Luonnonkaunis - ainakin melkein

Tipulassa pohdittiin muutamapäivä sitten luonnonkosmetiikkaa ja siihen liittyviä ennakkoluuloja. Emonen pyysi kommenteissa listaamaan suosikkeja luonnonkosmetiikan joukossa ja innostuin aiheesta. Minun kosmetiikkavalikoimaani on hiipinyt vähitellen enemmän ja enemmän luonnonkosmetiikkaa, vaikka ihan sataprosenttisesti en ole siihen siirtynyt. Kaikki luonnonkosmetiikka ei vaan toimi yhtä hyvin kuin tavallinen, mutta vähitellen useimmista tuotteista on löytynyt toimiva vastine luonnonkosmetiikan puolelta. 

Hah, sattumalta myös Tipulan postauksen eka kuva oli melkein samasta kasvista. Huomasin sen vasta, kun olin valinnut kuvan.

En muista tarkkaan, milloin aloin kokeila luonnonkosmetiikkaa, mutta varmaankin joskus neljä tai viisi vuotta sitten. Kokeilut aloitin muistaakseni shampoosta ja seurasin Uuden mustan luonnonkosmetiikka shampootestiä. Vaikka aloitin shampoista, on sopivan tuotteen löytäminen kestänyt pitkään. Ensin kokeilin palashampoota, jota moni kehui. Aluksi palashampoon sanotaan tekevän hiukset tahmeiksi, mutta sen pitäisi helpottaa käytön jatkuessa. No, minulla ei helpottanut ja käytin kyllä ainakin yhden palan loppuun. Lopulta äitini taisi sanoa suoraan, että nyt palashampoon käytön on loputtava, sillä hiukseni näyttivät karmeilta. Jatkoin silti luonnonkosmetiikkashampoon etsimistä. Sopivan löytymistä vaikeutti lasimaiset, mutta paksut hiukseni, sillä luonnonkosmetiikan shampoot eivät vaahtoa yhtä paljon ja vaikka vaahto itsessään ei puhdista, vaahtoaminen auttaa shampoota leviämään tasaisesti hiuksiin. Usein hiuksiini jäi likaisia kohtia, vaikka levitin huonosti vaahtoavan shampoon mielestäni tarkasti. Lukuisten kokeilujen jälkeen löysin Faith in naturen rosmariini shampoon, jota myydään täällä Punnitse & säästä -kaupassa. Se vaahtoaa hyvin ja tuoksuu ihanalta! Myös Green peoplen rosmariini&ananas-shampoo oli hyvä, mutta kyllästyin sen tilaamiseen netin kautta. 

Faith in naturella on iso valikoima erilaisia shampoita ja ainakin tämä rosmariini on hyvä. Merkki on myös kohtuullisen edullinen. 

Kasvojen hoidossa olen löytänyt jo monta hyvää tuotetta ja kasvotuotteita olenkin vaihdellut jonkin verran saatavuuden, kokeilunhalun ja ihon kunnon mukaan. Tuntuu, että iholleni sopii se, että välillä tuotteita vaihdetaan. Kasvojen puhdistuksessa olen kokeillut ja havainnut hyväksi ainakin Green peoplen (jota tilasin Feel uniquelta, mutta tosiaan kyllästyin nettishoppailuun), Estelle & Thildin (jota ei enää saanut lähiapteekista, joten vaihdoin merkkiä) ja nyt uusimpana Madaran. Madaraa ovat kehuneet todella monet ja nyt keväällä ostin Ruohonjuuren alesta merkin puhdistusvaahdon. Se tuoksui hyvältä, tuntui miellyttävältä ja toimi, joten ei ihme, että merkkiä kehutaan. Madara on vaan hieman kalliimpi merkki, joten en ole raaskinut sitä aikaisemmin kokeilla. Nyt 40 % alesta tilasin vaahdon lisäksi puhdistusmaidon, joka on nyt ollut vähän aikaa käytössä. Sekin tuntuu toimivalta tuotteelta. Harmikseni kehuttua vauvaöljyä ei silloin saanut, joten sitä en vielä päässyt kokeilemaan. 

