Laiskan äidin värimömmöt

Olen ollut monessa suhteessa paljon "enemmän äiti", kuin kuvittelin etukäteen ja äitiys on sopinut minulle. Kuvittelin kuitenkin, että järjestäisin lapselle paljon enemmän kaikkea tekemistä ja puuhaa, kuten maalausta ja askartelua jo pienestä piten. Tässä suhteessa olen kuitenkin ollut hyvin laiska ja olen maalannut Bonbonin kanssa ehkä kaksi kertaa hänen elämänsä aikana. Tietysti hän on vielä pieni, mutta ihailin ennen lapsen saantia aina äitejä, jotka järjestivät lapsilleen sormivärituokioita jo pienestä pitäen harva se viikko ja kuvittelin itsekin tekeväni niin. Olen ihan tyytyväinen tällaisenakin, enkä pode asiasta huonoa omatuntoa, mutta hauskaa se silti välillä on järjestää vähän jotain erilaista puuhaa. 

Mitä lie mömmöjä nämä on.

Niinpä syksyn ensimmäisenä sadepäivänä päätin googletella kotitekoisten sormivärien ohjeita, sillä tiesin, että se olisi helppoa ja halpaa. Käytännössä tehdään kiisseli, johon sekoitetaan elintarvikeväriä. Kokeilin tehdä sormivärejä Mitä mä tekisin?-blogin ohjeella. Muuten meni hyvin, mutta koska multitaskasin ja tein samalla lounasta, sekoitin maissitärkkelyksen (plus vähän perunajuahoja, kun maissitärkkelys loppui) ajatuksissani vedenkeittimellä kuumennettuun veteen, jolloin kävi vähän hassusti. Ei tullutkaan kiisseliä, vaan ryynimäistä geeliä! 

Aloitetaan tällä vihreällä, joka näyttää joltain sammakonkudulta.

Ei se mitään, ryynigeelillä mentiin. Jaoin sen muovikippoihin ja värjäsin elintarvikeväreillä. Sininen elintarvikeväri on muuten ikävää tavaraa ja värjäsin samalla puolet sormistani sinisiksi. Onneksi nyt seuraavana päivänä on jo lähtenyt aika hyvin. "Sormigeeleistä" tuli varsin mielenkiintoisia ja näitä voisi tehdä vaikka kaikenlaisiin aisti-tutkimusjuttuihin (sensory play) ihan tahallaankin. Koska pelkäsin värien tarttuvan joka paikkaan ja halusin, että Bonsku saa puljata vapaasti, vuorasin kylppärin lattian jätesäkillä ja laitoin värit ja paperit sinne. Varoiksi myös öljysin Bonskun vauvaöljyllä, jotta hän ei olisi seuraavana päivänä neuvolassa aivan sininen. 

Punainen voisi olla vaikka granaattiomenan siemeniä. 

No mitä Bonsku tykkäsi? Uskoakseni oikein paljon! Maalata hän ei tahtonut, eli kaikki värit, mitä paperille levisivät olivat äidin kädenjälkeä, mutta sen sijaan mömmön tutkiminen, sekoittaminen ja ihmettely olivat loistavaa tekemistä. Hän jaksoi leikkiä värimömmöjen kanssa istuen rauhassa melkein tunnin! Se on mielestäni aika paljon 1v3kk ikäiseltä. Ja äitikin jaksoi keskittyä puljaamiseen karkaamatta välillä someen... Värikylvyn jälkeen Bonsku pääsi vielä vaahtokylpyyn ja onneksi kaikki väri lähtikin nätisti pois, varmaankin öljyämisen ansiosta. Omat käteni olivat vielä aika hurjassa kunnossa nimittäin.

Minä "taiteilin", Bonsku tyytyi tutkimaan. Purkkien rutistelu oli myös hauskaa. 

Ehkä ensi kerralla yritän kuitenkin saada aikaan ihan oikeita sormivärejä. Ainakin tietää, että Bonsku tykkää ja pieni vaivannäkö kannattaa! Jossain vaiheessa ehkä saadaan jotain taidettakin koteihin.