Vastasyntyneestä palleroksi: Bonbon 2 kk

Ennen lapsen saamista kuulin ja luin monenlaisia pelotteluja ja kauhutarinoita vauva-arjesta, loputtoman pitkiltä tuntuvista päivistä, nopeista viikoista ja parisuhteen tuhosta. Toistaiseksi vasta yksi pelottelu on pitänyt paikkansa: aika kuluu ihan hirveää vauhtia! Tuntuu kuin 22. kesäkuuta joku olisi painanut elämässäni pikakelausnappia ja nyt vauhtia ei pysäytä mikään. Meidän pienestä, säälittävästä villahousuvauvasta on kasvanut pullea pallero, joka ottaa kontaktia ja hymyilee valloittavaa vauvanhymyään. Kääk! No, okei, myös toinen pelottelunaihe on pitänyt paikkaansa: päähän ei meinaa mahtua mitään muuta kuin vauvavauvavauvaa ja nuo edelliset, ei-vauva-aiheiset postaukset ovat vaatineet varsinaista pinnistelyä. En halua tehdä tästä pelkkää vauvablogia, mutta sallinette kuitenkin höpsähtäneen äidin kertoa Bonskun kuulumisia.

Voi kun niin tekisi mieli laittaa kokonainen kuva, mutta tyydyn kuitenkin näihin palasiin.

Bonbon on osoittautunut aika leppoisaksi tapaukseksi. Luulenpa, ettemme ole saaneet oikein realistista kuvaa tästä vauva-arjesta. Älkää ymmärtäkö väärin, kyllä Bonbon osaa esittää mielipiteensä varsin kovaäänisesti ja etenkin nälkä ilmoitetaan suoraan nollasta sataan kiukulla. Myös vatsan kipristykset aiheuttavat huonoa tuulta, mutta pääsääntöisesti Bonsku on minusta erittäin hyväntuulinen vauva. Olen tästä kyllä ihan äärettömän kiitollinen, sillä tajuan ettei se ole itsestäänselvää, eikä tietenkään koskaan tiedä, miten on jatkossa. Nyt nautitaan kuitenkin tästä hetkestä.

Bonbon on varsinainen tyyliniekka pikeepaidassaan. Paita tosin on euron kirppislöytö, mutta sitä ei hänelle kerrota.

Bonsku on ilostuttanut meitä hymyllään jo muutaman viikon ajan. Ensimmäinen hymy tuli jo reilun neljän viikon iässä ja nyt hymyjä näkyy jo päittäin. Oman vauvan hymy on ehdottomasti yksi maailman ihanimmista asioista! Jo perinteikkäät aamuhymyt pelastavat aamun vähän huonomminkin nukutun yön jälkeen, eikä minulla ole koskaan ollut ihanampaa herätyskelloa. Tuttujen kasvojen lisäksi hymyjä kirvoittavat muun muassa ikkunat (?), värikkäät sohvatyynyt (tuleva sisustusarkkitehti?) sekä isän erilaiset shakerit, marakassit sun muut perkussiot.

Iskän lelut on parhaita. Tuo punainen shakeri on pariin otteeseen kirvoittanut sellaiset hymy että oksat pois!

Niin joo, ja hän rakastaa myös syömistä! Siihen todellakin paneudutaan ja keskitytään, vaikka muuten ympäristö kiinnostaa kovasti. Ja syömistähän harrastetaan välillä jopa kerran tunnissa, joskin yleensä melko lyhyitä hetkiä kerrallaan. Syöntikerrat näkyvät kuitenkin painossa: 2kk neuvolassa painoa oli kertynyt 5260g eli yli kilo kuukaudessa! Pituutta ja päänympärystä oli tullut hieman maltillisemmin, mutta silti Bonsku on mielestäni melko sopusuhtainen vauva. Ja maailman söpöin!

Pieni pallero kasvaa koko ajan. Nyt mahtuvat vielä 56 vaatteet, mutta 62 alkavat olla jo pelottavan sopivia!

Kovin selkeää rytmiä Bonskulla ei vielä ole, mutta jotain säännönmukaisuuksia kuitenkin. Iltaisin hän nukahtaa tyypillisimmin joskus 21-23 välillä, joskus ilman rintaa ja joskus taas syöpötellen. Yöllä hän nukkuu 2-3 tunnin pätkiä ja heräilee syömään muutamia kertoja. Aamuyöstä on viime aikoina ollut vähän mahavaivoja, mutta onneksi hän nukkuu yleensä kipristysten helpotettua 8-9 asti. Aamupäivisin on yleensä yhdet lyhyemmän päiväunet, mutta muuten päiväunet osuvat yleensä vähän mihin sattuu. Ja ruokailuja on päivän aikana ties kuinka monta! 

Father-son-bonding. 

No entäs äiti sitten? Äitiys on tuntunut yllättävänkin luontevalta. Etukäteen minun oli vaikea sanoa, kuinka "äidillinen" olisin, vaikka olenkin aina pitänyt lapsista. Oma lapsi on kuitenkin aivan eri asia, mutta tämähän on ollutkin paljon ihanampaa kuin kuvittelin. Ei olisi pitänyt uskoa niitä pelotteluja. Jos Bonbonilla olisi haastava temperamentti tai oikein paljon mahavaivoja, kokemukseni voisi tietysti olla erilainen, mutta nyt on onneksi näin. Tietysti epävarmuus ja syyllisyyskin joskus vaivaavat, mutta pääsääntöisesti ajattelisin, että menee ihan kivasti. Toivottavasti. Nyt kun kirjoitin tämän, aloin heti murehtia hyvän kiintymyssuhteen muodostumista ja sitä, olenko tarpeeksi läsnä. Yritän kuitenkin karistaa moiset ajatukset pois.

Kaksi kuukautta takana, monen monta edessä! Kohta ne tulevat kuukaudet ovat jo tässä ja nyt, hurjaa!