Seikkailumatka Islannissa

Palasimme juuri Islannista. Reissu oli kokonaisuudessaan henkeäsalpaava. Olin etukäteen ajatellut, että teen yhden kompaktin postauksen koko matkasta, mutta en minä siihen pysty. Ei se nyt vaan kertakaikkiaan ole mahdollista, kun on ollut maassa, jossa on vierekkäin jäätä, tulta, kuumia lähteitä ja mannerlaattojen tutinaa. Islanti teki meihin molempiin lähtemättömän vaikutuksen ja luvassa on melkoista maisematykitystä. Kuvissa on ehkä ripaus sitä upeutta, mitä todellisuus on. Teen tästä ensimmäisestä postauksesta tällaisen matkakertomustyyppisen ja toiseen ahdan sitten kaikki turismivinkit. Tämäkin postaus on pitkä, hyppikää yli jos siltä tuntuu.

We just got back from Iceland and the trip was absolutely amazing! The scenes are breathtakig - lava fields, mountains, hot springs, geysirs, active volcanoes in the middle of glaciers and waterfalls. These photos capture a mere inkling of the grandeur on the landscapes. The highlight of our trip was the Landbotalaug hot spring. It's a small spring in the middle of nowhere and the water is just the right temperature. It was an utterly indescribable experience. 

Sunnuntai - tutustumista Reyjkavikiin

Saavuimme Reykjavikiin neljän maissa paikallista aikaa. Marjoittumisen jälkeen lähdimme vähän pyörimään kaupungille. Keskusta on melko pieni, joten se on helposti hallittavissa. Ainakin jos pysyy kärryillä kaduista, minä en pysynyt. Kävimme syömässä ja suunnittelimme hieman matkan kulkua. Olimme vuokranneet auton, mutta emme nelivetoista. Tämä rajoitti melko paljon reittejämme. Toisaalta eipä tullut valinnan vaikeutta.

Reykjavikin keskustan kivitaloja. 

Kiertelimme jonkun ilmaisen opaslehtisen mukaan kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia. Keskusta on täynnä söpöjä pieniä taloja. Pienen ajan päästä huomasimme, että lähes kaikki talot, joita luulimme puutaloiksi oli päällystetty aaltopellillä! Ihmettelimme tätä kummallista tapaa, ei kai se nyt ilmastostakaan voi johtua. Oletettu syy selvisi vasta loppuviikolla.

Vaikuttavin rakennus Reykjavikin keskustassa oli varmasti uusi musiikkitalo Harpan. Kaukaa se näyttää hieman synkältä, mutta lähellä näkee sen upean kennomaisen rakenteen. Sisällä olikin valoisampaa ja värejäkin oli käytetty kivasti. Osa kennoista oli värikkäitä ja samoin huonekalut. Vaikuttava kokemus, harmi ettemme päässeet mihinkään konserttiin tuolla.

Harpan monesta suunnasta. Tällaisen uuden konserttitalon minäkin hyväksyisin Turkuun.

Maanantai - Snæfellsjökullin kansallispuisto ja taivaallinen Landbrotalaug

Ensimmäinen vaelluspäivä oli saada ikävän käänteen heti alussa, kun kansallispuiston toimisto olikin kiinni. Ilmeisesti varsinainen visitor center olisi ollut jossain muualla. Onneksi ystävällinen puistonvartija huomasi meidät ja antoi meille retkeilykartan. Matka läpi Neshraunin laavakentän saattoi alkaa! Matkan varrella ihmettelimme mustaa laavakiveä, laiduntavia lampaita, kaukana häämöttäviä vuoria ja suoraa jyrkännettä alas Atlantiin.

Kun tuli trangia-ruokailun aika, tajusin karmean seikan. Olin jättänyt tulitikut autoon! Vieläpä oikein muistin, että minne. Siinä alkoi olla aika nälkä ja katastrofin ainekset olivat kasassa. Olimme jo noin puolessa välissä matkaa, joten palata ei kannattanut. No, siinä sitten söimme myslipatukoita ja kuin ihmeen kaupalla selvisimme loppumatkasta. Se taisi olla viiden rusinan ja kahden myslipatukan ihme. Kun pääsimme kylille, söimme hyvällä halulla marketista ostettua leipää, leikkelettä ja juustoa autossa. Ja tietyski Skyriä.

Erilaisia kulkumaastoja. Vaikeinta oli tuo sammalpeitteinen laava. Ihmettelimme kovasti reitin varrella olleita kivikasoja. Lopuksi kävi ilmi, että niitä olisi kuulunut seurata.

Päivä ei kuitenkaan päättynyt vaellukseen. Mondon matkaoppaasta olin bongannut, että paluumatkan varrella on kahden mentävä kuumalähde. Kirjassa oli sanalliset ohjeet paikkaan, joten vähän seikkailuhenkeä peliin ja etsimään! Paikkaa ei mainosteta joka turistioppaassa tai kylteillä. Pääsimme kuin pääsimmekin perille. Onneksemme lähteestä oli juuri lähtenyt pariskunta, joka osasi neuvoa loppumatkan. Meidän jälkeemme tuli kaksi seuruetta lisää, joten aivan valtavan suuri salaisuus lähde ei ole. Me onneksi saimme nauttia siitä kahdestaan!

