Meillä on tässä kodissa ollut ruokapöytänä vanhempieni 90-luvulla ostama valkoinen, pyöreä pöytä. Pöytä on palvellut hyvin aikoinaan monta vuotta lapsuuden kodissani, sittemmin miehen opiskelijakämpässä noin vuosina 2007-2008 ja nyt sitten kolmisen vuotta tässä käytössä. Välissä se on aina ollut varastossa, sillä sen saa kätevästi osiin. Pöydän ympärille on saanut mahdutettua yllättävän monta ihmistä ja se on ollut mitä mainioin valokuvausalusta. Jo pidemmän aikaa olen kuitenkin pitänyt silmällä uusia pöytävaihtoehtoja, sillä pöytä on kuitenkin pienehkö.
We got ourselves a new dining table which is, as most of our "new" furniture, old. I think it's from the 1930s. The table used to belong to my grandparents and for many years now for my uncle and aunt. Now they got a new (also old) table from another relative so we got their old table. Confusing, huh? To sum it up, we got a new dining table... which is old.
 |
| Kuva ysäripöydästä "keittiöremontin" valmistuttua. |
Olin ajatellut sen tilalle toista pyöreää pöytää, ehkä 50-60-luvun puunväristä mustilla maalatuilla jaloilla. Jos pinta olisi kovin kulunut, sen voisi maalata valkoiseksi. Pitkään haaveilin myös kiiltävästä, valkoisesta jykevästä pöydästä, kuten vaikkapa Kaanin Jazz-pöytä. Kovin aktiivinen en ole pöydän etsimisen suhteen kuitenkaan ollut ja vanhallakin on pärjätty.
 |
| Pöytä toi keittiön toiseen päähän enemmän "ruokasalitunnelmaa". |
Sitten kohtalo puuttui peliin (tai sitten ei, mutta halusin käyttää tuota kliseistä lausetta) ja yllättäen äiti tarjosi meille uutta ruokapöytää. Lyhyessä versiossa isovanhempieni vanha ruokapöytä vapautui ja me saimme hakea sen eilen kotiimme. Pitkässä versiossa pöytä on ollut pitkään kummeillani, eli äidin veljen perheellä, salissa juhlapöytänä. Sitten kummitätini sai oman äitinsä vanhan ruokapöydän käyttöönsä, jolloin minun isovanhempieni pöytä jäi käyttämättömäksi. Vanha pöytä vietiin varastoon, mutta äitini keksi, että pöytä olisi juuri sopiva meille. Asiaa pohdittiin ja mittailtiin ja eilen sitten visiteerasimme kummeillani ja siinä samalla veimme vanhan ysäripöydän varastoon ja haimme isovanhempieni vanhan pöydän itsellemme.
 |
| Jalat ovat juuri sopivan kippurat, vähän kuin meidän sohvassa. |
Pöytä on luultavasti 30-luvulta ja petsattu tummaksi. Se on ollut aikoinaan äitini lapsuudenkodeissa salin puolella juhlapöytänä. Pöydässä on kaksi jatkokappaletta, jolla sen saa kohtuullisen pitkäksi, mutta itsessään pöytä on melko pieni. Me lisäsimme yhden jatkopalan pöytään arkikäyttöä varten, jotta tilaa olisi vähän enemmän kuin vanhan pöydän kanssa. Mekanismi on hieman jäykkä, mutta kuitenkin yksinkertainen ja toimiva. Ylimääräiset levyt saa piiloon pöytälevyn alle.
 |
| Yksi levy meni piiloon odottamaan illalliskutsuja. |
Kun etsiskelin uutta pöytää, en yhtään ajatellut mitään tämän pöydän kaltaista. Tummat värit eivät yleensä ole suosikkejani ja pelkäsin, että värikkään huonekalut näyttäsivät sen rinnalla hassuilta. Pelkoni oli kuitenkin turha, sillä minusta kirkkaat tuolit sopivat oikein mainiosti tummanrusken pöydän rinnalle. Kontrastia on juuri sopivasti. Myös astiat näyttävät yllättävän hyvältä tummaa taustaa vasen, vaikka ajattelin että valkoista sen olla pitää. Pidän myös pöydän mallista todella paljon. Vaikka jalat ovat kaarevat, pöydässä ei kuitenkaan ole mitään liikaa.
 |
| Olen tämän pöydän ääressä kahvitellut lukuisia kertoja, mutta tässä on kuva toisesta ateriasta kotona. Ohrauunipuuroa, nam! |
Ruokapöytä on jälleen yksi lisä tunnearvo-perintö-huonekaluihimme. Jotenkin arvostan aina vain enemmän sitä, että huonekaluilla on historia ja ne ovat kestäneet jo vuosikymmenten ajan ennen minua. Kummitätini on vielä hoitanut pöytää hyvin ja uusi lakkapinta on virheetön. Ja nyt tämä pöytä saa aloittaa taas uuden aikakauden!