Alesta tilasin kokeeksi myös deodorantin. En ollut aikaisemmin uskaltanut kokeilla luonnondeodoranttia, koska niistä puuttuu antiperpiranttina toimiva alumiini. Loppuraskaudesta kokeilin Madaran deodoranttia ja kyllähän se toimi, eikä alkanut edes kutittaa, kuten joillain. Se piti hyvin iltaan saakka, mutta nyt imetyshormonien keskellä se ei ole pitänyt, mutta olen laittanut sitä lisäsuojaksi. Tilasin myös vartaloöljyn, jonka oli tarkoitus ehkäistä myös raskausarpia. Siinä vaiheessa vahinko oli kylläkin jo tapahtunut (vaikkei kovin pahasti) ja itseasiassa säännöllisesti käytettynä öljy aiheutti minulla hieman ihoärsytystä. Tuoksu oli kuitenkin ihana ja nyt satunnaisesti käytettynä ärsytystä ei ole tullut. 

Madaran purkit ovat tyylikkäitä ja tuntuvat astetta enemmän luksukselta kuin monet muut luonnonkosmetiikkapurkit. Vartaloöljy unohtui kuvasta. 

Yksi todella luonnollinen kikka ihonhoidossa on suolasaippua, jota kokeilin parisen vuotta sitten. Suola auttaa mm. kuivan ja/tai epäpuhtaan ihon hoidossa. Minulla on enemmänkin jälkimmäinen ja minä huomasin eron melko selvästi. Suola ei muistaakseni tapa bakteereja, mutta luo ihon pinnalle olosuhteet, jossa ne eivät pääse lisääntymään. Lisäksi se pitää ihon kosteustasapainon kunnossa, mikä tuntuu nurinkuriselta, mutta niin se vaan on uskottava. Joskus käytän suolasaippuaa niin, että annan sen kuivua ja pesen pois, mutta välillä jätän sen yöksikin. 

Oikeastaan ainoa ihonhoitotuote, josta minulla ei ole nyt käytössä luonnonkosmetiikkaversiota, on kosteusvoide. Nyt käytän apteekin perusvoidetta, mutta ehkä pitäisi etsiä jokin uusi luottotuote. Ne voidepurkit ovat usein vaan niin kamalan pieniä!

Tämä taitaa olla kaikkein luonnollisinta kosmetiikkaa kun ainesosa on pelkkää suolaa.

 Meikeissäkin on nykyisin paljon valinnanvaraa, jos haluaa käyttää luonnonkosmetiikkaa. Meikeistäni valtaosa on luonnonkosmetiikkaa ja tuotteet toimivat aivan yhtä hyvin kuin tavalliset. Suurin osa on sellaista keskihintaista, eli ei ihan halpaa, mutta lähes markettihintaisiakin vaihtoehtoja on tarjolla, mm. Benecos on hiukan edullisempi meikkimerkki. Muutama vuosi sitten mineraalimeikkipohjat tekivät kovasti tuloaan ja minäkin päätin kokeilla. Ostin Green lipsistä Barefacen beautyn mineraalimeikkipohjan. Tykkäsin tuotteesta kovasti, mutta valitettavasti pidemmän päälle ihoni ei pitänyt siitä. Osittain ongelma johtui kabuki-siveltimestä, jolla meikki leivitettiin, sillä ihoni ei pitänyt sen aiheuttamasta mekaanisesta ärsytyksestä. Tuote tuntuu kuitenkin ihanalta iholla ja peittää todella hyvin näyttäen silti keveältä. Nykyisin se on luottotuotteeni juhlameikkejä tehdessä ja levitän jauhemaisen meikkipohjan puutelivipalla. Onneksi Green lipsistä löytyi myös hyvä voidemaiden meikkipohja, jota olen nyt käyttänyt useamman vuoden: Couleur caramelin Hydracotton -meikkivoide. Se peittää hyvin ja on aavistuksen mattainen, muttei kuitenkaan liian pakkelimainen. Se myös levittyy hyvin ja on riittoisa. 

Voidemainen ja puuterimainen meikkipohja. Barefaced beautyn poskipuna on myös hyvä, mutta sitä minun tulee käytettyä vain juhlissa. 

