Oodi seitsemälle kukkulalle

En tietenkään kirjoita nyt Roomasta vaan Suomen Pariisista, Turusta. Näin Turun päivänä on hyvä vähän ylistää tätä nykyistä kotikaupunkia, Bonbonin synnyinkaupunkia ja entistä pääkaupunkia. Varmasti Turkua voi myös parjata, mutta nyt keskityn hyviin puoliin. Viime syksynä aloitin kunnianhimoisen projektin kiertää ja valokuvata kaikki Turun keskustan seitsemän kukkulaa, mutta homma jäi kesken, kun osa mäistä unohtuivat aina kuvata. Hyödynnän tässä postauksessa kuitenkin vanhoja ja uusia kuvia Turun kauniilta kukkuloilta. 

Oh, odotan jo että Puolalanmäki näyttää tältä! Kuva on viime syksyltä. 

Kaunista on vuoden ympäri. Tämä on puolestaan toissakevään kuvia. 

Oma kokemukseni Turusta rajoittuu melko tiukasti keskustaan, mutta toisaalta keskustan eri puolet tunnen mielestäni hyvin, enkä esimerkiksi pelkkä Hansakorttelia ja Wiklundia. Yksi ihanimmista asioista keskustassa ovat sen puistot. Ei ole vain yhtä keskuspuistoa vaan useampi vihreä keidas keskellä kaupunkia, joissa kävellä. Jokaisessa puistossa on myös leikkipaikka, mitä nykyään arvostan ihan eri lailla kuin ennen. Meidän lähikukkulalla Puolalanmäellä leikkipaikkoja on jopa kolme! Valinnanvaraa löytyy siis sekä aikuisille että lapsille. 

Iso-Puolalan talo on niitä harvoja, jotka ovat säilyneet sekä Turun palolta että purkuvimmalta.

Turun keskusta on arkkituurin puolesta melko hmmm... kerroksellista. Pieniä rippeitä on säilynyt Turun palolta, edelleen on pystyssä upeita jugend-taloja, puutaloja ja paljon on myös sellaista viimevuosisadan puolenvälin rakennusta, joihin silmän ehkä kestää tottua. Turun keskustan yleisilme ei ole siis kovin yhdenmukainen. Pidin tätä joskus ikävänä ja Turkuun muutettuani ajattelin, ettei tämä ole kovin kaunis kaupunki. Nyt ehkä osaan nähdä monipuolisuuden myös hyvänä asiana, sillä eikö kerroksellisuus tee sisustuksestakin mielenkiintoista? Miksei siis myös kaupungista! 

Aninkaisten mäen sopukoista löytyy kauniita jugendtaloja vähän piilossa. Tämä on Candolinien palvelukoti. 

Aninkaisten mäellä sijaitsee funtionalistinen konserttitalo. Etenkin iltavalaistuksessa se on minusta yksinkertaisuudessan kaunis ja myös sisätilat miellyttävät minimalismipuoltani. 

Mielestäni kulttuuritarjonta Turussa on varsin hyvää. Varmasti enemmänkin voisi olla ja rahaa on liian vähän jne. jne., mutta minun näkökulmastani valinnanvaraa ja kaikkea mielenkiintoista on juuri sopivasti. On pieniä gallerioita, monta mielenkiintoista museota, teatteria, konsertteja, jazzia ja klassista. Erityisesti minun täytyy kehua Turun Filharmonisen orkesterin mainontaa ja brändäystä. TFO mainostaa pilke silmäkulmassa ja antaa ymmärtää, ettei klassinen musiikki ole välttämättä niin vakavaa, vaikka tietyllä tapaa onkin muodollista. Itse saan kuitenkin eniten irti Turku Jazz orchestran ja Flame jazzin järjestämästä musiikkitarjonnasta. Ja pääsinpä viime perjantaina ihan itsekseni kuuntelemaan funkia ja souliakin. Myös harrastelijamuusikolle riittää vaihtoehtoja Turussa. 

Kaunis patsas Aninkaisten mäellä, Puutorin laidalla. 

Tämä patsas sijaitsee puolestaan Samppalinnanmäellä. 

