Elämäni parhaan päätöksen vuosipäivä

Tein noin neljä vuotta sitten elämäni parhaan päätöksen. Päätös hoitui yhdellä sanalla, "tahdon", ja sain maailman parhaan aviomiehen. Varsinainen hääpäivämme oli viime torstaina, 8.8. Tällä kertaa emme juhlistaneet merkkipäivää tuona oikeana päivänä, vaan vietimme kokonaisen hääpäiväviikonlopun. Perjantaina kävimme vähän patikoimassa ja samalla testikäytimme Islannin varusteita. Lauantaina suuntasimme saariston maisemiin Utön majakkasaarelle. Ja mikäs sopisikaan paremmin hääpäivänviettopaikaksi, sillä vietimmehän hääyönkin majakalla. 

We celebrated our 4th wedding anniversary last week. The actual date was thursday the 8th but we celebrated it on weekend by visiting the Utö island in the Turku archipelago. The island is famous it's lighthouse built in 1814. It's the oldest one in Finland. I find lighthouses fascinating since I spent one summer as a tour guide at a lighthouse so it's always nice to learn about other lighthouses. The trip was great, the weather was sunny and our photos turned out great. Best anniversary ever!

Maakravut pääsi maihin.

Matkasimme saarelle m/s Aspön kyydissä. Viiden tunnin matka kului yllättävän nopeasti pelaillessa sekä kalasoppaa ja jätskiä syöden. Perillä odotti idyllinen pieni saaristokylä, jonka keskellä kohosi punavalkoinen majakka. Majakkasaarissa on mielestäni jotain erityisen kiehtovaa. 

Eräs miesporukka oli ilmeisesti ollut Utössä armeijassa, koska he muistelivat missä oli Sotku.

Meille oli varattu yösija Utö Havshotellista. Hotelli on tehty vanhoihin armeijan entisiin kasarmirakennuksiin. Ne on rakennettu 70-luvulla, joten erityisesti ulkoapäin ne olivat ehtaa momoa. Joku niitä ehti jo laivasta käsin parjata, mutta toisaalta ne ainakin maastoutuvat ympäristöönsä. Rakennukset eivät ehkä ole parasta momoa, mutta mielestäni niissä on oma viehätyksensä. 

Illalla teimme kunnon kävelyretken ja tutustuimme saareen. Valokuvaussää oli aivan täydellinen, joten kuvasaastetta on luvassa. Valaistus oli sellainen, että melkein kaikki kuvat onnistuivat. Tietysti kauniilla ympäristöllä on osuutta asiaan. Ja kuvaajalla, joka oli mies eikä minä. 

Entinen saaristo-opas tarkastuskierroksella.

Utön majakka on Suomen vanhin yhtä toiminnassa oleva majakka. Suomen ensimmäinen valomajakka rakennettiin saarelle 1753, mutta se tuhoutui Suomen sodassa. Nykyinen majakka on vuodelta 1814 eli ensi vuonna se viettää 200-vuotisjuhliaan. Jotenkin olin ajatellut majakan uudemmaksi. Ehkä suoraviivainen ja yksinkertainen olemus ja väritys saavat sen näyttämään modernimmalta kuin mitä se on. Läheltä kuitenkin näkee, että se on seisonut paikallaan jo tovin. 

Tirkistelijä-Karkkis rikkoo kotirauhaa.

Utön esitteessä erikseen mainittiin, ettei ole sopivaa kurkistella ihmisten ikkunoista sisään tai valokuvata (!) ikkunoiden läpi. Saaren asukkaat ovat tähän mennessä saaneet tottua varmaan aika rauhalliseen eloon, koska matkailu on lisääntynyt varmaan vasta viime vuosina. Stenhusetin, entisen majakanvartijan virka-asunnon, ikkunoista kuitenkin sai pällistellä sisään, sillä se toimii nykyään museona. Se on rakennettu 1753 eli se on alkuperäisen majakan ikäinen. 

Saarella on kaksi kirkkoa ja tässä kuvassa näkyvät molemmat. Arvaatko missä?

Saarella kasvoi paljon villivadelmia. Ai että ne ovat maukkaita!

