Järki ja tunne

Tervepä terve! Olen pitäny tässä parin viikon blogitaukoa, ensin tahattomasti ja sitten vähän tahallisestikin. Joskus irtautuminen blogista tekee hyvää ja ehtii kerrytellä postausideoita ja kypsytellä niitä kunnolla. Nyt oli sopiva ajankohta palata blogin ääreen, sillä eilen meille kotiutui eräs merkittävä sisustuksellinen hankinta. Ei, en tarkoita pinnasänkyä, vaikka sekin toki pistää etenkin makuuhuoneen sisustuksen aikanaan uusiksi. Ei, vaan ostin tuossa noin kuukausi sitten "heräteostoksena" taulun.

Tästä tuli ylivalotuksineen niin blogikuva, että oli pakko aloittaa tällä. Rajaus on kyllä vähän hassu. 

Taulu heräteostoksena kuulostaa kovin porvarilliselta, mutta todellinen heräteostos se ei tietenkään ollut. Sain valmistujaislahjaksi isän siskolta ja tämän mieheltä sekä heidän lapsiltaan perheineen oikein perinteisen sekin, jonka olin päättänyt sijoittaa mahdollisesti taiteeseen, mikäli sopiva taidehankinta tulee vastaan. Ja jos ei ole varsinainen taidekeräilijä tai -sijoittaja, on taiteen ostaminen ainakin jossain määrin aina heräteostelua, sillä sopivan taulun on vain tultava vastaan. Väkisin ostaminen ei olisi järkevää, koska silloinhan suhteellisen iso sijoitus menisi hukkaan kun tauluun mahdollisesti kyllästyisi. 

Värit ovat todellisuudessa pehmeämmät, mutta kuvaan piti lisätä kontrastia, jotta hiejastus ei haittaisi niin paljon. Mitäs pidätte?

Ostamani taulu on raumalaisen Salme Kaupin akvarelli nimeltä Kevät. Kiertelimme taannoin äitini kanssa Turkulaisia gallerioita etsiessämme taulua lahjaksi eräällä aivan toiselle henkilölle. Galleria Galileissa oli meneillään Salme Kaupin näyttely. Taiteilija ei ollut minulle entuudestaan erityisen tuttu vaikka tiedänkin hänen galleriansa Raumalla. Yksi teoksista pysähdytti eteensä pidemmäksi aikaa. Se erosi muista vaaleudellaan, keveydellään ja romanttisuudellaan. Värit olivat kauniin heleät, keväiset, kuten teoksen nimikin kertoo. Muistin lahjasekin ja jäin pohtimaan, voisinko hankkia teoksen itselleni. Väliä piti kyllä maksaa yli puolet itse. Tunne kuitenkin sanoi, että tämä taulu oli juuri minun tauluni. Äiti puolsi teoksen ostamista ja niin kaupat sitten tehtiin. Enää piti odottaa kuukausi, että näyttely päättyisi. 

Kuvaan oli selvästi piilotettu Bonbonin kasvot.

Eilen sitten vihdoin ehdimme hakemaan taulun kotiin. Se oli juuri niin kaunis kuin muistinkin. Siinä vaiheessa, kun taulun hinta hävisi tililtä, tietysti kirpaisi. Melko harvoin sitä kuitenkin tauluja ostelee. Ehdinkin usein miettiä taidehankintojen järkevyyttä viimeisen kuukauden aikana. Taiteen arvo on mielenkiintoinen aihe sinänsä ja siitä voisi kirjoittaa varmasti paljonkin.  Mikä on taidetta? Mistä taiteen arvo syntyy? Onko (kalliin) taideteoksen ostaminen järkevää? Kuka on taiteilija? Kerran olin Joensuussa kehitysvammaisten taiteilijoiden näyttelyssä ja teokset olivat todella sykähdyttäviä. Näyttely sai miettimään taiteilijuutta uusin silmin. Ihailin erityisesti yhtä Tikka-taulua (no pun intended), mutta valitettavasti se oli liian kallis. 

Taulun sinisen sävyt toistuvat makkarin samettiverhoissa. Vaidoin syksyllä hankittujen tummien samettityynyjen tilalle keväisen vihreät. 

Kun sain uuden tauluni kotiin, en enää jaksanut miettiä hankinnan järkevyyttä. Tuli heti tunne, että tämä oli hyvä päätös. Tänään asetin taulun aiotulle paikalleen sängyn yläpuolelle. Paikalla oli aiemmin hääkuvia, jotka siirrän toisaalle. Taulu ei ole ihan keskellä sänkyä, mutta koska Bonbonin pinniksen myötä sängyn paikka saattaa muuttua, en alkanut siirtää taulukoukkuja tähän hätään. Taulu näyttää oikeasti vielä paremmalta kuin kuvissa ja se antaa makuuhuoneelle lisää kauneutta ja pehmeyttä. Ainakin minun silmissäni taulu on arvokas ja hyvä hankinta ja sehän on tärkeintä!

Ja vielä yksi! Yksi ylimääräinen taulukoukku jäi vielä seinään. 

Miten sinä suhtaudut taidehankintoihin? Oletko koskaan edes harkinnut vai oletko kenties oikein keräilijä?