WAM!

Kävin lauantaina pitkästä aikaa Wäinö Aaltosen museossa. Saattaa olla että viimeksi kävin siellä abivuoden syksyllä eli 2005. Huh, toivottavasti siitä ei sentään ole niin kauan! Valitettavasti en muista. Sen abivuoden näyttelyn muistan kyllä hyvin, Maika ja Ritva Kovalaisen valokuvanäyttely Kun lapsi lapsi oli. Se käsitteli koskettavasti lapsuutta (kuten voi arvata) ja ostin näyttelystä oikein kirjankin. 

Myös tämän kertainen näyttely teki minuun vaikutuksen. Kyseessä oli Tuula Lehtisen näyttely Kauneudesta. Kiinnostuin näyttelystä jo mainosten perusteella, joten olin tyytyväinen, että sain lähdettyä museoon. Miten se onkin niin vaikeaa, vaikka matkaa Wäinö Aaltoseenkin on niin vähän?

Kortti Tuula Lehtisen teoksesta Leivoksia Viipurista (2012).

Näyttelyn käsitteli sitä, miten kauneus on oikeastaan nykytaiteessa tabu. Nykytaiteessa voidaan repostella melkein millä tahansa järkyttävällä. Mitä shokeeraavampaa, sen uskottavampaa ja kantaaottavampaa. Tietysti tämä ei päde kaikkeen nykytaiteeseen, mutta ainakin tiettyyn "haaraan". 

Ken on heistä kaikkein kaunein... (kuvat eivät liity näyttelyyn mitenkään, vaan ovat peräisin anopilta saadusta muistipelistä)

Taiteilijan mukaan modernismin myötä kauneudesta ja estetiikasta taiteessa on tehty epä-älyllistä ja vähäarvoista.Näyttelyn esittelykirjasessa Tuula Lehtinen kiteytti hyvin sen, mitä yritin joskus kirjoittaa kuvataidekasvatuksen sivuaineopintojen esseesseen. En onnistunut siinä kovin hyvin, mutta nyt sain vahvistusta silloisille ajatuksilleni. Kauneus saa olla yksi taiteen tehtävistä eikä se ole vähempiarvoisempi tehtävä kuin vaikkapa yhteiskunnallinen vaikuttaminen. 

... ken on heistä herttaisin? 

Tietysti kauneuskäsityksetkin muuttuvat ja minä pidän paljon esimerkiksi abstraktista modernista taiteesta, jota ei varmaan joskus ymmärretty ollenkaan. Nykytaiteestakin löytyy muunlaisiakin taiteilijoita kuin niitä shokeeraajia. Silti pidän hienona sitä, että Tuula Lehtonen toi esiin näyttelyssä esimerksiksi ornamentteja, kukkakuvioita ja muita asioita, joita pidetään kauniina, muttei välttämättä taiteena. 

Monenlaista muotokieltä.

Itse teoksista pidin eniten suurista "tilkkutäkeistä", jotka koostuivat useasta topatusta öljyvärityöstä, esimerkiksi tämä. Myös posliinista tehdyt teokset olivat hienoja, kuten tämä. (En viitsi laittaa kuvia suoraan tänne, koska ne eivät kuitenkaan ole ottamiani).

Suosittelen näyttelyä kaikille täällä Turussa liikkuville. Samalla pääsee ihailemaan kaunista museorakennusta, mikä sopii erityisesti kaikille momoon ihastuneille. Onhan rakennus linjakasta 60-luvun arkkitehtuuria. 

Pidätkö sinä nykytaiteesta vai iskeekö klassisempi taide enemmän?

p.s. Koitan ottaa tuon sanavahvistuksen hetkeksi käyttöön, koska minulle on alkanut tulla roskapostia. Otan sen kuitenkin pois taas jossain vaiheessa. Koittakaa kestää!