Mun huone!

Selailin tässä vanhoja kuvia ja päätin johdattaa teidät lukijat nyt sisustustyylini alkulähteille eli lapsuuden kodin huoneeseeni. Valitettavasti minulla on kuvia vain 2000-luvun puolelta, eli aivan alkulähteille ei päästä. Koko historia tarkoittaisi 90-luvulla valitsemiani ponitapetteja, sitä seurannutta Spice Girls -julistekautta ja vuosituhannen vaihteen muovigerbera (ja -tyyny) innostusta. Nyt saatte tyytyä teini-iän väreihin ja  melko runsaisiin sisustusesineisiin. 

Tuo oranssi nojatuoli oli aikoinaan unelmieni täyttymys. Valitettavasti siitä ei ole yhtään kokonaista kuvaa.

Valitettavasti kuvien laatu ei ole paras mahdollinen. Ainoat kuvat, jotka löysin ovat kaikki vanhempieni yllättäen räpsäisemiä, joten minä komeilen melkein jokaisessa. Kuvat ovat itse asiassa melko uusia: suurin osa vuosilta 2006-07, jolloin asuin vielä kotona, sillä opiskelin kotikaupungissani. Huoneen sisustus ei kuitenkaan ollut juuri lukioajoista muuttunut. Yläasteella sen sijaan oli vielä enemmän tavaraa ja niitä muovigerberoita joka paikassa. Varsinainen minimalisti en ole vieläkään, mutta kyllä täytyy vähän ihmetellä tuota koriste-esineiden määrää näissäkin kuvissa!

Tämä kuva on tuoreimmasta päästä ja tässä sentään on jo vähän vähemmän tavaraa. Liitutaulu oli OKL:n puukäsityö.

Kun kuvia katsoo, näkee ainakin selvästi värimieltymykseni. Valitsin keltaisen tapetin jo 11-vuotiaana ja se ehkä viimeisinä vuosina alkoi vähän kyllästyttää. Ei niinkään väri, vaan kaipasin vaihtelua. Tiesin kuitenkin muuttavani suhteellisen pian pois, joten uudelleen ei kannattanut tapetoida. Huoneessani oli kolme pääväriä: keltainen, vaalean vihreä ja oranssi. Välillä oli muitakin värejä, mutta nämä kolme pysyivät. Pidän näistä väreistä edelleen, mutta nykyään kaipaan enemmän valkoista rinnalle. Lisäksi pinkki on noussut suosikkiväreihin. 

Muurahaistuolin sain yo-lahjaksi, kuten kuvasta näkyy.

Olin jo melko nuorena kiinnostunut sisustuksesta, vaikkei tyylikkyys ehkä ollutkaan huipussaan. Mietin tarkkaan, millaisia tyynyjä halusin huoneeseeni ja miten tunnelmaa voisi muuttaa. Lisäksi olin ahkera mööbleeraaja. Vaihdoin huoneeni järjestystä monta kertaa vuodessa. Sillä sai aina uutta ilmettä ja samalla siivottua. Nykyään en jaksa mööbleerata, sillä huonekaluja on enemmän ja vaihtoehtoja vähemmän. 

Tanssimattopeli oli joskus pop. Sydän tuoli oli ensimmäisiä omia sisustusostoksia ja se maksoi 300 markkaa. 

Huoneeni ei ollut ehkä tyylikkäin mahdollinen, mutta mielestäni se oli hauska. Sain toteuttaa sopivasti "sisustusharrastusta" ja aina välillä vaihdettiin matto tai verhot. Oli kuitenkin myös kiva aloittaa taas puhtaalta pöydältä, kun muutin omaan asuntoon. Omassa tyylissä on mielestäni edelleen samaa hassuttelua ja väreillä leikkimistä, mutta se on myös muuttunut (en halua sanoa "aikuistunut"). Nykyään tämä minun entinen huoneeni on aivan erilainen, sillä siitä on tehty työhuone. En kuitenkaan haikaile vanhan huoneeni perään, sillä sain katsella sitä aivan tarpeeksi kauan!

Tämä kuva on vanhin, taidan olla lukion ekalla. Kuvan gerberat ovat oikeita. 

Millainen huone sinulla on ollut lapsuudenkodissa?