Värit kotona: We all live in a yellow...

Keltainen on ollut lempivärini niin kauan kuin muistan. Rinnalla on ollut usein jokin toinenkin lempiväri tai useampikin. Nytkin keltaisen rinnalla suosikkeina keikkuvat vaalean vihreä ja kirkkaan pinkki. Keltainen kuitenkin on ja pysyy ja siksi keltainen pääsi tämän värihaasteen toiseksi väriksi. Lapsuuden huoneeseeni valitsin 11-vuotiaana keltaiset tapetit. Sitä ei tosin julisteiden ja muun krääsän alta hirveästi näkynyt, mutta siellä ne keltaiset seinät kuitenkin pilkottivat. 

Ihana keltainen marketta piristää kuistia.

Ehdin katsella keltaisia seiniä reilut kymmenen vuotta ennen kuin muutin omilleni, sillä asuin ensimäiset opiskeluvuodetkin kotona. Kun sitten muutin omaan asuntooni, siellä ei ollut aluksi juuri mitään keltaista. Rakkauteni keltaiseen ei ollut kuollut, mutta minä ja keltainen tarvitsimme hieman etäisyyttä toisiimme. Vaikka nyt kun katsoin, niin keltaistahan tuolta edellisestä asunnostakin löytyi vaikka millä mitalla, mutta ensimmäisen vuoden taisin asua kyllä ilman keltaista! Kun sitten muutimme tähän nykyiseen kotiimme, alkoi tännekin ilmestyä keltaista vähitellen  taas enemmän kotiin. Ensimmäisenä varovaisesti yhdessä raidassa Marimekon Räsymatto-kuosin myötä. 

Ripaus keltaista olkkarin nurkassa. 

Ja sohvan ympärillä vähän enemmän keltaista. 

Yllätyin silti, miten vähän keltaista silti meillä kotona on. Minusta kun tuntuu, että usein päädyn sisustusratkaisuissani siihen keltaiseen vaihtoehtoon, mutta ehkä olen kuvitellut väärin. Tai sitten ne keltaiset asiat kodissamme ovat ennemminkin sellaisia pieniä mausteita. Ja ehkä hyvä niin, sillä isoina pintoina keltainen voi alkaa kyllästyttää. Enkä enää halua etääntyä ihanan pirteästä keltaisesta!

Keltaiset samettityynyt ovat edelleen suosikkityynyni. Sävy on juuri oikeanlainen: kirkas, muttei liian tipunkeltainen. 

Keltainenkin voi olla neutraali. 

Eniten keltaista taitaa tällä hetkellä löytyä olohuoneesta ja hankin sinne juuri uuden keltaisen matonkin. Sohvapöydän alla on pitkään ollut lampaantalja, joka tuntui näin kesän lähestyessä vähän talviselta. Eurokankaasta harso-ostoksilla mukaan tarttui myös kiva pyöreä matto muutamalla kympillä. Olen ollut oikein tyytyväinen ostokseen. Se on keltaisuutestaan huolimatta sopivan neutraali. 

Montako keltaista asiaa bongaat kuvasta?

Keltaista uutta ja keltaista vanhaa. 

Keltaisia tuoleja meillä on useampikin. Keittiön pöydän ympärillä kaksi erisävyistä ja eteisessä keltainen, vanhempieni vanha nojatuoli. Ysäri-nojatuoli saa kyllä kohta tehdä tilaa Bonbonin tavaroille, sillä tarvitsemme hieman ekstra tilaa eteiseen, jotta hoitotaso saadaan taas mahdutettua toisaalle. Vaikka nojatuoli on ollut ihan kiva, siinä on lähinä kuitenkin säilytetty minun käsilaukkuani ja sen takan on ollut piilossa saksofoni, työreppu ja kaikennäköistä rojua. Ei siis mikään suuri menetys. 

Keltainen leivänpaahdin piristää jokaista aamua. Ja kahvinkeitin piristää myös toisella tavalla, vaikkei olekana kirkkaan värinen. 

Bonbonin valmistaminen keltaisen värin ystäväksi on aloitettu jo hyvissä ajoin. Olen ennenkin jakanut täällä teoriani siitä, että pidän keltaisesta, koska äitini söi sitrushedelmiä raskausaikana (tosin appelsiineja, joten siinä mielessä minun suosikkini pitäisi olla oranssi). Myös minä olen syönyt odotusaikana greippejä (mikä ei kyllä poikkea normaalitilanteesta, sillä olen aina pitänyt niisä). Nyt mieltymys on tosin vaihtunut vesimeloniin, joten voi olla, että Bonskun lempiväriksi tuleekin punainen. Piti kompensoida tätä värimieltymystä ostamalla kotiin myös keltainen hunajameloni. Parhaiten luulen keltaisen ystäväksi sosiaalistamisen tapahtuvan hankkimalla Bonbonille kaikkea keltaista ja kaunista. Tai vaikka värjätä harsoja keltaisiksi. 

Keltaisia pukluliinoja. Ajattelin värikoodata eri käyttötarkoituksiin tulevat harsot. 

Keltaisen esittelyn jälkeen haastan kodin värihaasteeseen mukaan Paavalinkukan, jonka blogi ja kommentit piristävät usein päivääni, kuin keltainen väri ikään!