Kohta kokeilemaan Landbrotalaugin lähdettä!

Ja miten sitä nyt kuvailisi. Kuumassa lähteessä pulikoiminen oli aivan sanoinkuvaamattoman uskomattoman täydellisen ihanaa. Vesi oli kuin juuri sopivaa kylpyvettä, joka ei jäähtynyt ollenkaan. Ympärillä näkyy pelkkää villiä luontoa, aurinko laski ja horistontissa häämöttivät vuoret. Hetki oli kyllä varmasi yksi elämäni mieleenpainuvimmista. Ajattelimme molemmat, ettei tätä voi oikein ylittää mikään tällä matkalla ja kyllä se niin taisi ollakin. 

Onnelliset pulikoijat.

Tiistai - Þingvellir, Gullfoss ja Geysir eli Golden circle, jenkkituristin valinta

Toisena vaelluspäivänä lähdimme kohti varsinaisia turistirysiä. jotka tosin ovat niin isoja, että ahtaudesta ei voi puhua. Golden circle kiertää kolme kuuluisaa nähdävyyttä yhdessä päivässä. Þingvellirin kansallispuistossa kuljettiin mannerlaattojen välissä, mikä tuntuu ajatuksena huikaisevalta. Laatat erkanevat kolmen millin vuosivauhtia! Näimme myös ensimmäisen vesiputouksen, sievän Öxarán. Saatoin jopa hiukan maistaa kirkasta purovettä. 

Matka mannerlaattojen reunalla, Öxarán vesiputous, "jätinaivo- polku" ja kirkasvetinen railo. 

Maasto oli helppokulkuisempaa kuin edellisenä päivänä ja sääkin suosi, kuten kuvista näkee. Välillä polku kulki maassa olevien railojen ja aukkojen välistä! Tällä kertaa meillä oli myös tulitikut mukana, joten saimme retkiruokaa huikeissa maisemissa. Ei ihme, että nämä maisemat ovat kirvoittaneet kaikki ne islantilaiset saagat, jotka tuntuvat olevan paikallisille vähän liiankin totta. Kivet näyttivät tosiaan kivettyneiltä peikoilta ja vanha laavakivi oli kuin jättiläisen aivoilla olisi kävellyt. 

Retkikeittiön emäntä. Amerikkalaisturistit ihailivat myöhemmin trangiaamme.

Matkamme jatkui kohti Geysiriä. Odotin innolla näkeväni vettä syöksevän kuuman lähteen. Paikalla huomasimme opastaulusta, että Geysir onkin purkautunut viimeksi vuonna 2000 maanjäristyksen seurauksena. Pettyneenä ihmettelin, mistä ne kaikki kuvat sitten oikein ovat. Katselimme siinä sitten höyryäviä ja kiehuvia kuumia lähteitä ja jäimme ihmettelemään, mitä turistit oikein olivat kerääntyneet seuraamaan yhden lähteen reunalle. Ihmetykseni oli suuri, kun yhtäkkiä lähteestä purkautuikin suuri vesipatsas! Kyseessä oli Strokkur, pienempi "geysir", joka purkautuu 5-10 minuutin välein. Sitä katselimmekin sitten muutaman kerran ihmetyksestä soikeina. Pettymys korvattu! Strokkur se oikea nähtävyys oli, ei vanha ja laiska Geysir.

Hämmästynty turisi ja luonnon voima. 

Reitin varrella oli vielä Gullfossin vesiputous, joka oli massiivisuudessaan ja voimassaan vaikuttava. Itse pidän tosin enemmän pienistä ja siroista vesiputouksista. Hienoa oli, että paikka oli esteetön eli pyörätuolillakin pääsi ihailemaan veden voimaa. Viimeinen kohteemme oli kraaterijärvi Kerið, joka on syntynyt luultavasti romahtaneeseen tulivuoreen. 

Keskiviikko - Skaftafellin kansallispuisto, vuorenvalloitus ja Seljavallalaugin piilotettu allas

Keskiviikkona ajoimme pitkän, yli kolmen tunnin ajomatkan Skaftafellin kansallispuistoon. Skaftafellsjökull on suuren Vatnajökull-jäätikön reuna-alue ja sen ympärillä on vuoristoista vaellusmaastoa. Varsinaiselle jäätikkövaellukselle emme lähteneet, vaan lähtimme kipuamaan ylös Kristinartindarin vuorta tarkoituksena päästä sen huipulle.

