Tummien iltojen tunnelmointia

Nyt työssäkäyvänä (syksyn teema, olen tainnut aika useasti mainita asiasta) olen herännyt sekä melkoisen konkreettisesti että kuvainnollisesti marraskuun pimeyteen. Totta kai olen sen aina huomannut, mutta nyt sen on erityisesti kokenut, kun on joka aamu herättävä samaan aikaan ja palattava  pimenevässä illassa. En ole aamuihminen, joten tämän on minulle hieman haastavaa, mutta kun pääsen töihin asti, olen jo ihan reipas ja päivä kuluu yleensä yhdessä hujauksesessa. 

Oh dear, November seems endlessly dark and gloomy. For a few days, the snow made everything bright. I'm so glad Christmas is coming! During the dark days of November I like making stews and soups. This time I made coq au vin and it was delicious!

Onneksi edes muutaman päivän ajan lumi valaisi marraskuista tienoota. 

Kuitenkin, marraskuun pimeys ottaa eri lailla koville nyt kuin opiskeluaikoina. Tai ainakin siltä tuntuu, voi olla etten vaan muista, miltä marraskuu tuntui vuosi sitten. Onneksi marraskuu ei ole sen pidempi kuin mikään muukaan kuukausi ja nyt olen jo alkanut innolla odottaa joulua. On kyllä aika ihanaa, että joulu on vuoden pimeimpään aikaan, eikä vaikkapa alati valoisan kesän aikaan. Se tekee joulun tuoksuista, tunnelmasta ja sanomastakin entistäkin makeampaa. 

Hiiret tirnaamassa. En kestä miten söpöä!

Tänä viikonloppuna olen ensimmäistä kertaa tänä vuonna antanut itselleni kunnolla luvan upota jouluajatuksiin. Joulukortti-idea muhii päässä ja kenties jaksan tänään alkaa väsätä prototyyppiäkin. Joululahjoja olen pikkihiljaa alkanut ostella jo aiemmin, mutta nyt olen alkanut aktiivisemmin alkanut pitää silmät auki kaupungilla liikkuessani. Lisäksi olen aivan innoissani siitä, että jouluikkunat ovat saapuneet kauppoihin. Tällä kertaa löysin suosikkini Elvina Cafén ikkunasta. Sen oli tehnyt Raunistulan nukkekotiyhdistys. Pienet hiirimaailmat saavat aina sydämeni pakahtumaan ja muistelemaan lapsuuden Tiheikön väki-kirjoja. 

Joulumarkkinahumua. Eräällä hiirellä oli kädessään kyltti: "Kissat pois kaduilta!"

Iso kahvila siintää pikkiriikkisen kahvilan takana. Onko hiirten metrilaku senttilakua? Huomaa lakumyynti oikealla. 

Eilen tunnelmoin keittiössä. Kun kerrankin oli aikaa, innostuin kokeilemaan juhlasesonkia varten paria itselleni uutta reseptiä. Tein klassikkoa, kukkoa viinissä sekä paahdettua porkkanakeittoa. Lisäksi väsäsin vielä pätkis-muffinsseja tälle päivälle eräitä ystäviä varten. Eipä ihme, että väsähdin loppua kohden ja kukko jäi puolitiehen pekonin ja sienien osalta. Herkullista siitä silti tuli ja tänään lisäsin joukkoon pekonit. Pitkään hauduttamalla tuli aivan mielettömän mureaa lihaa! Pitkään haudutetut ruoat sopivat erityisen hyvin pimeisiin iltoihin. 

Hifistelin ja hipsteröin ja kävin kauppahallissa. Kokeilin Naapurin maalaiskana -nimistä kokonaista kananpoikaa. 

Siirryn tunnelmoinnista hetkeksi eettisiin pohdintoihin. En kovin usein laita broileria, sillä niiden tuotanto tuntuu niin kovin epäeettiseltä. Päädyin kuitenkin kokeilemaan tuollaista hieman eettisemmältä vaihtoehdolta kuulostavaan "naapurin maailaiskanaa" (kukakohan meidän naapuri niitä kanoja oikein kasvattaa?). En tiedä, kuinka paljon eettisempi tuon kananpojan tuotantotapa on oikeasti, mutta ainakin kuulosti paremmalta kuin perusbroilerin. 

Tässä vaiheessa ruoanlaittoa jaksoin vielä ottaa kuvia, sitten kokkaaminen vei mennessään.
 

 Ehkä minun pitää seuraavaksi kaivaa kaikkia kynttilät esille. Olen kovin laiska polttamaan kynttilöitä, mutta ne ehkä toisivat vähän valoa tähään marraskuun viimeiseen viikkoon. Kynttilänteko välineet odottavat kuistilla... Ja pian valoa tuo myös adventinaika! 

 

Miltä marraskuu sinusta tuntuu? Vaikuttaako pimeys sinuun väsyttävästi vai onko se vain kuukausi muiden joukossa?