Jazzia, siirappia ja "70s pie"

Viikonloppu suhahti taas nopeasti ja tunnelmat vaihtelivat rauhallisesta vauhdikkaaseen. Perjantaina tapasin hyvää ystävääni Nooraa hyvän aterian ja rupattelun merkeissä. Pyhäinpäivänä  kokoonnuimme ystävien kanssa laulamaan Siionin kanteleen kauniita ja lohdullisia lauluja. Tänään olen saanut nauttia vähän toisenlaisesta musiikista, sillä olimme kuuntelemassa mahtavan Turku jazz orchestran ja saksofonisti Jukka Perkon musisointia. Oli aika huikeaa! Konsertin jälkeen kutsuimme vanhempani ja appivanhemmat kahville ja tarjoilin eilen tekemiäni leipomuksia. Leipominen ei tosin sujunut ihan niin hyvin, kuin olin ajatellut. Onneksi lopputulos oli hyvä, vaikka matkan varrella sattui muutamia kömmähdyksiä. No, sitä varten minulla on tuolla asiasanojen joukossa kohdat "hups" ja "poks". Postauksessa keskitytäänkin seuraamaan jännitysnäytelmää Karkkiksen keittiössä!

What a busy weekend! Yesterday I baked a pumpkin pie and some bread for today's guests. The baking part was a bit of a challenge because I forgot to buy syrup which is one of the main ingredient for the traditional malt bread I made. I decided to make my own syrup which turned out fine but it would have been SOOO much easier to use the store bought. I tried this beautiful recipe for the pie. I call it "the 70s pie" because of the colours.  It would have been very easy to make if I hadn't accidentally spilled melted butter all over my kitchen floor. Whoops. The main thing is that after all the fuss and chaos, both the bread and the pie were delicious and the guests enjoyed them. 

Jännitysnäytelmän lopputulos koottuna kahvipöytään. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Olin päättänyt leipoa pitkästä aikaa saaristolaisleipää. Se on yksi vaivattomimmista leivistä leipoa, sillä aineet tarvitsee vain sekoittaa yhteen, kohottaa puolitoista tuntia ja paistaa toiset samanlaiset. Aikaa se siis vie, mutta ei juuri vaivaa... paitsi jos unohtaa ostaa siirappia. Eihän se siirapin unohtaminen tavallisena päivänä missään tunnu, kipaisee vain läheiseen Saleen ja sillä siisti. No, pyhäinpäivänä tämä ei tietenkään onnistu ja olinkin kuvitellut varautuneeni hyvin jo perjantaina. Ettei sitten pyhäinpäivänä tarvitse turhaan käydä kaupassa. Ostin oikein kaljamaltaitakin lisää, koska ajattelin, että niitä ei varmaankaan ole kaapissa. No niitä olikin melkein kokonainen paketti. Luulin jo, että olin unohtanut ostaa hiivaa, mutta sitäkin löytyi. Mutta se siirappi. Olin jo ehtinyt aloittaa ja ottaa kaikki aineet siististi esille, kun tajusin että jotain puuttuu. Ai että minua harmitti, siirappi on kuitenkin oleellinen osa saaristolaisleipää!

Lähdin sitten Siwaan vain todetakseni, että jonoa riitti ovelle asti. Seisoin hetken jonossa siirappi purkki kourassani ja katsoin sen ainesosia: 140 grammaa siirappia sisältää 110 grammaa sokeria ja 30 grammaa vettä. Ajattelin, että kyllä minä nopeasti yhdet siirapit keitän, turhaan minä tässä jonossa seison. Ja ei kun siirappia keittämään!

Ei se ihan niin helposti käynyt, kuin kuvittelin. Ensin kokeilin käyttää ruskeaa kidesokeria. Liuotin sitä veteen ja keittelin jonkun aikaa. Aluksi näytti uskottavalta, mutta jäähdyttyään vähän "siirappi" kiteytyi yhdeksi köntäksi. Fariinisokerin ja tavallisen sokerin yhdistelmällä pääsin kohtuulliseen lopputulokseen, mutta senkin sai sekoittaa taikinaan aika nopeasti, ettei se jähmettynyt köntiksi. Oikein uskottavaa saaristolaisleipää tuli silti! Suosittelen kuitenkin käyttämään kaupan siirappia. 

Graavilohella ja itsekeitetyllä siirapilla aateloidut saaristolaisleivät kirjoitettaisiin ruokalehdessä. 

