Kattaus koreaksi

Valitettavasti en ole alkanut opiskella ravintola-alan sanastoa koreaksi, vaikka otsikko antaakin niin ymmärtää. Tällä kertaa postauksen aiheena ovat uudet kahvipöydän koritukseni sekä pieni näppärä idea juhla- ja miksei arkipöytäänkin.

Mainitsin jossain vaiheessa, että esittelen täällä blogissa vanhemmiltani saamani synttärilahjat. Facebook-sivuilla kerroinkin siirtyneeni älyaikaan ja esittelin isältä saamaani puhelimeen askarreltua suojapussia. Nyt esittelyvuorossa on äidin lahja, graafinen vanha kahviastiasto.

I had thought about someday buying a fancy coffee set for my future candle light suppers or somesuch a bit more formal occasions. That day came sooner than I had thought when my mum and I came across a beautiful vintage coffee set. We just had to get it for my birthday. I love the simple elegance of the pattern. They are hand-painted (although not periwinkles). Before I'll invite the vicar, my neighbout and some very important people over, I think I'm going to host parties that are a little less formal. For those occasions, I bought a box to hold all our napkins so that the guests can choose the napkin they want.

Synttärilahja pääsi näin aluksi esille olohuoneeseen.

Lahja löytyi jo keväällä, kun olimme äidin kanssa kiertelemässä Turun vintage- ja antiikkitarjontaa. Tarkoituksenamme ei ollut ostaa mitään vaan ihan vain katsella ja ihailla. Meillä on usein tietyt kaupan joissa käymme ja yksi niistä on Wanhan tawarwain tawaratalo. Siellä on aina ystävällinen palvelu ja liikkeessä ei tule tunnetta, että olisi pakko ostaa jotain. 

Pyöriessämme kaupassa, silmiimme osui tämä yksinkertaisen tyylikäs astiasto. Hinta ei ollut päätähuimaava, vaikka astiasto oli kahdeksan osainen ja kaikki osat olivat tallella. Olimme puhuneet, että joskus voisin kerätä vähän hienomman kahviastiaston tulevaisuutta ajatellen. En kuitenkaan ollut ajatellut, että se voisi löytyä nyt ja kertarysäyksellä. Ajattelin, että enhän minä astiastoa tarvitse. Astiaston tyyli oli vain juuri oikea, tyylikäs mutta leikkisä. Jätimme asian hautumaan ja siirryimme seuraavaan liikkeeseen. Siellä minulle tuli kuitenkin olo, että olisi kauheaa jos liikkeeseen jäänyt nuoripari ostaisikin astiaston pois. Silloin tajusin, että astiasto on juuri sellainen mitä haluan, vaikka se sattuikin löytymään vähän aikaisemmin kuin oli tarve. 

Kuppi ja tassit. Osa mustista viivoista on hieman kuluneet.

Palasimme kauppaan ostamaan astiaston ja se meni piiloon vanhempieni luokse synttäreihin saakka. Vihdoin sain kaivaa kupit ja tassit esiin ja ihailla niitä! Lautasissa ja kupeissa kuviot ovat paikoin hieman kuluneet, mutta sokerikko ja kermakko ovat kuin uusia. Käsinpestävää tavaraahan nämä ovat, joten eivät ihan arkikäyttöön pääse. Posliini on ohutta ja kuppien muotokieli vie 50- ja 60-luvuille. Kuppi tuo mieleen Arabian mallin SS, jota on käytetty mm. Raija Uosikkisen Stellassa.

Se, joka nämä on maalannut on tehnyt tarkkaa jälkeä ja keksinyt ihanan kuvion. Yksinkertainen on parasta!

Sen enempää en astiasto osaakaan sanoa. Se ei ole mitään tunnettua sarjaa ja astioiden pohjan merkinnän perusteella epäilen, että sen on koristellut käsin joku yksityinen ihminen. Osassa astioista on Bavarian leimat pohjassa, osassa ei. Jokaisessa sen sijaan on mystinen merkki, kaksoispiste ja sto/HL. Epäilen, että merkki esittää kuusta ja tekijän sukunimi on Kuusisto. HL:stä en oikein osaa sanoa, mitä se tarkoittaa. Jos se olisi etunimi, tyyliin Hanna-Leena, miksi se on kauttaviivan jälkeen ja perässä? Mysteeristä. Mutta se taitaa vaan lisätä astiaston kiehtovuutta. Eikä merkillä tai mallilla ole oikeastaan väliä, kun se on niin hieno!

Mystisiä ja vähän vähemmän mystisiä merkintöjä.

Lupasin lisäksi vinkin juhlapöydän kattamiseen. Tämä idea on napattu kavereiden tupareista ja oli mielestäni niin nerokas, että halusin ottaa sen käyttöön ja jakoon. Juhlissa lautasliinat oli laitettu nättiin laatikkoon riviin siten, että jokainen saattoi valita haluamansa värisen lautasliinan. Tämä sopii erityisesti vähän rennompiin juhliin, jossa on noutopöytä.

Kohta laatikkoon taiotaan lautasliinoja.

Sopivaa laatikkoa ei löytynyt heti, mutta tällä viikolla bongasin Tigeristä huokean ja kauniin laatikon. Laatikoksi käy mikä tahansa lautasliinojen levyinen laatikko. Halusin, että laatikko on jämäkkä, jotta liinat pysyvät kuosissa. 

Yritin taitaa lautasliinat niin, että niiden kuviot tulevat hyvin esiin.

Sitten vaan otetaan lautasliinat esiin, taitetaan pino keskeltä pehmeästi ja asetellaan taitetut lautasliinapinot vieriviereen laatikkoon. Tähän tietysti tarvitaan laatikon koosta riippuen melko paljon lautasliinoja. Minulla ainakin niitä on kertynyt lahjojen muodossa melko paljon, joten niillä sai helposti täytettyä tuollaisen vähän kenkälaatikkoa pienemmän rasian.

Lopputulos. Tästä vieraat voivat napata haluamansa lautasliinan, eikä tarvitse miettiä onko samaa kuosia tarpeeksi.

Saa nähdä koska uusi astiasto tai lautasliinalaatikko pääsevät ensimmäisen kerran käyttöön. Luultavasti eri kerroilla kuitenkin. Nyt voin järjestää niin vapaamuotoiset hippalot kuin kynttiläillalliset, joihin kutsun vain erittäin tärkeitä ihmisiä ja illallisen päätteeksi pääsen esittelemään käsinmaalattuja kahvikuppejani, kuten  Mrs. Bucket Bukée ikään.