Rumuuden minimointi mööbleeraamalla

Käytännön sisustusta koskevan postauksen kommenteissa tuli puheeksi uusi hyvä termi, rumuuden minimointi. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tiskit laitetaan tiskipöydällä kauniiseen pinoon eikä sikon sokin (kuten meillä). Vaikka rumuutta, esimerkiksi likaisia tiskejä, ei voi välttää, sen voi  minimoida. Kotimme soivaa sisustusta käsittelevässä postauksessa puolestaan mainitsin murheenkryynikseni miehen sähkörumpunurkkauksen, jonka kyllä mukisematta hyväksyn,mutta jonka esteettisyyden parantamista olen usein miettinyt. 

When I was younger I used to rearrange my furniture all the time. Nowadays our furniture has stood in place almost all the time we have lived in this home. Some time ago I got tired of the way the music corner in our bedroom was arranged. All I did was move my husband's desk against a different wall but it made a huge difference. Ther's a lot more space and the arrangement makes the furniture stand out more instead of overshadowing each other. I also did a little rearrangement in the hall. A little change can be so refresing! I should start rearranging furniture more. 

Eräänä päivänä ryhdyin tuumasta toimeen ja aloin mööbleerata. Rakastan mööbleerausta, eli huonekalujen siirtelyä uuteen järjestykseen. Kun asuin kotikotona, järjestelin huoneeni uusiksi vähintään neljä kertaa vuodessa. Nykyään en juuri järjestele huonekaluja, koska järjestykset ovat toimivat ja huonekalut ovat paljon hankalasti siirreltävämpiä kuin nuoren pelkät sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly ja muutama tuoli. Onneksi rumpunurkkauksen järjestelemiseen ei tarvinnut kovin paljon voimia. 

Jälkeen. Ennen kuvia voi katsella täällä.

Tadaa! Katsokaa minkälaisen tanssilattian sain aikaiseksi vain sillä, että siirsin kirjoituspöydän samalle seinälle rumpujen kanssa. Olen jostain syystä luullut, etteivät ne mahdu vierekkäin, mutta miten väärässä olinkaan. Ehkä sitä ollaan epämääräisesti mitattu, mutta ajateltu ettei viitsi edes kokeilla. Ooh! Rummut tietysti ovat ihan samannäköiset kuin aina ennenkin,niiden rumutta ei juuri voi minimoida. Kuitenkin, ne jäävät aika lailla nurkkaan ja vielä oven taakse, joten se ei haittaa suuremmin. 

Tuon pölyhuiskan voisi tietysti ottaa tuolta rumpujen joukosta pois, jos rumuutta haluaisi minimoida. 

Ehdin jo iloita uudesta keksinnöstäni tämän postauksen kirjoittamiseen asti. Äitini sanoi minulle, että eikö pöytä ole joskus ollutkin noin. En uskonut, vaan väitin kiven kovaan, että ei ole voinut olla. Aina se on ollut tuossa toisella seinällä. Äsken tätä kirjoittaessani hain "ennen"-kuvia tästä kohdasta makkaria ja mitä löysinkään: edelliskeväänä pöytä on todellakin ollut juuri samalla tavalla! Luulenpa, että muutos on ollut joko väliaikainen, kun tuo kiippari on ollut pystyssä TAI pöytä on siirretty kun mies sai uudet sähkörummut, jotka ovat edellisiä leveämmät. 

Sähköjohdot kun vielä saisi näkymättömiksi, niin rumuus olisi minimoitu tästäkin nurkasta olemattomiin. 

En anna nyt tämän vähentää riemuani uuden järjestyksen ihanuudesta. Jotenkin kaikki huonekalut tulevat paremmin esiin, eikä nurkkaan jää hukkatilaa. Kirjoituspöytä ehkä jää hieman rumpujen taakse, mutta toisaalta kun sen takana on paljon tilaa, se pääsee kuitenkin oikeuksiinsa. Yöpöytä ja erityisesti tuo ihana vihreä säilytyskori tulevat ainakin paremmin esiin. Rumuus ja sotku on siis minimoitu!

Ennen sekä täydellisen vihreä kori että roskalava-yöpöytä jäivät hieman kirjoituspöydän varjoon.

Tämän pienen siirron avulla huomasin myös, että onpas meillä aika iso makuuhuone. Jotenkin sen unohtaa, että meillä on itseasiassa aika paljon neliöitä eli yli 60. Mitenköhän onnistuisi nykyään asuminen kahdestaan 33 neliössä? Muistan myös, kun järjestelin huonettani nuorena uudestaan, uusi järjestys tuntui aina parhaalta mahdolliselta ja toi esiin aivan uusia puolia huoneesta. Ehkä tässäkin on kyse vain vaihtelun ilon aiheuttamasta illuusiosta. Niin tai näin, nautin tästä pienestäkin muutoksesta tosi paljon!

Tätä kuvaa katsoessa voi unohtaa sähkörummut kokonaan. 

 Kun kerran olin päässyt vauhtiin, päätin kokeilla vielä toista, pientä muutosta. Eteisessä  on toukokuusta asti ollut tuo ala-asteella ostamani sydäntuoli jakkaran tilalla. Se on sopivan älytön ja lisäksi sillä on tunnearvoa, koska ostin sen tosiaan omilla säästöillä 300 markalla. Se on vaan ollut tuossa peilin edessä vähän hankala, kun lipaston alimpia laatikoita ei ole saanut auki siirtämättä tuolia. Toinen ärsyttävä kohta on ollut lehtikeräyskori, joka itsessään on kauniin turkoosi, mutta kun se täyttyy, niin eihän lehtikori mitenkään erityisen kaunis asia ole. 

Jälkeen. Ennen kuvia voi katsella tuolta ylempää linkistä ja vanhempaa versiota täältä. 

Päätin tehdä minimaalisen pienen mööbleerausoperaation ja siirsin tuolin lipaston viereen ja lehtikorin nurkkaan. Lipastoa jouduin vähän siirtämään lehtikorin tieltä. Hauskaa, miten näinkin pieni siirto sai taas aikaan sen, että eteinen tuntuu raikkaammalta ja kaaosta aiheuttava asia eli lehtikori on siirretty hieman sivummalle. Rumuus minimoitu eli tehtävä suoritettu. Vielä kun oppisimme molemmat laittamaan kengät ja laukut aina siististi paikoilleen... 

Harkitsin myös lipaston ja nojatuolin paikkojen vaihtoa, mutta se ei olisi toiminut muutamista seikoista johtuen.
Onneksi pienikin muutos voi olla yllättävän suuri.

Ehkä pitäisi taas rohkeammin alkaa siirrellä muitakin huonekaluja vaikkapa olohuoneessa. Niin paljon piristyin näistä mööbleerauksista. Nyt kiinnittää enemmän taas huomiota näiden huoneiden siistinä pitämiseen muutenkin, joten siinäkin mielessä muutos minimoi rumuutta. 

Tykkäätkö sinä mööbleerata eli vaihdella huonekalujen paikkaa? Vai harkitsetko tarkkaan, ennen kuin muutat mitään kotonasi?