"...naapurin pojat nauraa!"

Jostain syystä päässäni alkoi tätä postausta aloittaessani pyöriä muinainen lällätys, jolla huomautettiin vähemmän sivistyneesti, että napa näkyy. Minulla ei suinkaan näy napa, mutta maha on alkanut nyt viimeisen parin-kolmen viikon aikana enenevissä määrin näkyä ja tuntua. Vähän yli puoleen väliin asti maha olikin varsin olematon. Omasta vaatekaapista on toistaiseksi helposti löytynyt riittävästi päälle pantavaa. Joitain hankintoja tulevia kuukausia varten olen kuitenkin jo tehnyt. Vaikken ole mikään tyylibloggaaja, on tämä raskaus haastanut miettimään omaa tyyliä ja pukeutumista vähän eri vinkkelistä. Siksi kokosin tähän nyt ensimmäisten "äitiysvaatehankintojen" inspiroimia kuvia. Ja taisi sitä joku toivoakin, kun Bonbonin tulosta täällä blogissa ilmoitin. 

Harva tässä esitellyistä vaatteista on oikeastaan kovin pitkään ehtinyt asustaa minun vaatekaapissani, sillä satuin perjantaina tekemään pari nappilöytöä vaatedivari Olga-neidistä ja niitä piti päästä sovittelemaan. Suurin osa on kuitenkin ihan tavallisia vaatteita ilman mitään äitiys-etuliitteitä. Ja niin toivon olevan jatkossakin, sillä omassa vaatekaapissakin on vielä paljon vaatteita, jotka menevät ainakin melkein koko raskauden.

Okay, so the pregnancy has started to show (and about time!) and I've started to adapt my wardrobe accordingly. Mostly I still use my regular clothes that still fit but I've also purchased a few maternity items and some new regular clothes that can accommodate another person. I think I have found some nice outfits in keeping with my style. I especially love the silky 60's cocktail dress that hopefully will still fit me in May.

Kyllä taas tuli todettua, että tyylibloggaajana on vaikeaa. Miten ihmeessä poseerata luonnollisesti? Näitä älyttömiä asentoja kyllä osaan!

Ensimmäisenä asuna esittelen pelkkää uutta (ei kun tuo jakku onkin vanha). Love2wait-merkkisen kynähameen ostin parin viikon takaiselta Helsingin reissultani. Turun Tildan inspiroimana olin jo etukäteen ajatellut hankkivani ainakin mustan kynähameen odotusajaksi. Lisäksi tiesin piakkoin tarvitsevani mustaa hametta soittokeikalla, sillä vanha soittohameeni alkaa jo inhottavasti kiristää. Nappasin hameen mukaani tarjousrekistä ja nyt se tuntui jo sopivalta päälläkin, vaikka pari viikkoa sitten oli löysä. Zaran huitulatoppi on myös ihan uutena ostettu ja arvelen sen olevan hyvä myös imetyksessä. Se on ihan kokonaan kello, joten sen alle piilottaa vaikka koko vauvan! 

Tähän asuun sopivat mainiosti persikan värinen jakku ja uudet korallinpunaiset sukkikset. Sukkahousut ovat luonnossa vaaleammat ja pastelliset. 

Paras vaate on jo vaatekaapista löytyvä vanha suosikki. Toiseksi paras vaate on käytettynä löytynyt. Kolmanneksi tulevat hyvät tarjoukset. Alla olevassa asussa yhdistyvät kaksi edellistä. Henkkamaukan ruutujakkua taisin joskus ihailla kaukaa kaupassa, mutta en viitsinyt ostaa, kun en haluaisi ostaa liikaa vaatteita uutena. Nyt jakku käveli vastaan Olga-neidissä ja kympillä ostin sen samantien pois. Punaiset housut ovat taas ihkaoikeat äitiyshousut. Äiti pisti minut sovittamaan housuja, vaikka uskoin koon olevan liian pieni. Yllättäen housut olivatkin ihan täydelliset ja todella mukavat. Myös -60%-tarjous oli aika mukava. Nämä saattavat jäädä ainoiksi äitiyshousuikseni, tai ehkä farkut saatan vielä hankkia. Ja luultavasti käytän näitä vielä raskauden jälkeenkin, kun ovat niin kivat!

Edestä maha ei vielä paljon näy, tässä mahaa korostaa housujen korkea mahatuubi. 

Mutta sivulta ei voi enää erehtyä, ainakaan kireässä paidassa! Tai sitten liian hyvät ruoat ovat kertyneet harvinaisen taisesti mahaan.

