Älä osta kurpitsaa säkissä

Syksyistä pihaa. Pikkukurpitsan sain äidiltä.

Otsikon opetuksen koin karvaasti tällä viikolla. Kyse ei ole ensimmäisen kuvan kurpitsasta vaan jostain vähän... isommasta. Keskiviikkona oli nimittäin Turun Yliopiston Luomupiirin kuukausittainen jakotilaisuus. Yleensä ehdin paikalle hyvissä ajoin, mutta nyt opiskelujen takia menin hakemaan tilaustani lähempänä loppumisaikaa. Tilaus on tehty etukäteen, mutta jotain voi jäädä saamatta kun tulee myöhään, jos jotain ei olekaan ollut tarpeeksi. 

Tällä kertaa en muistanut yhtään mitä olin tilannut. No, kävi ilmi, että pallokurpitsan muun muassa. Sitä ei oltu laitettu muun tilaukseni viereen, joten oletin niiden loppuneen. Näin kuitenkin yhden vähän kauempana pöydällä ja ajattelin, että se on jonkun muun. Olin helpottunut, sillä kurpitsa oli aivan valtava. Olin nimittäin ajatellut tilaavani korkeintaan jonkun jalkapallon kokoisen kurpitsan. Pian kuitenkin kävi ilmi, että tuo valtava yhdeksän kilon kurpitsa on kuin onkin minun.  Olin myös aivan järkyttynyt kurpitsan hinnasta. Kaksi euroa kilo ei tuntunut tilatessa paljolta, mutta yhtäkkiä olinkin käyttänyt 18 euroa yhteen kurpitsaan!

Siinä se nyt on, arvokas ja valtava pallokurpitsa.

Hämilläni poistuin se kainalossa paikalta.Ulkona sovitin kurpitsaa pyöränkoriin. Ei mahtunut. Sovitin kurpitsaa mukanani olleeseen kangaskassiin, mutta sekin oli liian pieni. Soitin tuskastuneena miehelle, jos hän hakisi minut autolla, mutta sekään ei sopinut. Ainoaksi vaihtoehdoksi oli laittaa kurpitsa pyörän tarakalle ja taluttaa pyörää. Polkiessa se olisi voinut tipahtaa, eikä minulla ollut mustekaloja mukana. Taluttaessani pyörää kaupungin halki soitin ajan kuluksi äidille ja purskahdin melkein itkuun harmista. Äitiä koko tilanne alkoi naurattaa ja pian minäkin sain hyvät naurut uskomattomasta tilanteesta. 

Kurpitsa vs omena. Kukkakimppu on mieheni. Hän sai sen appivanhemmiltaan erään konsertin kunniaksi.

Enää oli ongelmana miten kurpitsan käyttäisin. Viime syksynä tein aivan ihanaa kurpitsakeittoa, muistaakseni tällä reseptillä ja sitä aion tehdä nytkin. Ajattelin ensin, että vain halkaisisin kurpitsan ja kovertaisin kaiken syötävän irti. Kunnianhimo kuitenkin iski ja halusin koittaa tehdä oikein kunnon jack-o-lanternin eli kurpitsalyhdyn. 

Aluksi olin vähän sormi suussa, mistä saisin aloitettua, vaikka netistä katsoinkin ohjeita. Sain kurpitsan päältä "korkin" irti pienellä sahalaitaisella veitsellä. Olisi kannattanut ottaa vähän enemmän, niin kovertaminen olisi ollut helpompaa. Aloin korvertaa maltoa irti kurpitsan sisältä ja kaivelin myös siemenet pois. Homma oli tuskaista ja hidasta ja mietin, miten sitä saisi helpotettua. Lopulta muistin jostain lukeneeni, että jäätelökauha voisi olla siinä hommassa hyvä. Se todella toimi ja nopeutti kovertamista huomattavasti! 

Tässä vaiheessa olo oli vähän epätoivoinen.

Onneksi homma eteni melko helposti.

Jäätelökauha pelasti päivän! Siemenetkin olisi voinut säästää, mutta sitä en millään jaksanut enää tehdä.

Kun suurin osa oli sisälmyksistä koverrettu irti, itse lyhdyn leikkaaminen oli helppo homma. Tässä vaiheessa en jaksanut enää briljeerata, vaan luonnostelin veitsellä yksinkertaisen naaman ja leikkasin ne sillä pienellä sahalaitaisella veitsellä irti. Loppuillan olenkin sitten viettänyt kurpitsasosetta keitellessä ja tätä kirjoittaessa.  

Iloinen ja lähes hampaaton hemmo ilmestyi ovenpieleen.

Näin ex tempore tehdyksi kurpitsalyhdystä tuli mielestäni aika hyvä, vaikka kurpitsa ei ollutkaan kaikkein kauneimman värinen. Nyt mies kyllä yllättyy kun tulee illalla keikalta kotiin!