Valmis!

Toivoin kimppuun pioneita ja sain. Mustikanvarvut ovat ihana lisä. 

Oho. Kävipäs eilen niin hassusti, että valmistuin. Ehdin kuin ehdinkin saada tutkintotodistusanomuksen ajoissa perille ja sain filosofian maisterin paperit eilen juhlallisessa publiikissa. (Tilaisuudessa tosin vain kukitettiin, sillä osa oli jo virallisesti valmistuneita. Loppujen maisterin paperit olivat kahvitiskillä juhlallisesti pinossa.). Päivä oli täynnä hauskuutta, haikeutta ja vähän jännitystäkin.

Yesterday I graduated. Hooray! It still seems a bit weird that I'm not a student anymore but I'm also really looking forward to the next chapter in my life. I attended a graduation ceremony and after that we had dinner at a restaurant called Ludu. For dessert, I had baked a cake with mascarpone cream and limoncello marinated strawberries. The graduation coffee tasted especially good out of the fancy coffee set I got last year.

Anoppi oli arvannut, että laitan persikan värisen jakun ja osti ruusut sen mukaan. Myös yliopisto oli ystävällisestä sävyttänyt tutkintotodistuskuoren mätsäämään asuuni. 

Jostain syystä minua jännitti ennen publiikkia. En muista jännittäneeni yo-juhlaa tai edellisiä valmistujaisia OKL:ssa. Tai ehkä aika on vain kullannut muistot. Ehkä tämän tilaisuuden teki jännittäväksi se, ettei sitä mitenkään harjoiteltu etukäteen, vaan olin pelkkien sähköpostien varassa. Jännitys kuitenkin hälveni heti, kun näin tuttuja. Oli ihana nähdä opiskelukavereita pitkästä aikaa, sillä monia en ollut gradupuurtamisen ja harjottelun aikana nähnyt ollenkaan. Oli myös mukava kuulla, että kaikilla oli tulevaisuuden näkymät aika hyvin reilassa. 

Tilaisuudesta sai juuri sopivan tärähtäneitä kuvia, joten ketään ei  varmasti tunnista. 

Varsinainen tilaisuus oli sopivan mittainen, puheet hauskoja ja juuri oikean pituisia. Oli hienoa päättää opinnot näin juhlallisesti, sillä tykkään juhlistaa melkein mitä tahansa asioita. Tietysti tilaisuus myös konkretisoi yhden elämänvaiheen päättymisen. En ole enää opiskelija. Hui! Juhlassa ei kuitenkaan ole haikailun aika, vaan keskityin riemuun.

Ylhäällä mansikka-vuohenjuustosalaatti ja parsakeitto kylmäsavulohimoussella. Alarivissä ankkaa ja miehen fish and chips -annos. 

Publiikissa mukanani olivat mies, vanhempani ja appiukko. Anoppi liittyi seuraan myöhemmin ja juhlistimm päivää ravintola Ludussa. Valitsin paikan uteliaisuudesta, sillä ravintola on suhteellisen uusi ja nimi sopivan älytön. Lopullisen päätöksen tein sillä perusteella, että ravintolassa oli kätevä nettiipöytävaraus, mitä toisella ravintolavaihtoehdolla ei ollut. Söimme ravintolassa alku- ja pääruoan ja voin kertoa, että oli hyvää! Otin alkuruoaksi parsakeittoa ja pääruoaksi ankkaa (uskalsin syödä jopa ankan sydäntä!). Kun harvoin käy tällaisissa "hienoissa" paikoissa, niin ruoka maistuu varmasti aivan erityisen hyvältä. 

Kahviservieteiksi valitsin kerrankin jotain yksinkertaista ja mustavalkoista. Ne sopivat kuppeihin aivan täydellisesti. 

Kahville siirryimme kotiin, sillä olin leiponut jälkiruoaksi kakun. Päältä kakku näyttää aika perinteiseltä mansikkakakulta, mutta kermavaahtoon oli sekoitettu mascarponea ja välissä oli limoncello-marinoituja mansikoita. Resepti oli ylläri-pylläri maku-lehdestä. Kakku oli sopiva sekoitus perinteitä ja modernia. Limoncello-mansikkaliemellä kostutettu kakkupohja toimi loistavasti. Reseptiä ei näköjään löytynyt netistä, mutta jaan sen vaikka jossain vaiheessa. Juhlavan tilaisuuden kunniaksi käytössä olivat ensimmäistä kertaa myös kahviastiasto, jonka sain viime vuonna syntymäpäivälahjaksi. Tummapaahtoinen kahvi kermalla maistui ohuista kupeista aivan erityisen hyvältä. 

Kakkua, kahvia ja äidin tuomia hassuja ranskalaisleivoksia. 

Sain myös lahjoja. Mies sai vanhemmiltani aikoinaan valmistujaislahjaksi taulun ja minä halusin myös ihan oman taulun. Olin katsellut Taideliike Ahdin ikkunassa jo pidempään erästä Göran Augustsonin grafiikkatyötä ja päätin, että haluan sen. Isältä sain oman iPadin, niin ei tarvitse anella miehen iPadia. Appivanhemmilta sain oikein sopivan hömppälahjan, Seppälän lahjakortin. Mies taas otti vinkistäni vaarin ja osti minulle söpösiä leikkiruokia ranskalaisesta Petits tresors -lelukaupasta. Lelut on heti vietävä töihin ja otettava käyttöön. 

Patsaan paljastus. Teoksen nimi on uppoava majakka. 

Niin söpöjä! Taidan olla näistä enemmän innoissaan kuin lapset. 

Päivä oli ihana ja ikimuistoinen, kuten tällaiset erityiset juhlat yleensä ovat. Kesällä aion juhlistaa valmistumista vielä pariin otteeseen, kavereiden ja sukulaisten kesken. Kaikki riemu pitää ottaa irti tästä, sillä tuskin ihan heti suoritan mitään toista tutkintoa. Syksyllä odottavatkin sitten ihan uudet kuviot, sillä olin niin onnekas, että sain töitä.  Elämme jännittäviä aikoja.