Matka huipulle sujui vaihtelevasti. Välillä olin aivan onneni kukkuloilla ja laulelin "Yl' kasteisten vuorten me kuljemme...", välillä taas meinasi päästä itku jännityksestä tai väsymyksestä. Maasto oli täynnä isoa sepelimäistä liusketta, joka oli yllättävän vaikeakulkuista. Kun tulimme melkein huipulle, keitimme retkipastat trangialla. Syödessämme vuorelle laskeutui sankahko sumu. Maisemia ei juuri nähnyt, joten päätimme jättää viimeisen nyppylän valloittamatta. Hiukan harmitti, mutta toisaalta eipä sieltä olisi mitään nähnyt. Alas tultaessa meidät palkittiin upealla Svartifossin vesiputouksella, joka oli kuin musta Sibeliusmonumentti.

Ylös ja alas vuorenreunaa. Takana häämöttää Skaftafellsjökull. Sumu oli välillä niin kova, että valokuvat näyttävät kuin niissä olisi joku häiriö. 

Matkalla oli oikeastaan vain yksi kohde, jonne olin etukäteen päättänyt päästä - Seljavallalaugin autio uima-allas. Taisin lukea siitä ensimmäisen kerran Partiovarusteen mainoslehdestä ja ajatus autiosta, lämminvetisestä uima-altaasta vuorten välissä kuulosti kiehtovalta. Mondon oppaassa oli ohjeet tännekin, joten seurasimme niitä. Tällä kertaa ohjeet eivät olleet yhtä hyvät kuin Landboralaugille. Kirja ei maininnut mitään joen/kosken ylittämisestä ja usko meinasi loppua kesken, koska altaan näkee vasta viimeisen nyppylän takaa. 

Sateessa tarpovat hullut löysivät viimein kohteen. Onneksi emme olleet taaskaan ainoita hulluja, parkkipaikalla tulivat edelliset vierailijat vastaan.

Lopulta vaiva kuitenkin palkittiin. Vesi oli lämpöistä, mutta ei aivan kylpyvesimäistä. Maisemat olivat jälleen huikaisevat! Allas on rakennettu 1923 ja nykyisin sitä ylläpidetään vapaaehtoisvoimin. Allas sijaitsee kahden vuoren välissä ja sen takaa alkaa Eyjafjallajökull, joka purkautui 2010. Googlaamalla altaasta löytyy hurja kuva, kun se on aivan täynnä tuhkaa.

Onnellinen pulikoija osa 2. Yksi altaan seinistä rajautuu vuoren seinämään. 

Torstai - laiska päivä Reykjavikissa

Torstaina olin kyllä huipputyytyväinen, ettemme enää lähteneet vaellukselle. Ylämäessä sattui osa alakropan lihaksista ja alamäissä sitten loput. Silti, ihmiskätten tuotokset tuntuivat vähän valjuilta kolmen edellisen päivän maisematykityksen jälkeen. En ollut oikein museotuulellakaan, joten kävimme vain yhdessä galleriassa. Kaupungin kahviloita ja ruokapaikkoja hyödynsimme sitten senkin edestä. Ja kivaa kaupungissa oli tallustella myös muuten vaan. Shoppailtuakin tuli yksi vintagemekko ja poncomainen villahärpäke.

Limenvihreä aaltopeltitalo, funkistalo ja Svartifossin putouksesta innoistuksen saanut Hallgrípskirkjan. Alakulmassa Fríkirkjan ennen konserttia.

Reykjavikin ydinkeskustan liepeillä oli paljon kauniita funkistaloja, jollaisia soisin olevan suomessakin enemmän. Kaupunkikiertelyn lisäksi kävimme Volcano house -nimisessä paikassa, jossa esitetään dokumentteja Islannin lähihistorian merkittävimmistä tulivuorenpurkauksista. Suurinosa niistä ei päädy lehtiin, mutta 2010 purkautunut Eyjafallajökullhan vaikutti merkittävästi maailman lentoliikenteeseen ja aiheutti siksi haloon. Toinen merkittävä purkaus tapahtui 1973 Vestmannasaarilla, jossa saari ikään kuin halkesi ja alkoi syöstä laavaa. Ihmeen nopeasti siitäkin saarella asuvat palasivat normaaliin elämään. Ja selvisi myös syy aaltopellitettyihin taloihin: niistä on kätevä pestä tuhkat pois painepesurilla!

Reyjkavikin toiseksi vanhimmassa kahvilassa, Mokka kaffissa. Kävimme myös siinä vanhimmassa.  

Loman loppuihuipennuksena osallistuimme Reykjavik Jazz festivalin konserttiin paikallisessa vapaakirkossa (musiikki tosin ei ollut hengellistä). Kuuntelemamme yhtye oli K-trio. Oli hauska päästä osallistumaan edes yhteen konserteista, kun kerran osuimme juuri festivalin aikaan Islantiin.

Seuraavana aamuna heräsimmekin sitten neljältä palauttamaan autoa ja jo iltapäivällä olimme takaisin Suomessa. Vähän vielä jäi olo, että matka olisi saanut olla pidempikin. Ehkä niin on hyvä, sillä Islantiin voisi lähteä toisenkin kerran. Ja enempää ette varmaan olisi jaksaneet lukeakaan!