sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Ihan ku ulkomailla!

Meillä olin suunnitelmissa toteuttaa vuotuinen Tukholman matkamme joulumarkkinasesongin aikana, mutta olimmekin myöhässä laivojen suhteen, kun lopulta aloimme varata matkaa. Niinpä päädyimme tyytymään kotimaan matkailuun, joka lopulta osoittautui vähintään yhtä hauskaksi tavaksi viettää ensimmäistä adventtia edeltävä päivä. Aluksi suunnittelimme reissua Helsinkiin, mutta lopulta kohteeksi valikoitui kummallekin eksoottinen Tampere. En edes muista tarkalleen, koska olen ollut viimeksi siellä! Ehkä 2007? 

Tampereen teollisuustunnelmaa. Aika eri henkistä, kuin Turuus.

Jätimme auton jonnekin Pyynikin tai Pispalan (en oikein tiedä) kupeeseen. Ihastelimme hetken kaunista puutaloidylliä ja pohdimme, että tuollaisessa voisi itsekin asua. Sitten muistimme, että mehän asumme puutalossa ja jatkoimme matkaa kohti keskustaa. Matkan varrella ihastelimme tamperelaista jugendia, joka eroaa selvästi turkulaisesta. Tampereen jugend oli linnamaisempaa ja hieman raskaampaa. 
Mäkeä ja puutaloidylliä. 

Huomaa hauskat portaittain nousevat ikkunat. 

Ensimmäiseksi suuntasimme kauppahalliin. Vaikka Tampere on minulle melko vieras kaupunki, vanhemmilleni se on hyvin tuttu paikka, sillä he opiskelivat siellä. Äiti kertoi, että hän käveli lähes joka päivä kauppahallin läpi ihan vain tunnelmaa aistiakseen. Minäkin rakastan kauppahalleja ja en voinut olla vertailematta jälleen Turkuun. Turun kauppahalli on väritykseltään tummempi ja tunnelma on hämyisempi. Tampereen halli taas oli vaalea ja avara. Molemmissa on puolensa. 

En saa tarpeekseni kauppahallien hedelmä- ja vihanneskojuista, vaikka nämä olivatin vaatimattomia verrattuna Budapestin vastaaviin.
Olin etukeen katsonut ravintolasuosituksia ja kauppahallissa oli parikin kehuttua paikkaa. Yhtä niistä ei kuitenkaan löytynyt, mutta sen sijaan löysimme Ravintola Leon, jossa tarjottiin luomuruokaa varsin kohtuullisin hinnoin. Minä valitsin nyhtöpossu "sämplärin" ja mies otti savuporopastaa. Se osoittautuikin kuulemma vuoden parhaaksi pastaksi ja kieltämättä pieni annoskateushan siinä tuli, vaikka omakin ruokani oli hyvää.   

Kateuspastaa ja hyvää hampurilaista.

Tarkoituksenamme oli tehdä Tampereella joululahjaostoksia ja käydä ainakin jossain joulumarkkinapaikassa. Löysimme pienen etsinnän (Aleksis Kiven katu ja Aleksanterin katu meni vähän sekaisin...) löysimme Kyttälän kirppikselle, jota oli jossain blogissa kehuttu. Kirppikset ovat aina arpapeliä, mutta olin hämmästynyt, että sieltä löytyi pari nappiostosta! Toinen kääriytyi pakettiin, mutta edellisessä postauksessa nähty vihreä lasiastia (3,5 €!) päätyi heti hyllyyn ja toinen meni äidille. Kyttälän kirppiksen lähellä oli ihan nurkan takana vohvelikahvila, jota myös kovasti suositeltiin. Pikkiriikkinen kahvila oli tupaten täynnä, mutta mahduimme sentään joukkoon. Omenavohvelin jälkeen tuli ihan sellainen olo, että pitää kaivaa äidin vanha ysärivohvelirauta kaapin perältä käyttöön. Oli aika sympaattista, kun sellaisella ihan tavallisella raudalla ne niitä tuollakin paistoivat. 

Vohvelikahvila oli pieni ulkoa ja sisältä.
Vaikka varsinainen joulutori aukesi vasta viikko reissumme jälkeen, osuimme parahiksi pienten putiikkien yhteiseen Lähtölaskenta jouluun -tapahtumaan. Pikkuputiikeissa oli kaikennäköistä hulinaa ja osa taisi olla vähän pidempään aukikin. Tapahtuman esitteen avulla löysimme vielä uusiakin kauppoja, kun etukäteen olin katsonut vain rajallisen määrän. Yksi suloinen yllätys oli Forget-me-not, josta löysin yhden itselleni hauskan savupiippukauluksisen ja paljettiisen vintagepaidan, suoraan pariisista (ja varmaan 80-luvulta). 

Forget-me-not jäi mieleen. Tavaraa oli paljon, mutta se oli esillä kuitenkin selkeästi. 
Design boulevard oli aivan herkullinen sisustusliike. Ihan vastaavaa ei löydy Turusta, joten tästä olen hieman kade. Toisaalta, ehkä ihan hyvä ettei tarvitse hillitä ostohalujaan. Nyt matkaan tarttui pari joululahjaa. Muutenkin Tampere tuntui olevan pullollaan aivan ihania pieniä kauppoja. Tiedän, että myös Turussa on mahtavia putiikkeja, mutta niissä ei tule samalla tavalla kierreltyä, kun ne ovat osa omaa arkiympäristöä. Näin joulun alla voisi kunnostautua!

