Esikoisteos

Tänään ajattelin päästä helpolla ja tehdä postauksen, jonka kirjoitin jo keväällä 1995.  Susannan haasteen innoittamana aloin tutkia lapsuuden ajan tuotoksiani. Alkuperäisessä haasteessa esiteltiin käsitöitä ja voin luvata, että sellaistakin viihdettä on tulossa. Susanna taas esitteli piirroksiaan vähän pidemmällä aikavälillä. Minä tyydyn nyt tähän yhteen ikäpisteeseen ja esittelen esikoisteokseni, jonka kirjoitin 7-vuotiaana. Tuota aikaisemminkin olin jo tehnyt kirjoja pöytälaatikkoon, mutta tämä oli ensimmäinen julkaisu- ja lukukelpoinen.

 

Ala-asteellani järjestettiin keväällä -95 kulttuuriviikot, johon kuului myös kirjoituskilpailu. Ekaluokkalaisena osallistuin 1-3-luokkalaisten sarjaan. Päätin kirjoittaa oikein kirjan (muutama taitettu A4), olinhan tehnyt sellaisia aiemminkin. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, että luokkakaverini kirjoittivat vain lyhyitä yhden A4 pituisia tarinoita. Sanoin äidille, että minäkin teen sellaisen. Äiti kuitenkin lahjoi minut jatkamaan lupaamalla minulle Basil Hiiri -videon. Tässä näette lahjonnan tuloksen.

Kirjan nimi on kirjoitettu hajutusseilla! Muistaako joku sellaisia?

Kirja kertoo Vipinä- ja Vilkku-hiiristä (minä leikin aina olevani Vipinä)  sekä Simbasta, jonka esikuva oli Leijonakuninkaasta tuttu Simba-pehmolelu. Mukana oli myös keltainen Pörö-pesukarhu, jonka voitte nähdä täällä Pupsu-pupun kyljessä.

 

Huomatkaa pulpettien hieno perspektiivi.

Olin erityisen ylpeä liitutaulusta, jonka kastunut osa oli tumma. Taulusieni oli myös mielestäni autenttinen.



Murre paistaa tekstistä. Pahoittelen monen inhoamaa kuka/ketä-virhettä.

Olen edelleen Simban kanssa samaa mieltä, että lumien sulaminen on tylsää.

Koulun esikuvana oli oma 70-luvun koulurakennukseni. Ikkunaruudut ovat melko aidonnäköiset.

 Joitain kertomuksia luettiin koulun keskusradiosta kulttuuriviikon aikana, minunkin. Muistan kuunnelleeni kertomusta muka nolona pään pulpettiin painaen. Oikeasti olin ylpeä. Ja ylpeä olin silloinkin, kun minut julkistettiin kirjoituskilpailun voittajaksi! En muista mitä sain, mutta muistan hetken, kun seisoin liikuntasalissa koko koulun edessä toiseksi ja kolmanneksi tulleiden kanssa.

 

Omasta mielestäni voitin, koska kirjassa oli "huumoriakin". Huumorilla viittaan kohtiin, joissa Pörö tai Vipinä ojentavat luokkatovereitaan, jotka sanovat etteivät pidä syksystä eli työstä tai että kesässä on parasta nukkuminen. Kunnon koululainenhan ei tällaisia puhu, joten olihan se tietysti hassua. Heh heh. Ehkä voittoon johtivat näin jälkikäteen ajateltuna vähän muut syyt. Kannatti tehdä siis tämä kirja, sainhan sentään palkaksi Basil Hiiri -elokuvan JA lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin tämän postauksen!