Kevät yllätti ulkoilijat

Vaahtera on parhaimmillaan sekä syksyisin että keväisin. Keväällä rakastan näitä kukkapalleroita ja syksyllä siinä taas on upea ruska.

Joka vuotinen "talvi yllätti autoilijat"-fraasi kääntyy mukavasti näin keväisin sopivaksi otsikoksi. Miten tuntuu, että kevät saapuu aina yhtä rytinällä. Siis se sellainen kunnon vihertävä kevät, ei se sellainen ruskean ruohon ja katupölyn kausi, jolloin koen vielä kaipuuta talveen. Tunnetusti suosikkivuodenaikani on aina juuri se parhaillaan meneillään oleva, ainakin silloin jos vuodenaika muistuttaa juuri "prototyyppiään". Ja viime päivät on ollut oikein kevään prototyyppiä kerrakseen! Keskiviikon sade sai luonnon vihertämään ja kasvamaan kohisten (yhdessä mahani kanssa) ja eilen ilmassa tuntui jo lupaus kesästä. Tänään sää on ollut jotain siltä väliltä, mutta onneksi suurimmaksi osaksi ihanan aurinkoista. 

Söpöt hiirenkorvat kilpailevat kyllä vaahteran kukkapelleroiden kanssa. 

Jotenkin tämä kevät ja hormonit sun muut saavat mieleni nyt ihan pakahtumaan. Eikä pakahtumista vähentänyt yhtään pikavisiitti Turun taidemuseon Ellen Thesleff -näyttelyyn. Minun on koko vuoden pitänyt hyödyntää perjaintain ilmaisiltoja, mutta aina olen ollut liian väsähtänyt perjantaisin. Nyt kevät virkisti mieltäni niin paljon, että ehdin piipahtamaan museossa ennen sulkemisaikaa. Tunnen hävettävän huonosti suomalaisia naistaiteilijoita, mutta vähitellen olen tutustunut muutamiin taiteilijoihin paremmin. Thesleffin tyyli ihastutti heti, etenkin myöhäiskauden pastelliset teokset ja toisaalta 1910-luvun värikkäät puupiirrokset. Tässä Hurmioitunut-blogissa näyttelyä ruoditaan perusteellisemmin. 

Ihan parhaimmista teoksista ei ollut kortteja, mutta ostin kuitenkin nämä. Tuo marionetti-puupiirros oli todellisuudessa vieläkin kirkkaampi.

Näkymä taidemuseon mäeltä. 

Paluumatkalla kuvasin Puolalan puistoa, jossa riittää kuvattavaa etenkin näin vuodenaikojen taitteessa. Rakastan isoa vaahterarykelmää puiston keskellä ja kumpuilevia polkuja. Odotan oikein, että kesällä voin mennä Bonbonin kanssa löhöilemään puiston nurmelle. Nyt nautin kuitenkin keväästä ja vasta heräävästä luonnosta. Huomennakin pitää suunnata matka Puolalan mäelle, sillä Turun filharmonisen orkesterin 7 Kukkulaa soi -konsertti kuulostaa kokemisen arvoiselta. Turkulainen (tai lähistöllä asuva), valitse siis kukkulasi huomenna kello 15!

Puolalanmäkeä taidemuseolta katsottuna. Museolta on kauniit maisemat joka suuntaan. Täydellinen paikka siis museolle!

Tämä vaahterarykelmä on yksi suosikkikohtiani Puolalan puistossa. 

Tästä kehkeytyikin varsinainen kevään ja taiteen ylistyspostaus, sillä en voi olla mainitsematta eilistä konserttia, jossa soittivat yhdessä TJO ja TFO laulusolistinaan Johanna Iivanainen. Konsertissa kuultiin suomalaisen elokuvamusiikin helmiä, osa klassikoita, osa tuntemattomampia. On hienoa, että Turussa on monipuolisesti kulttuuritarjontaa, mistä valita. Minusta TFO:n hauskat mainokset tuovat kulttuuria sopivalla tavalla lähemmäs kuulijaa. Konsertissa voi olla tietty etiketti, mutta sen ei tarvitse näkyä kuivina mainoksina tai kuluneina konsertti-ideoina. 

Harmikseni hävitin 7 Kukkulaa soi -konsertin hauskan pop-up mainoksen, mutta tämä TJO:n mainoslehtinen on myös tyylikäs ja hauska. 

Palataanpa hetkeksi takaisin kevääseen. Vaikka luonto pääsikin yllättämään kevään kukkeudella, minä olin kerrankin ajoissa omien kukkieni kanssa. Palatessani kotiin ihailin vielä hetken orvokkeja, jotka koristavat narsissien jälkeen rapunpieltä. En malta odottaa, että pääsee taas ostelemaan kesäkukkia! Eletään kuitenkin vaihe kerrallaan, nyt mennään vielä keväässä ja nautitaan siitä. Kevät menee usein niin hetkessä ohitse, se muuttuu yhtä varkain kesäksi kuin tulikin. Yhtäkkiä lehdet ovatkin jo isoja ja vaahteroiden kukkapallerot poissa. Keväällä on siis tartuttava hetkeen! 

Kaikenvärisiä orvokkeja. Ryppyreunaisia minulla ei ole aiemmin ollutkaan. 

Millainen on sinun kevääsi alku tänä vuonna?