Joulukalenteri näyteikkunassa oli hauska idea. Täällä tuli vastaan monta sisustuslehdissä näkynyttä asiaa.
Vaikka varsinainen joulutori ei vielä ollut auki, löysimme Tallipihan joulukylän, jossa oli paljon katsottavaa. Meille jäi varmasti parhaiten mieleen suloinen aasi! Vaikka putiikeissa kiertely oli mukavaa, täältä mukaamme ei tarttunut lahjoja. Tallipihan suklaapuodissa emme kuitenkaan voineet vastustaa kiusausta ja ostimme herkullisia suklaatryffeleitä kotiin viemisiksi. 


Tallipiha oli tunnelmallinen. Melkein teki mieli hevosajelulle
Päätimme reissun tallipihan kahvilassa. Päivä oli ollut täynnä kiertelyä ja katseltavaa. Molemmat olimme sitä mieltä, että ihan kuin olisimme olleet ulkomailla! Kaikkialle vain puhuttiin suomea. Tampere on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki, jonne pitää suunnata toistekin. 

Näitä suklaita jo kovasti kehuin edellisessä postauksessa. Olivat hintansa väärttejä!

Harrastatko kotimaan matkailua? Onko sinulle joskus tullut tunne, että olisit ulkomailla, vaikka oletkin Suomen kamaralla? 

12 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus! Olen käynyt Tampereella vaikka kuinka monta kertaa, mutta silloin vieraillaan aina siskon luona. Seuraavalla kerralla sisko saa kyllä esitellä minulle kotikaupunkiaan vähän perusteellisemmin. Vohvelipaikassa olen käynyt, mutta se ei muistaakseni ollut tuon näköinen. Tampereella täytyy olla siis useampi vohvelipaikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukuloitaessa jää usein siihen varsinaiseen paikkakuntaan tutustuminen sikseen. Ehkä sinunkin pitää tosiaan ruveta turistiksi!

      Heidi vastasikin jo vohvelipaikkadilemmaan.

      Poista
  2. Minä vietin Tampereella lapsuuden lauantaita. Aikuisemmalla iällä olen tajunnut, että oikeastaan olin siinä Aleksanterinkadulla ja Koskikeskuksessa vaan, joten nuo Pyynikit ja muut ovat eksoottisia minullekin.
    Vohvelikahvilaa pyöritti ainakin aluksi äidin tuttava, se oli ensin Hatanpäällä, mutta on ollut Ojakadulla jo kauan. Sivukonttori on muistaakseni Tuomikirkonkadulla.
    Jonain vuonna kävin siellä Tampereen joulutorilla, se oli kyllä kiva, mutta voisin kuvitella, että Turussa on ihan yhtä kiva.
    Ulkomailla Suomessa -tunne tuli pitkään silloin, kun kävi ensimmäisiä vuosia Lidlissä. Sitä aina yllättyi, kun kassa puhuikin suomea;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Turku on auennut aikuuisena aika paljon laajemmin, luonnollisesti. Käytiin täällä usein ostoksilla, mutta shopailut rajoittuivat wiklundiin ja hansaan.

      Nykyisin Lidl on jo niinperuskauraa, että tulee pikemminkin suomessa ulkomailla olo, kun käy muiden maiden lidleissä

      Poista
  3. Tuli varsin nostalginen olo, kun tätä postausta luki. Varsinkin kauppahallin tuoksut palautuivat elävästi mieleen. Taitaa olla sukuvika tämä kauppahalleissa käynti, sillä tiedän, että isoisälläni oli taas Tutun kauppahallissa vakkarimyyjät, jolta hän aina osti jotain kotiinviemisiksi.

    Ava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppahalligeenin periytymistä olisi hyvä tutkia! Oli muuten hauska miettiä, että missähän te olette tuolla Tampereella aikoinaan kulkeneet.

      Poista
  4. Ihanan näköistä! Minäkin niin tykkään Tampereesta. Eipä ole tullut hengailtua aikoihin siellä, siis vuosiin. Vanhassa työpaikassa ollessani tein sinne jatkuvasti työmatkoja ja hengailin sitten pidemmän työmatkan iltoina keskustassa. Sieltä on moni männävuosien joululahja tullutkin sitten hankittua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset työmatkat ovat kyllä varmaan jouluostosten kannalta käteviä, kun ei ole muutakaan tekemistä ja kaupunki on eri kun se tutuin ja arkisin.

      Poista
  5. Hih, tämäpä oli silmiä avaava kirjoitus! Taidan katsella Tamperetta hieman harmaiden silmälasien läpi, koska kaupunki ei ole näyttäytynyt minulle viime vuosina lainkaan tuolla tavalla. Ehkäpä pitäisi joskus ottaa oikeasti turistiasenne ja etsiä kaupungista muutakin kuin Koskari ja Keskustori - mielenkiintoisia putiikkeja olet nimittäin löytänyt! :) Turkua puolestaan taidan katsella vaaleanpunaisten lasien läpi, sillä mielikuvissani sen keskusta on tuhat kertaa Tamperetta kauniimpi, kulttuuritapahtumia ihan eri tavalla ja kauppahallikin viihtyisämpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, veikkaan että helposti sitä tutuinta kaupunkia alkaa katsella muita kaupunkeja arkisemmin, eikä esimerkiksi huomaa uusia erikoiskauppioja sun muita. Pidän kyllä Turun keskustasta, mutta on siellä aika paljon kaikkea harmatakin.

      Poista
  6. Kiva postaus. Mä tykkään Tampereesta. Monesti on tullut käytyä. Mutta silti tuo Forget-me-not on ihan uusi tuttavuus mulle. Meni mun to do-listalle. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että tuo forget-me-not olikin aika uusi. En nyt ihan varmaksi mene sanomaan.

      Poista

Hauskaa kun kävit ja kiva kun kommentoit! :) Karkkis tykkää kovasti.