vuotiaina keksimäni: Katariina-Kari, Anita-Sanna ja Ulla-Eero (sic)! Viimeistä yritin jälkeen päin paikkailla, että Eero oli sukunimi, mutta valitettavasti tämä ei ole totuus.

      Poista
    2. Ulla-Eero ja sukunimiteoria... reps! Katariina Karin kohdalla olisi muuten toiminutkin!

      A-T

      Poista
    3. Jep. Lisäksi jollain vanhalla kotivideolla sukunimiteoria kumoutuu, koska siinä kirkkaalla lapsen äänelle kerron, että Ulla-Eeron sukunimi on Vainio...

      Poista
    4. Eiih! Ulla-Eero Vainio! :D Hih! Ja myöhemmin mietityt nimet on tosi tyylikkäitä! Mun isosisko myös keksi kaikenlaisia hienoja nimiä. Mulla ei ollut ihan niin hyvä nimimielikuvitus, sillä mm. oman hienon barbieni nimi oli Barbie, hän vauvansa oli Timo ja leikki-ikäinen poika oli Pekki (nimittämisen aikaan iltasaduksi luettiin varmaan juuri Annelia ja Onnelia). Sisko oli vähän vihainen Pekki-nimestä, mutta ei sitä voinut enää muuttaakaan. :)

      MB

      Poista
    5. Ei noissa uusissa nimissä kovin paljon mielikuvitusta tarvittu. Geraldine ja Estelle tulivat suoraan Spice girlsien geriltä.

      Poista
  9. Ooh, kunnon saippuasarja! Huippua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja välillä mukana oli rikossarjan aineksia.

      Poista
  10. Ai jesta tätä oli ihana lukea!

    Mie leikin barbeilla koko ala-asteen, miulla kun oli kaksi nuorempaa siskoa (ja mie vaan tykkäsin niin barbileikeistä!). Parasta oli rakennella barbeille asumuksia. Myös barbien, barbien vaatteiden ja huonekalujen jakaminen kolmen tytön kesken oli aikaa vievä ja tarkasti säännelty prosessi ja vei varmaan enemmän aikaa kuin ne leikit. :D

    Meiltä puuttui Spaissareista Geri, mutta sen sijaan meillä oli kaksi Victoriaa.

    Ja mie niiiin muistan tuon miesbarbien vähyyden! Se aiheutti kauheita ongelmia. Mel C ja Mel B saivat aika usein esittää meidän leikeissä miehiä (Mel B oli sellainen taitelijaluonne, pitkätukkainen mies jolla oli hipahtava kiharanuttura)

    VastaaPoista
  11. Sisustusharrastus taisi alkaa minullakin jo barbileikeistä. Ja todellakin, tavaroiden jakaminen vei tosiaan aikaa! Ja sitten vielä se pukeminen.

    Spice girls nukeilla oli vähän miehekkäät piirteet, joten sopivat hyvin miehiksi.

    VastaaPoista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.