Millaisia perintöhuonekaluja tai -esineitä sinulla on?
Ruokasalitunnelmaa todellakin. Pöydän pinta on ihanan sileä ja kaunis. Ja todella monta kertaa on tullut tosiaan kahviteltua tuon pöydän ääressä ja olen tosi onnellinen, että isovanhempien pöytä saa taas jatkoaikaa eikä vieläkään siirtynyt "eläkkeelle"
VastaaPoistaAva
Jos uusi ruutukuosi teki keittiöstä yhtenäisemmän, niin tämä uusi pöytä taas nosti ruokasalin puolen paremmin esiin.
PoistaTämän pöydän aika ei todellakaan ollut siirtyä eläkkeelle! Ja ehkä jonain päivänä ysäripöytäkin kaivetaan taas esiin. Kummasti sekin on kestänyt, vaikka tuon ajan huonekaluja aina parjataankin.
Lamppuserkku! Meillä on sama Bazar-valaisin odotellut muutaman vuoden keittiön valmistumista ja pian se jo pääseekin pölyttymästä oikeisiin lampun tehtäviin. Hyvä maku sulla, Karkkis ;)
VastaaPoistaMeille on tulossa myöskin tumma lakattu pöytä salonkiin, sen lakkapinta on todella kulunut ja viilu reunoista lähtenyt, annamme sen ensin olla käytössä rupukunnossa ja katsomme sitten mitä sille aiomme. Ehkä maalata, koska lakkapinnan varjeleminen voi osoittautua tämmöisille huithapeleille ongelmaksi. Kunnostettavien huonekalujen lista on pitkä, jos ne kaikki jonottaisivat verstaan ovella, se jono yltäisi yläkertaan ja takaisinkin. Yksi kerrallaan, kiirettä ei ole, sillä valmis on täysin vieras käsite.
Bazar on aivan ihana lamppu! Törmäsin siihen ekan kerran Laululassa tapahtuu -blogissa ja ihastuin oitis! Saimme sen pari vuotta sitten joululahjaksi. Kiitos, hyvä maku teilläin!
PoistaNiin, lakkapinnan varjelemista en ehtinyt edes miettiä. Kummitäti on laittanut pöydän niin hienoon kuntoon, että toivottavasti myös pysyy sellaisena.
Kuinka hienoa, että saitte tuon perintöpöydän ja ymmärsitte ottaa sen! Meille tarjottiin isovanhempieni upeaa jugend ruokapöytää ja astiakaappia kun olimme teidän ikäisiä. Mutta emme olleet yhtä viisaita, emmekä ymmärtäneet siis mitään! Kauluto meni isän nuoremman veljen sukuhaaraan ja kun olen siellä kylässä nähnyt sen kaluston, olen harmitellut tyhmyyttäni niin niin paljon. Silloin meillä oli pieni opiskelija-asunto ja ilmeiseti pienet aivot.
VastaaPoistaMyöhemmin olemme saaneet mieheni vanhempien senkin ja vaatekaapin (samanalisen kuin sinulla on) ja äitini suvusta pari tuolia ja niistä iloitsen kovin.
On mukavaa, kun esineellä on historia! Hurjan hyväkuntoiselta pöytä näyttää kuvassa. En ihan hahmota sen paikkaa entiseen pöytään verrattuna, mutta ilmeisesti kuva on vain eri kulmasta ja se on samalla paikalla?
Voi harmi, ettette tajunneet ottaa perintöpöytää, mutta onhan se ymmärrettävää, ettei opiskelijakämppään välttämättä isoa ruokapöytää mahdu. Ehkä se kuitenkin on hyvässä kodissa nytkin ja onneksi teillä on sitten tullut muita perintöhuonekaluja.
PoistaPöytä on tosiaan juuri vuosi sitten kummitätini kunnostama eli siksikin niin hyvässä kuosissa. Ja paikka on ihan sama kuin vanhalla pöydällä. Varmaan joskus tulee vielä parempia kuvia, mutta nyt valaistusolosuhteet olivat haastavat.
Miten kätevää, että etenkin vanhoissa pöydissä on jatkomekanismi. Vanhat huonekalut on muutekin parhautta. Sitä tuntee jollain kummalla tavalla olevansa osa jatkumoa käyttäessä vanhoja tavaroita arjessa. Ja varsinkin jos ne on rakkaiden ihmisten tavaroita. Toisaalta tuntemattomassa on aina oma mystiikkansa...
VastaaPoistaJatkomekanismi on kyllä huippu! Tarvittaessa tuonkin pöydän saa tosi pieneksi tai vastaavasti pitkäksi. Niin, usein ajattelen tästä meidän talosta tai vanhoista huonekaluista, että ne kuuluu osaksi meidän elämää. Vaikka oikeasti onkin niin, että me pidämme vanhoja huonekaluja ja asumme vanhoissa taloissa vain murto-osan niiden "elämästä".
Poista