Kuistikaffet

Laitoin meille oikein cappucinot (vaikka onkin lattelasi). Yleensä mies joutuu tyytymään espressoon.

Meillä oli tänään miehen kanssa harvinainen yhteinen kahvihetki. Yleensä juomme kahvit eri tahdissa, eikä mies yleensä juo kahvia kotona ollenkaan. Nyt halusin kuitenkin järjestää oikein spesiaalihetken ja kattaa kahvihetken kuistille. Lasken nämä ensimmäisiksi virallisiksi kuistikahveiksi, jotka uusi tuoli mahdollistaa. 

Today we had our sunday coffee on the veranda for the first time. A few weeks ago we bought a cute chair for the veranda but unfortunately I found it extremely uncomfortable. Gladly, my husband thought it was rather comfy so all we had to do was pull up another chair for me. We don't usually drink coffee together so it was very nice for a change. Also it was quite romantic with all the flowers and the beautiful sunshine. 

Tuo viimeinen keksi tuolla taustalla oli varattu minulle! Täytyy pitää puolensa. 

Olen kerran aikaisemmin yrittänyt juoda kahvit kuistilla, mutta se tyssäsi siihen, että uusi metallituoli on mielestäni aivan hirveän epämukava. Istuin siinä noin viisi minuuttia, kunnes totesin, että haluan nauttia kahvini sohvalla. Mies sen sijaan totesi tuolin oikein mukavaksi ja suoraselkäiseksi. Minulle suoraselkäisyys juuri oli ongelma. Eipä hätää, sillä tuoli on edelleen minulle silmänilo, vaikka minä raahaankin kuistikahveja varten eteisestä jakkaran tai sydäntuolin istuimekseni. 

Kippis on yksi kaikkien aikojen suosikkini Marimekon kuosesta. Korissa on toinen tyyny selän taakse.

Edes istuintyynyt eivät saaneet tuolia miellyttävämmäksi. Tyynytkin kuitenkin miellyttävät silmää. Marimekon Kippis-kuosiset tyynyt olivat entisessä kodissamme sängyllä. Pidän kuosista kovasti, joten päätin ottaa tyynyt uudestaan käyttöön. Minun on pakko esitellä se ihana tyyny, joka yhden sisuksista paljastui, kun pesin tyynyliinat.  Tyyny on ollut tyylikkäässä lapsuudenkodissani 90-luvulla ja varmasti ah-niin-muodikas. Tämän rinnalla kaikki Missionin sahalaidat kalpenee!

Sanoisin, että tämän kuosin nimi on Technicolor yawn. Googlaa termi, jos et tunne. 

Kukatkin ovat taas lisääntyneet kuistilla. Ostin uusia pelakuita kuolleiden tilalle. Ehkä tänä vuonna tyydyn kolmeen, kun ne kuolee kumminkin. Innostuin tällä kertaa kaksivärisistä yksilöistä. Kaikissa on kahta eri vaaleanpunaista. Kuisti alkaakin olla jo kesäkunnossa. Ainoastaan tekeillä oleva virkattu liina puuttuu. Siitä tulee niin ällösöpö, että kesän kahvihetkillä ei tarvitse makeaa kahvin kaveriksi. 

Toivottavasti nämä pärjäisi nyt edes tämän kesän.

Sunnuntain kruunasi vielä pingis herrasmiesten seurassa. Pelasimme nelinpeliä, mikä olikin paljon hauskempaa kuin kaksinpeli. Minäkin pärjäsin, vaikka taitoni eivät olleetkaan samaa tasoa kuin muiden. Minun valttini oli se, etten yrittänyt tehdä mitään monimutkaisia lyöntejä, joissa mokaa helpommin. Epäilen kyllä vahvasti, että minua vastaan ei pelattu aivan yhtä täysillä kuin muita, vaikka toisin väitettiinkin. Kätevästi saimme syötettyä pingisporukalle myös osan mansikoista ja croissanteista, jotka jäivät eiliseltä. Sekä minun että miehen vanhemmat toivat mansikoita käydessään meillä. Emme olisi ehtineet syödä niitä millään kahdestaan.

Kuva piti räpsäistä pelin tuoksinassa, siksi kauniit kelmut ovat paikoillaan.

Elämä on tällä hetkellä oikein blogi-hattaraa. Ensin esittelen hienoja roskalavalöytöjä ja nyt kerron, kuinka joimme miehen kanssa romanttiset kuistikaffet ja pingispelin mansikoilla. Blogeissa esitellään aina se elämän pintasilaus, joka saa elämän vaikuttamaan pumpulin kevyeltä unelmalta. Kenenkään arki ei tietenkään oikeasti ole pelkkiä sisustuslöytöjä ja kahvittelua pelakuiden ja hortensioiden ympäröimänä. Tällaiset hetket kuitenkin ovat niitä huippuhetkiä ja kohokohtia. Niiden jakaminen täällä blogissa saa ne painumaan mieleen vielä paremmin. Siitä tässä bloggauksessa on suureksi osaksi kyse.