Aivan koko saarta emme kiertäneet, sillä olimme ajatelleet mennä seuraavana päivänä opastetulle kierrokselle. Loppuillan kiertelimme vielä ihastelemassa saaren luontoa ja ilmapiiriä. Pieni kyläkauppa, viehättäviä taloja ja pihapiirejä. Saaristoeloa parhaimmillaan. Saarella on nykyisin vuokra-asuntoja, joita vuokrataan vähintään vuodeksi kerrallaan. Ilta oli niin upea, että melkein teki mieli muuttaa. Keskitalvella ei ehkä olisi yhtä auvoisa olo. Eikä sen monen tunnin matkan aikana. 

Kalliolle, kukkulalle...

Saariston luonto on minusta kaunista. Pidän kallioista, varmaan koska olen kasvanut kallioisen metsän lähellä. Saaret näyttävät mereltä käsin usein hyvin karuilta, mutta kun niissä kävelee, maa onkin yllättävän täynnä kasveja. Utössäkin kasvoi laajoina mattoina kanervaa ja varpukasveja. 

Auringonlasku ja kaikkea. Voiko tämän romanttisempaa olla? Huomaa linnunraato alavasemmalla. 

Hotelliaamiaiset ovat matkustamisen paras juttu (ainakin melkein). Pienenä en voinut tajuta tätä, mutta nykyään odotan innolla ihania rentoja aamiaishetkiä hotelleissa. Voi vaan valita itse ja hakea lisää. Kotona kun yleensä tyydyn pariin paahtoleipään. Utön hotellin aamiainen oli perinteinen, mutta runsas. Oli leikkeleitä, juustoa, kananmunaa, puuroa, erilaisia muroja jne. Aamiaisen huipennus olivat letut vadelmahillolla! 

Eikä maisemassakaan ollut valittamista. 

Aamiaisen jälkeen ryntäsin huoneeseen vaihtamaan vaatteita, sillä halusin ehtiä aamu-uinnille ennen opaskierrosta. Ehdin kuin ehdinkin ja kyllä kannatti! Vesi oli kylmää, mutta ihanan kirkasta. Aamuaurinko paistoi ja maisemat olivat mitä pittoreskimmat. En kuitenkaan hypännyt laivan reunalta veteen ennen lähtöä, kuten eräs mies teki. 

Vesipeto maisemauinnilla.

Uinnin jälkeen lähdimme opaskierrokselle. Valitsimme hotellin oppaan. Toinenkin opas olisi ollut, mutta joku on valittava. Ainakin hotellin opas oli hyvä, eikä tarvinnut seistä liian kauan samassa paikassa. Se on minusta opaskierroksilla yhtä tuskaa. Mielenkiintoista oli kuulla muun muassa miten sodat ovat vaikuttaneet saaren elämään sekä saaren koulusta, joka on edelleen toiminnassa. 

Alttari 1. 

Kävimme tietysti myös majakassa sisällä. Aivan ylös ei päässyt, sillä linssistöön pääsee vain kansainvälisenä majakkapäivänä. Kolmanteen kerrokseen kannatti kuitenkin kiivetä, sillä siellä sijaitsee majakan kappeli. Se on ollut siellä aivan alusta lähtien. On ilmeisesti maailmanlaajuisestikin ainutlaatuista, että majakan tornissa on kappeli (Kylmäpihlajallakin kappeli sijaitsee siivessä, ei tornissa). Kappeli oli pieni ja kodikas. Siellä oli juuri edellisenä päivänä vietetty häitä. Voin kuvitella, että moni on ihastunut ajatuksesta pitää häät saarella. 

Alttari 2. 

Opaskierros päättyi saaren toiseen kirkkoon. Kuulostaa erikoselta, että näin pienellä saarella on kaksi kirkkoa. Syy on kuitenkin ymmärrettävä, sillä vanhat ihmiset eivät päässeet kipuamaan majakan kolmanteen kerrokseen riittävän helposti. Lisäksi saarella oli 1900-luvun alussa paljon herätyskristillistä toimintaa, joten kirkossakävijöitäkin riitti. Alttarin kynttilänjalkaan liittyi koskettava tarina eräästä haaksirikkoutuneesta laivasta. 

Reissu oli mahtava kokemus ja oli hauskaa nähdä toinenkin majakkasaari. Iltapäivällä jatkui matka takaisin Turkuun. Onneksi sää oli aurinkoinen, joten matka sujui rattoisasti laivan kannella kesämekossa. Jos vaan satutte liikkumaan täällä päin, suosittelen Utön saarta lomakohteeksi.