Tähän asti olen pärjännyt omissa matalavyötäröisissä farkuissani, kun vyötäröä on hilannut edestä vielä aavistuksen alaspäin. Kerran erehdyin laittamaan töihin vähän jo liian kireät housut ja avasin niiden napin työhuoneella. Tietysti asia unohtui ja kävelin sitten sepalus auki päiväkotikäynnillä. Nooh, ehkei kukaan välittänyt. Koska mielelläni pitäisin raskauden ajan mahdollisimman paljon "omia vaatteitani", päätin kokeilla Carriwellin expand-a-beltiä. Vaikutti ainakin nopealla kokeilulla toimivalta ja paremmalta kuin kokeilemani kumilenkkiviritykset. Paidan on kyllä yllettävä housujen vetskarin yli, sillä muuten housut eivät näytä kovin siisteiltä. 

Jee! Sain mustat pillifarkkuni taas jalkaan! Niissä on niin korkea vyötärö, ettei niitä ole voinut enää pariin kuukauteen käyttää. Paita on huippulöytö Olga-neidistä. Kangas on venyvää, joten paita mahtuu hyvin päälle. 

Oikein perinteinen mahanesittelykuva. Imelä ilme ei valitettavasti näy. Tässä vaiheessa piti muuten siirtyä oven toiselle puolelle, kun valo muuttui niin radikaalisti. Edelleen, hankalaa tämä tyylibloggaaminen!

 Melkein jo unohdin, että ihan ihka-ensimmäinen "äitiysostokseni" oli Zaran kelta-violetti kynähame. Se on siis ihan tavallista mallistoa, mutta mukavan venyvää materiaalia. Toivon mukaan se mahtuu vielä pitkään, eikä veny muodottomaksi, jolloin sitä voi pitää myös odotusajan jälkeen. Tykkään ihan hirveästi kankaasta ja hame on niin räiskyvä ja näyttävä, että se piristää muuten yksinkertaista asua. Tietysti hameen voi halutessaan pukea vaikka keltaisen paidan kanssa, jolloin asusta tulee oikein superräiskyvä. Myös keltainen paita on Zarasta, mutta ostettu jo ennen raskautta. Sekin luultavasti kuitenkin menee vaikka kuinka pitkään. Näistä vaatteista moni muuten sattuu olemaan Zarasta. Se on minulle hiukan vaarallinen paikka, sillä moni vaatteista osuu juuri minun makuuni, vaikka tiedänkin, etteivät ne varmaankaan ole se kaikkein eettisin vaihtoehto. Ehkä en nyt kuitenkaan tämän enempää sohaise tätä ampiaispesää. 

Tässä asussa on vähän sellaista kansakoulunopettaja-lookia. Tosin vähän ehkä kirkkaammissa väreissä.

Lähikuva hameen kankaasta. Violetti siftaa muusta asusta riippuen siniseen tai selkeän violettiin, joten monenlaiset yhdistelmät toimivat. 

Sokerina pohjalla on mekko, jonka ostamatta jättäminen kalvoi minua jo viime kesäkuulta saakka. Kävin siis silloin iki-ihanassa Butik Lilianissa ja sovitin silloin upeaa ja räiskyvää 60-luvun silkkimekkoa. Mekko jäi sillä kertaa kauppaan, sillä en keksinyt, missä sitä pitäisin, eikä mekko ollut ihan halpa. Mekko jäi kuitenkin mieleeni ja jokin aika sitten aloin miettiä, vieläkö mekko oli myynnissä. Se on melko väljää mallia, joten ajattelin että se voisi sopia juhlamekoksi näin odotusaikana.

Mekon varinainen juju on selkäpuolella.  Mekko on kuulemma Tukholmasta ja selvästi jonkun ompelijan tekemä. Siinä on hienot pidikkeet rintaliivin olkaimille joten avoimesta selästä huolimatta alusvaatteen vilautusvaaraa ei ole.  

Sovitettuani mekkoa en kyllä yhtään osannut arvioida mahtuisiko se päälle vielä esimerkiksi toukokuussa ylioppilasjuhliin. Se oli kuitenkin edelleen niin ihana, että päätin ostaa sen silti - olinhan harkinnut sitä jo lähes vuoden! Lilianin omistajan kanssa pohdimme, että mekkoa pystyisi kenties myös muokkaamaan mahan kohdalta sopivammaksi, jos siltä tuntuu, sillä saumanvarat olivat melko isot. Viimeistään ristiäisissä mekko mahtuu varmasti päälle, joten käyttöä sille on ainakin luvassa! Jos Bonbon on pulauttelevaa tyyppiä, niin vuoraudun sitten harsoihin. Saisi tulla kyllä juhlia jo tässä vähän ennen, jotta pääsisin ulkoiluttamaan mekkoa! Siihen asti se roikkuu vaatekaapin ovessa sisustuselementtinä. 

Edestä mekko melko yksinkertainen ja väljä. Kuosi on kuitenkin niin villi, että se riittää. 

Saa nähdä millaisia haasteita pukeutumiseni kohtaa tässä seuraavien kuukakusien aikana. Raskauden jälkeistä aikaa en viitsi hirveästi vielä miettiä. Kyllä sitä kuitenkin näköjään aika helpolla saa pidettyä omasta tyylistä kiinni ainakin odotusaikana.