Turku on sopivan kokoinen kaupunki. Ei liian pieni, muttei liian iso. Täällä on tietyllä tapaa riittävän anonyymi, mutta tuttuihin törmää sopivan usein kaupungilla ja leikkipuistoissa. Minä en halua, että kaikki tuntevat kaikki, mutta toisaalta ehkä en osaisi ihan suurkaupungissakaan asua. Jo siksikin, etteivät suuret kaupungit ole näin kompakteja kuin Turku. Keskustassa kaikki tärkeä on kävelyetäisyydellä, mikä on hyvä asia myös silloin jos joskus ei itse asu keskustassa. 

Samppalinnan mäellä voi paitsi uida (toivottavasti taas ensi kesänä!), myös kulttuurikuntoilla rappusia ylös alas. 

 Minä olen ollut tyytyväinen myös Turun tarjoamiin liikuntaelämyksiin. Olen tosin liikunnan suhteen melko rajoittunut - en juurikaan tykkää ryhmäliikunnasta tai joukkuelajeista. Impivaaran uimahalli ja Samppalinnan maauimala ovat vakkareitani, toinen talvella, toinen kesällä. En malta odottaa, että Samppalinnaan taas pääsee, sillä vaikka Kupittaankin maauimala on mukava, tykkään Samppiksen 50 metrin altaasta enemmän. Onneksi lähes joka talvi Turussa on uskomatonta kyllä myös päässyt hiihtämään ainakin Nunnavuoren kuntolenkkiä. 

Kerttulinmäeltä löytyi vain tämä yksi kuva. Kuvassa on entinen kotitalomme. Muita kauniita rakennuksia Kerttulinmäellä ovat Kerttulin lukio sekä vanha Sirkkalan kasarmi. 

Muutin Turkuun opintojen perässä ja siellä sijaitsee siis myös alma mater - Turun yliopisto. Yliopisto ja myös tietysti ammattikorkeakoulut tuovat kaupunkiin haalaribileiden lisäksi myös paljon hyviä asioita ja vireyttä. Voi olla, että aika on kullannut muistot, mutta minusta ainakin Turun yliopisto oli hyvä paikka opiskella - vaikka välillä kadehdimmekin Turun toisen yliopiston, Åbo Akademin, opiskelijoita ja esimerkiksi heidän tilojaan. Itse opiskelin lähinnä moderneissa 2000-luvun rakennuksissa Yliopistonmäen juuressa, mutta mäellä on aivan oma tunnelmansa. Minä pidän näistä 1950-luvun rakennuksista ja aivan erityisesti syvän sinisestä suihkulähteestä, joka on parhaimmillaan keväisin. 

Kelmeänä syyspäivänä  Yliopistonmäen suihkulähde ei ole ehkä parhaimmillaan, mutta sinisiä laattoja voi silti ihailla. 

Nämä portaat ovat aina viehättäneet minua. En ole niitä päässyt harmikseni koskaan käyttämään!

Onhan Turussa varjopuolensakin (enkä nyt tarkoita entisiä vankiloita sun muista salamyhkäisiä paikkoja), mutta ainakin minä olen ollut toistaiseksi tyytyväinen myös kaikkiin kokeilemiini julkisiin palveluihin. Tai ainakin niiden toimivuuteen, vaikka joskus jotkut neuvolan neuvot sun muut olisivatkin harmittaneet. Varmasti joku kokee toisin, mutta epäilen, että harvassa ovat ne kunnat ja kaupungit, joissa kaikki toimii täysin moitteettomasti ja rahaa riittää joka paikkaan. 

Näihin Kakolanmäen kappelin kuviin palaan aina silloin tällöin, vaikka ne on otettu jo keväällä 2012. Valaistus sattui olemaan täydellinen!

Kappeli on myös sisältä erittäin kaunis ja valoisa. 

Näin ruusunpunaisten lasien läpi minä näen kotikaupunkini. Ja hyvänen aika, Bonbonhan on todellakin paljasjalkainen turkulainen! Se on joskus vaikea käsittää, ettei hän olekaan syntyisin samalta paikkakunnalta kuin me miehen kanssa. No mutta onneksi on hyvältä paikkakunnalta kuitenkin - eikä esimerkiksi Porista. ;)

P.S. Lisään pari kuvaa Vartiovuorenmäeltä, kunhan kerkiän sinne Bonskun päikkäreiden jälkeen puistoilemaan. JOS muistan ottaa kameran.