Couleur caramelilla on myös ihania luomivärejä lukuisissa eri väreissä. Käytän suhteellisen harvoin luomiväriä, joten valitettavasti en ole raaskinut kerätä kovin laajaa palettia yksittäin myytävistä sävyistä. Vaaleanpunainen ja kultainen ovat sopivat sävyt nopeaan meikkiin. Tykkään siitä, että luonnonkosmetiikan luomiväreissä on usein kunnolla pigmenttiä, kuten näissäkin. Mitään eroa tavallisiin meikkeihin en huomaa, ainakaan negatiivisessa mielessä siis. Taannoin törmäsin Yliopiston apteekissa Idun minerals -meikkisarjaan, joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Ristiäisten ja muiden kesän juhlien lähestyessä sorruin luomiväripalettiin, vaikka yleensä en hirveästi ostele meikkejä ex tempore. Ensimmäisen kokeilun perusteella vaikutti hyvältä, värit olivat runsaspigmenttisiä ja pysyivät hyvin. Myös Karkkipäivä-blogissa kyseisiä luomivärejä on kehuttu, joten en varmaan ihan hakoteillä ole. 

Luottoluomivärit. Idun minerals -paletti nousi heti suosikiksi. 

Mitäs kosmetiikkaa sitten vielä olisi? No, minulta löytyy kaapista vielä ainakin pari meikkikynää. Kulmakynä on tällä hetkellä Benecosin, joka on ihan toimiva, mutta väri ei ehkä ole ihan täydellinen. Couleur caramelin silmänrajauskynä on ollut hyvä. Se on riittoisa ja levittyy hyvin. Sen sijaan hyvää nestemäistä eyelineria en ole vielä löytänyt. Laveran levittyy hyvin, mutta ainakin minulla se lohkeili pois päivän aikana. Benecosin eyelinerissa oli huono sivellin. Osa taas on minun makuuni liian kalliita. Jatkan siis etsintöjä. Ripsiväriä en ole edes yrittänyt etsiä, sillä 38 asteessa lähtevä ripsari on niin kätevää. En tosin ole selvittänyt, onko sellaista luonnonkosmetiikan joukossa. 

Silmien rajaus käy arkena nopeammin kynällä kuin nestemäisellä, tosin yleensä jätän silmät rajaamatta. Kulmaväriä sen sijaan käytän joka päivä.

Nyt kun vihdoin saatiin vähän kesäisempiä säitä ja aurinkoakin, on pitänyt kaivaa aurinkovoiteet esiin. Luonnonkosmetiikan aurinkovoiteissa on kaksi vikaa: niistä jää usein hetkeksi valkoinen kalvo iholle ja ne ovat melko kalliita. Kuitenkin ne tuntuvat turvallisemmilta vaihtoehdoilta, kuin normikosmetiikan voiteet ja ovat riittoisampia kuin litkumaiset niveat sun muut. Pitkään käytin jo edellä mainitun Green peoplen rasvaa, mutta se alkoi vedellä viimeisiään. Rasva jättää hetkeksi ihon pinnalle valkoisen kalvon, sillä suoja on pääasiassa mekaaninen eikä kemiallinen  Imeytyessään se kuitenkin häviää ja itseasiassa helpottaa voiteen levittämistä tasaisesti, kun näkee, missä voidetta jo on. Tänä kesänä ostin Ruohonjuuresta Biosolis-merkkistä rasvaa ja se vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin tuo Green people. Tuplapakkauksessa oli myös After sun -voide, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Aurinkovoiteet toimivat yhtä hyvin kuin "tavallisetkin", eivätkä ole aiheuttaneet ihoärsytystä, mitä tavalliset voiteet joskus ovat tehneet. 

Aurinkovoiteet paistattelemassa päivää.

Aika paljon käytössäni on siis luonnonkosmetiikkaa, mutta jonkin verran voisi vielä laajentaa valikoimaa. Hiuslakka ja kuivashampoo ovat paheeni, mutta luonnonkosmetiikkaversiot ovat kovin kalliita. Ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun kokeilemaan. Aloin tässä kirjoittaessani miettiä, miksi oikein olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan. Ehkä osittain siksi, että tuntui ikävältä miettiä, mitä kaikkea sitä kasvoihinsa hieroo. Jotenkin luonnonkosmetiikka tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Toisaalta en usko, että kovin suurta määrää ylimääräisiä kemikaaleja pystyn näin välttämään, mutta onhan tämäkin jotain, varsinkin kun kosmetiikka laitetaan kirjaimellisesti iholle. Osittain edellä mainitut tuotteet ovat jääneet luottotuotteikseni siksi, että ne tuntuvat hyviltä ja laadukkailta. Miksipä sitten vaihtaa hyvää tuotetta toiseen. 

Mitä mieltä sinä olet luonnonkosmetiikasta? Mitä tuotteita olet kokeillut?