Villiä menoa

Karkkiksen kokeileva keittiö pihisee ja höyryää jälleen! Tällä kertaa ollaan erittäin villeissä ja eksoottisissa tunnelmissa, sillä erään tuttavan vinkistä sain päähäni kokeilla villihiivaa ja luontaisesti gluteenitonta leipää. Projektissa vierähti pitkä tovi, sillä villihiiva ei synny päivässä, sitten piti leipoa se leipä ja lopulta vielä muistaa ja ehtiä blogatakin aiheesta.

Kolmisen viikkoa sitten pohdittiin, mitä näistä aineksista tulee vai tuleeko mitään. 

Instagram kertoo, että hullu projektini alkoi noin kolme viikkoa sitten. Julkaisin mystisen kuvan ainesosista, joita villihiivaan tarvitaan: hunajaa, sokeria, kuivattuja aprikooseja (tai viikunoita), vettä ja lasipurkki. Ainekset sekoitetaan keskenään, purkki laitetaan löysästi kiinni ja jätetään hieman huoneenlämpöä lämpimämpään paikkaan. Sitten jännityksellä odotetaan, mitä tuleman pitää. Tai no, aamuin illoin purkkia pitää muistaa ravistella. Noin 4-6 vuorokauden jälkeen hiiva on valmista.

Tässä lähtötilanne. Arvatkaa vaan muistinko kuvata lopputuleman! 

Villihiiva (ohje edellä tekstin joukossa)

• 125 g kuivattuja aprikooseja tai viikunoita
• 50 g hunajaa
• 25 g sokeria
• 250 g haaleaa vettä

Tästä vähän näkee tuon hiilihapon. En ole varma, olisiko sen pitänyt kuplia vieläkin enemmän. 

Villihiiva on valmista kun hedelmät ovat nousseet pintaan, niitä ympäröi valkoinen vaahto ja purkissa poreilee kuin limsalaissa hiilihapon noustessa pintaan. Minä pöljä unohdin ottaa kuvan lopputuloksesta, mutta hedelmät tosiaan nousivat pintaan ja purkissa poreili, mutta minkäänlaista vaahtoa ei kyllä syntynyt paitsi purkkia heiluttaessa. Päättelin kuitenkin hiivan olevan valmista, kun poreilu oli sen verran voimakasta. Hiiva säilyy jääkaapissa lasipurkissa parisen kuukautta. Jääkaapista hiiva tulee ottaa huoneenlämpöön jo edellisenä iltana.

Tässä vaiheessa luulin tekeväni liisteriä. 

Tässä vaiheessa näytti sentään vähän paremmalta. 

Sitten alkoi seuraava jännittävä osuus, leivän leipominen. En valitettavasti tiedä mistä kirjasta alkuperäinen resepti on, mutta kyseessä on ransakaistyyppinen levain-leipä, joka tehdään tattari-, maissi- ja riisijauhoista. Leivontavaiheessakaan mikään ei synny käden käänteessä, vaan leipää kohotellaan vaikka kuinka ja kauan ja taikina tehdään vaiheittain. Ensimmäisen vaiheen jälkeen taikinaa kohotetaan neljä tuntia, kuten myös toisen vaiheen jälkeen. Kolmannessa vaiheessa luin ensin, että taikinaa kohotetaan kymmenen minuuttia, kunnes huomasin että reseptissä lukikin kymmenen tuntia! Leipominen siirtyikin siis seuraavaan päivään.

Eh - onpa herkullista?

Luontaisesti gluteeniton levain-leipä

1. vaihe

125 g villihiivaa

80 g riisijauhoja

80 g tattarijauhoja

2. vaihe

100 g kylmää vettä

50 g tattarijauhoja

50 g maissijauhoja

½ rkl karkeaa psylliuminkuorijauhetta

3. vaihe

500 g kylmää vettä

200 g tattarijauhoja

150 g maissijauhoja

2 rkl psylliuminkuorijauhetta

1 tl suolaa

1. Vaihe: sekoita villihiiva ja jauhot kulhossa. Alusta taikinaa 5 minuuttia sähkövatkaimella tai yleiskoneessa. Anna taikinan levätä tuorekelmulla peitetyssä kulhossa 4 tuntia

2. Vaihe: Sekoita taikinaan 2. vaiheen ainekset. Alusta jälleen 5 minuuttia valitsemallasi koneella. Anna taikinan jälleen kohota tuorekelmulla peitetyssä kulhossa 4 tuntia.

3. Vaihe: Sekoita taikinaan 3. vaiheen ainekset. Vaivaa taas 5 minuuttia kuten edellä. Anna taikinan levätä 10 tuntia (sic!). 

4. Lämmitä uuni 250 asteeseen (tai 275 jos onnistuu, meillä ei onnistu). Muovaa taikinasta leipä. Ripottele tattarijauhoja päälle ja tasoita pinta. Paista 30-40 minuuttia. Laske lämpö 225 asteeseen, kun paistoajasta on kulunut noin puolet. Anna leivän jäähtyä kokonaan ennen leikkaamista. 

Onneksi pienellä jauho-tyttylöinnillä sai aikaan kohtalaisen näköisen leivän...

Minusta tekovaiheessa taikina haisi todella kummalliselle ja liimaiselle. Vielä viimeisessäkin vaiheessa olin erittäin epäuskoinen sekä maun että hiivan toimimisen suhteen. Kuitenkin kun tökkäsin sormella kohonnutta taikinaa, siinä oli selvästi ilmaa. En siis kipannutkaan taikinaa roskiin vaan muotoilin sen leiväksi ja laitoin pizzakiven päälle uuniin. Pizzakivi oli oma lisäykseni ihan vaan rapeutta tuomaan. Jälleen jäin jännityksellä odottamaan.

... joka oli uunissa muuttunut täydellisen kauniiksi ja ihan leipomoleivän näköiseksi. 

Leikkuupinta oli vähintäänkin kohtalainen. Hieman limppumainen rakenne. 

Yllätyksekseni ulos uunista tuli kaunis, kullanruskea ja rapeakuorinen leipä. Kun leipä oli jäähtynyt, uskalsin leikata sitä ja rakenne oli varsin onnistunut. Ei kylläkään niin kuohkea kuin gluteenillinen leipä, mutta hiiva oli kuin olikin toiminut. Kuori säilyi mukavan rapeana ja makukin oli kohdallaan. Liimaisesta mausta ei ollut tietoakaan, mutta ehkä tattari maistui minun makuuni aavistuksen liikaa. Tämä on helppo korjata korvaamalla osa tattarista jollain miedommalla maulla. 

Maistui välipalaleipänä vallan mainiosti!

Oli siinä urakkaa, mutta olin kyllä tyytyväinen, kun sain aikaiseksi näin maukasta (luontaisesti) gluteenitonta leipää. Toki täytyy myöntää, että vielä ei ihan "tavallisen" leivän tasolle ylletä maussa eikä rakenteessa. Näitä hauskoja kokeiluja on silti kiva aina välillä tehdä, vaikkei pakko olekaan (ei siis ole keliakiaa, mutta muita syitä, joita en lähde avaamaan).

Villihiiva?!? Meinaatko kokeilla?