Hidas mutta helppo saaristolaiseipä (jos muistat ostaa siirapin)

• 1 l piimää tai appelsiinimehua (minä käytän aina piimää)
• 3 dl ruisjauhoja (osan voi korvata riihiruisjauhoilla)
• 3 dl leseitä
• 3 dl kaljamaltaita
• 2 palaa hiivaa
• 3 dl KAUPAN siirappia
• 1 rkl suolaa
• 10-13 dl vehnäjauhoja

Voitele kolme noin kahden litran leipävuokaa. Lämminä neste kädenlämpöiseksi. Murustele hiiva joukkoon. Lisää muut aineet ja sekoita löysäksi taikinaksi. Kohota 1,5 tuntia, jaa taikina vuokiin ja paista 1,5 tuntia 175 asteessa. Voitele leivät halutessasi siirappivedellä noin tunti paistamisen jälkeen. 

Makeaksi herkuksi päätin kokeilla tehdä kurpitsapiirakkaa. Löysin pinterestin kautta tämän aivan upean näköisen ohjeen, jota halusin päästä kokeilemaan. Kannattaa katsoa kuva, piirakka on ihanan näköinen! Lisäksi piirakkaan sai kulumaan osan yli kymmenen kilon kurpitsavarannoistani. Oranssin (tai keltaisen) ja ruskean yhdistelmä toi mieleen 70-luvun, joten nimesin piiraan 70s pieksi. Tässä vaiheessa saaristolaisleipä taikina oli saatu onnistuneesti kohoamaan ja pääsin keskittymään piirakan leipomiseen. Se vaikutti helpolta: suklaakeksipohja ja täyte oli vähän samanlainen kuin key lime pien kondensoituine maitoineen. Suklaakeksien löytäminen tosin ei ollut helppoa! Suomessa melkein kaikki suklaakeksit ovat joko täytekeksejä tai suklaahippukeksejä. Lopulta löysin Rainbown suklaa-suklaahippukeksejä, joiden avulla suklainen keksipohja onnistui. Dominoita varmaan voisi myös käyttää, mutten halunnut sitä täytteen makua. 

Muuten piirakan leipominen sujuikin suhteellisen hyvin, mutta kun olin lisäämässä keksimurujen joukkoon voisulaa, käteni lipsahti. Lopputuloksena keittiön pöytä ja lattia lainehti ihanasta rasvasta. Juuri kun olin pessyt (harvinaista kyllä) lattian! Sain hetkellisen raivokohtauksen, koska olin lisäksi vähän väsähtänyt siirappiepisodin jäljiltä. Onneksi kokosin itseni nopeasti, siivosin lattian ja sulatin uudet voit. Huoahdin helpotuksesta, kun piirakka oli uunissa ja tuli sieltä ulos kokonaisena. 

Siirapin keittämisestä en jaksanut räspäistä kuvaa, mutta voikatastrofista sentään tämän yhden. Tässä vaiheessa jo vähän nauratti.

Piirakka ja saaristolaisleipä päätyivät onnellisesti kahvipöytään ja molemmat saivat kehuja. Piirakka ei ole yhtään niin oranssi kuin alkuperäisissä kuvissa, mutta ruklaaraasteella ja kaakaojauheella höystettynä se on silti väritykseltään aika 70-lukulainen. Vähän sellainen haalistunut vanha värikuva ainakin. Herkullista se ainakin oli: mehevää eikä liian makeaa. Hyvä seura ja tarina myös parantaa tietysti piirakan makua. 

Koristelussakin oli pieniä ongelmia. Kaakaojauheesta piti tulla kaunis kuvio. Onneksi suklaarouhe pelasti, eikä kukaan saa ikinä tietää mitään... eikun hups.

70s pie eli suklaalla höystetty kurpitsapiirakka

Pohja:

• noin 200 g suklaakeksejä
• 75 g voita

Täyte:

• noin 500 g kurpitsasosetta
• 1 purkki kondensoitua maitoa
• puolen sitruunan mehu
• 5 rkl voisulaa (taisin unohtaa, hyvää tuli)
• 2 munaa
• vaniljasokeria tai vaniljatanko
• 2 tl kanelia
• ½ tl muskottipähkinää.

1. Tee keksipohja, kuten tavallisesti ja laita se hetkeksi jääkaappiin jähmettymään täytteen tekemisen ajaksi. Minä tein pohjan irtopohjavuokaan, mutta käyttää myös piirakkavuokaa.

2. Sekoita täytteen ainekset keskenään. Kaada täyte pohjan päälle. Paista 175 asteessa noin noin tunti. Täytteen tulee olla jähmettynyt reunoilta, mutta keskeltä hieman höllyvä.

3. Anna jäähtyä vähintään kaksi tuntia. Koristele kermavaahdolla ja raastetulla suklaalla. 

Tämän takia kannatti siivota ne voit lattialta ja jatkaa leipomista!

Tällä kertaa tulikin pitkät tarinat ja vähän kuvia, mutta joskus näinkin. Minulla onkin tullut blogiin myös poikkeuksellisen paljon reseptejä viime aikoina. Kohta on kuitenkin luvassa myös sisustusta, rumuuden minimointia ja käsitöitä.