sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Maailman kaunein mummula

Monen vuosikymmenen leluja ja monen vuosisadan esineitä. 

Anteeksi vaan muut mummut, mutta väitänpä tässä postauksessa, että Bonbonilla on maailman kaunein mummula ja minulla maailman kaunein anoppila. Minun on jo monta kertaa pitänyt kirjoittaa postaus aiheesta, mutta aina on jäänyt kuvat ottamatta, kun olemme vierailleet appivanhempieni luona miehen lapsuuden kodissa. Nytkään kuvat eivät tee oikeutta, mutta näissä on ehkä mukana ripaus arkirealismia verrattuna niihin sisustuslehtien kuviin, joita olen kodista nähnyt. 


Tässä keinutuolissa on istuttu imettämässä ainakin kahta sukupolvea, ikänsä puolesta varmaan historia voisi olla pidempikin. 

Kuvia on rajattu, mutta arki saa kodissa näkyä. Tässä pöydälle on jäänyt mummun herkullisia uuniomenoita.

Mummula on aivan uskomaton paikka. Kaikki on, ainakin minun silmissäni, aivan viimeisen päälle mietittyä ja harkittua. Lähes kaikki on vanhaa ja taidolla kunnostettua, mutta silti ei tule olo, että olisi museossa tai pitäisi varoa jotakin. Näin on ollut aivan alusta saakka, silloinkin kun 19-vuotiaana tyttösenä vähän jännittäen kävin enisimmäisiä kertoja visiitillä. Ehkä muodon vuoksi varoin kuitenkin vähäsen. Nyt rötvään kyllä rauhassa antiikkisohvien tyynyvuorten päällä ja Bonsku saa puljata rauhassa pitkin lattioita.  

Bonbonia ei taida yhtään kiinnostaa, miten hienossa ympäristössä hän leikkii. 

Koti on kunnioitettavan tarkkaan kunnostettu. Useimmissa asuinhuoneissa on anopin itsesekoittamilla perinnemaaleilla kuvioidut tapetit. Sabloni sablonilta maalatut. Näitä ihailen ehkä kaikkein eniten koko talossa. Tietysti talon kunnostus vaatii harrastuneisuutta, eikä mikään ole koskaan kokonaan valmista. Se ei silti tarkoita, etteikö kaikki olisi kaunista! 

Tässä sabluunalla maalattuja tapetteja eri huoneista. Aivan huikeita!

Itse en haaveile näin mittavasta remonttikohteesta, kuin mitä talo on alunperin ollut, vaikka tykkäänkin sisustaa ja laittaa kotia. Olen myös hyvin paljon sisustustyyliltäni eklektisempi ja yhdistelen surutta jugendia, modernia ja 50-lukua. Appivanhempien kautta olen kuitenkin ehkä enemmän ja enemmän alkanut arvostaa vanhaa ja alkuperäisen kunnostamista verrattuna nykyaikaistamiseen. Lähes kaiken ikäisissä taloissa minua viehättävät alkuperäisten yksityiskohtien säilyttäminen. Niin moni talo on remonteilla pilattu. Nämä taitavat olla suuressa määrin tosin makukysymyksiä.

Mummun sylissä on mukava soittaa. Pianon päällä on kuulemma "kakka" eli ankka. 

Kunnostustyö on jatkuvaa. Pönttöuunit on melko vastikään maalattu marmoroimalla. 

Tietysti mummulassa on kaikki nykyajan mukavuudet, ei siellä aivan edellisillä vuosisadoilla elellä. Moni nykymykavuus on kuitenkin kekseliäästi ja tyylikkäästi piilotettu tai muuten saatu sopimaan muuhun sisustukseen. Lankapuhelinkin toimi pitkään oikein kunnolla vanhassa puhelimessa! Nykyisin liittymää ei tosin taida enää olla. Taloa on muutettu myös perheen käyttöön sopivammaksi ja yläkerran vinttiin on rakennettu "poikien huone", joka toimii nykyään työhuoneena. 

Vielä jokin aika sitten puhelin toimi. Puhelimen takaa portaat vievät yläkerran huoneeseen. 

Ei taida Bonbon vielä tajuta, miten erityisessä mummulassa hän saa vierailla. Tai eipä sillä kyllä lapselle taida olla merkitystä. Ehkä Bonbon kuitenkin oppii arvostamaan kaunista mummulaansa ja kunnioittamaan vanhoja rakennuksia vierailuillaan. Tai sitten ei. Mieheni nimittäin ei ole saanut kunnostuskärpäsen pistoa, eikä hänen aikansa kyllä remontoimiseen riittäisikään. Vanhaa ja kaunista osaa hänkin kyllä arvostaa. 

Kirjaston kakluuni on uudelleen muurattu tähän minun aikanani. Ennen siinä taisi olla pönttöuuni.

Vaikka olen tottunut vierailemaan tutussa anoppilassa, eikä tietenkään kotia jaksa joka kerta ihastella samallan intensiteetillä kuin alkuaikoina, aika usein tulee kuitenkin huomattua jokin uusi kaunis yksityiskohta, jota ihastella. Turhan harvoin ehkä sanon näitä ihastelujani ääneen. No, nyt ainakin tässä postauksessa on tullut toistettua, etten voi käsittää, miten uskomattoman kaunis ja upea anoppila ja Bonskun mummulla meillä on. 

11 kommenttia:

  1. Allekirjoitan joka sanan. Bonskun mummula on yksi kauneimmista kodeista, missä olen vieraillut. Ja kuitenkin siellä on ihan rento meininki. Itse olen melko vääräoppinen sisustaja, mutta jokainen tyylillään.


    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hämmästyttävää, miten samalla voi olla niin rentoa ja viimeisen päälle yhtä aikaa!

      En nyt sanoisi sinua vääräoppiseksi sisustajaksi kuitenkaan!

      Poista
  2. Kaunis koti ja kunnioitettava homma vaalia ja säästää vanhan talon historiaa! Vanhoissa taloissa kaunista on nuo näkymät huoneesta ja oviaukosta toiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, näkymät huoneesta toiseen ovat vanhojen talojen vahvuus. Moderneissa taas ehkä pyritään usein yhteen suureen tilaan.

      Poista
  3. Todella kaunis ja taidolla laitettu koti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Se taidon ja paneutumisen määrä on hämmästyttävää.

      Poista
  4. Kirjoitin kommentin jo aiemmin kännykällä tekstiä luettuani, mutta ei se näy täällä. Mutta joka tapauksessa ihastelin tuota mielestäni niin kodikkaan näköistä Bonskun mummolaa. Ja nuo tapetit ovat aivan iiiihanat. Olen silkkipainolla tehnyt kankaanpainantaa ja olisi tosi hauska tehdä myös käsinpainettua tapettia. Ei tarvittaisi kuin tuollainen miljöö siihen tapettien ympärille...
    VE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla näkyi kommenttisi sähköpostissa, mutta ei täällä. Onpa omituista! No hyvä, että sait kuitenkin kommentoitua.

      KYllä käsinpainettu tapetti sopisi varmasti ihan mihin vain!

      Poista
  5. "Kakka" eli ankka! Nauroin ääneen. :''D

    Ihana postaus, tosi nätti mummula! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen todennut, että "kakka" voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Sitä itseään, kukkaa, ankkaa, (hiekka)kakkua... Monipuolinen sana!

      Poista
    2. Kyllä ne pikkuiset vain osaavat kommunikaation salat. Kaikki on kakkaa. :D

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.