Bonbonin uudet vaatteet

Yhdet ensimmäisistä Bonbonille tehdyistä ostoksista. Marimekon bodyt kustansi tuleva mumi. Tykkään melko graafifista lastenvaatteista ja näissä oli sitä jotain.

Äitiysloma alkoi juuri ja olo on aika helpottunut! Viimeiset viikot töissä menivät fyysisesti hyvin, mutta henkisesti oli välillä jo melko raskasta, kun aivot eivät meinanneet pysyä perässä. Nyt toivon saavani nauttia ainakin parista viikosta lomailua ennen kuin Bonbon putkahtaa ulos. Hän majailee jo nyt niin alhaalla, että saattaa sieltä itsestäänkin tulla hieman etukäteen, muttei varmaankaan kuitenkaan ihan vielä. Kokoarvion mukaan hän on edelleen ihan normaalikokoinen, pikemminkin siro. Se on aina helpotus kuulla, sillä se ei ole itsestäänselvää kun äidillä on diabetes!

Näemmä valkoista ja keltaista on eksynyt paljon Bonskun vaatevarastoon, mikä ei ole äidin tuntien ihme. Keltaisen Name itin haalarin hankin Hullareilta, kun ystävä kehui sitä hyväksi. 

Suurimmat hankinnat Bonskun kannalta on jo tehty (sänky, turvakaukalo, hoitotaso ja vaunut) ja vaatteita ja vaippojakin on kertynyt jo mukavasti. Koska pikkuiset vaatteet ovat vaan niin älyttömän söpöjä, ajattelin ikuistaa tänne blogiinkin Bonbonin garderobia aloittaen niistä muutamista uuden uutukaisita asuista, jotka olemme hänelle hankkineet. Tällä hetkellä Bonbonin asu on tietysti ihan sellainen samanlainen kuin keisarilla tutussa sadussa, melko kuninkaallista siis. Eikö kuninkaallisten pukeutumista aina yritetäkin seurata ja kopioida? Hienointa silkkiä hänen asunsa ainakin on, se on varmaa!

En voinut vastustaa, kun Lindexillä oli kerrankin pilkullista, jota ei oltu yhdistetty liian hempeisiin väreihin tai vaihtoehtoisesti rusetteihin ynnä muuhun "liiallisen tyttömäiseen". Pilkut on parhaita!

Emme edelleenkään ole selvittäneet Bonbonin sukupuolta, vaikka ultassakin olen ravannut useampaan otteeseen. Töissä on lyöty asiasta vetoa, mutta sanoisin että lähes 50/50-todennäköisyys on kyllä vähän tylsä. Mahan muodostakin olen kuullut molempia versioita. Jonkin verran tämä sukupuolettomuus kuitenkin on vaikeuttanut hankintoja. Miten vauvojen vaatteet ovatkin niin sukupuolittuneita? Oikeastaan mitä tahansa värejä voisin käyttää kummalla vaan, mutta en kuitenkaan mekkoja, rusetteja ja hörselöä pojalla. Tytölle taas en ehkä pukisi kovin maskuliinisia pieniä "puvunpaitoja" tai slipareita. Ja ne värit, niistä olen valittanut ennenkin! Miksi karkkisvärejä on niin vaikea löytää? Onneksi niitäkin on kuitenkin löytynyt, kaikki ei ole pelkästään neutraalia, vaaleanpunaista tai vaaleansinistä. Värit ovat kuitenkin vauvanvaatteissa vähemmistössä.

Töistä Bonbon sai lahjaksi suloisen Pikkukakkosen aurinkoasun. Krokotiilibody on ostettu kirpputorilta, mutta se on käyttämätön, sillä siinä oli vielä Boabab-kidsin hintalappu jäljellä. 

Ihan tyhjin käsin en silti ole kaupoista lähtenyt, kuten kuvista voi päätellä. Kyllä niitä "sukupuolineutraaleja" helmiä on löytynyt jo jonkin verran. Toivon mukaan osoittautuvat hyviksi, etenkin tietysti nämä uutena ostetut. Iso osa vaatteista on hankittu käytettynä. Ja tietysti äitiyspakkaus tuo oman lisänsä vaatevalikoimaan. Olen kyllä niin iloinen veronmaksaja, kun tällainen hieno paketti on tarjolla uusille vauvoille! Tämän vuoden paketti oli kaikenlisäksi harvinaisen kaunis sisällöltään ja väritkin olivat hyvin karkkismaisia.

Äitiyspakkauksen vaatesuosikkini eivät varmaankaan tule värien puolesta yllätyksenä?

No entä sitten, kun Bonbonin sukupuoli viimein selviää? Aionko pysyä sukupuolineutraalilla linjalla? Todennäköisesti en täysin. Jos Bonsku on tyttö, niin en voi kyllä vastustaa mekkoja ja hameita, enkä myöskään suloisia hempeitä kukka- ja perhoskuoseja, vaikka pelkkään vaaleanpunaiseen en aio häntä pukea. Jos hän taas on poika, niin varmasti hankin hänelle "paremmiksi vaatteiksi" slipovereita ja kauluspaitoja. Ja klassisen merimiespuvun, kuten Turun Tilda. Mielestäni sukupuolen merkitys ylikorostuu myös silloin, kun yrittää olla liiankin neutraali. On eri asia kasvattaa kohti jäykkää stereotypiaa kuin ottaa sukupuoli yhtenä ominaisuutena, josta voi myös iloita ja jota voi arvostaa. 

Dalmis-body oli pakko hankkia, koska minä ilmoitin tulostani juuri, kun vanhempani olivat hankkineet dalmatiankoiran. Bonskuakaan ei ehkä olisi ilman sitä täystuholaista, joka jäi siinä rytäkässä vähän kasvattamatta. Kissahousut esittelinkin Tukholma-postauksessa

Melkoisen pieniähän moni noista vaatteista on ja mahtunevat päälle surullisen vähän aikaa. Jos Bonbon on siro, kuten on arvioitu, niin ehkä sitten vähän pidempään. Nyyh! Hassua, miten tämmöinen "Apua, mun vauva kasvaa!"-tunne voi ulottua jo odotusaikaan.