Bonbonin top 10

Bonbon on selvästi ihastunut äitinsä sisustustyyliin, mikä luonnollisesti ilahduttaa minua suuresti. Olen havainnut Bonbonin ihailevan katseen jämähtävän tutkimaan monia asioita meidän kotonamme. Osa niistä on arkkitehtonisia ratkaisuja, jotka eivät sinänsä liity minun sisustustyyliini, mutta hän on selvästy myös huomannut kotimme tyylin ja yksityiskohdat. Tässä postauksessa esittelen niistä muutamia, jotka kirvoittavat lähes päivittäin parhaat hymyt ja herkeämättömimmät tuijotukset. Laitan kursiivilla myös Bonbonin kommentit aiheesta

Jos Bonbon näkisi vaatteensa, hän varmasti ilahtuisi!

1. Äidin pyöräilykypärä

Bonskun lemppari asioita kuva pullollaan! Myös ruudullinen kassi on satunnaisesti kivoittanut hymyt. 

Tämä kotimme seinällä roikkuva pyöreä objekti saa Bonskussa aikaan toistuvasti iloista hytkytystä ja hymyjä. Se kiinnostaa usein enemmän kuin peilistä tuijottava vauva tai kuistilta tulevat vieraat (hetken päästä kyllä ainakin nuo vieraat alkavat lähes poikkeuksetta kiinnostaa, mutta jokin tuossa kypärässä on). 

Niin, tuo seinästä ulkoneva puolipallo on suorastaan hypnotisoiva. Mikä värien leikki ja kauniin pyöreät muodot! Lisäksi olen havainnut äitini pukevan minut usein juuri samoihin värehin kuin tuossa asiassa on, joten selvästi värityskin on minun tyyliini sopiva. 

2. Olohuoneen lamppu

Bonskua ei haittaa edes se, että yhdestä kuvuista lähti kauan melkein irti ollut pala pois. Liimaamista odotellessa...

Lamppu ei ole meidän ostoksemme, mutta se kuitenkin on tärkeä osa olohuonettamme, sillä se on ollut siinä aina. Lamppu on myös Bonbonin mieleen, sillä sitä pitää tuijotella aina, kun aamuisin valloitamme sohvan aamupala- ja kahvihetken merkeissä. Siitä vasta riemu repeää, kun äiti käy laittamassa lampun päälle! Parhaat hymyt (ei kuitenkaan paremmat kuin äidille) lamppu saa yleensä siinä vaiheessa.

Tuo kiehtova viisihaarainen roikotin on aamupäivisin alituisen kiehtova, sillä siinä riittää viisi haaraa katseltavaksi. Äiti osaa myös ilmeisesti taikoa, sillä aina kun hän kävelee tietylle seinälle ja painaa napista, alkaa tuossa objektissa oikea valoshow ja koko huone tulee täyteen ihanaa valoa, auringon valon  lisäksi.

3. ja 4. Ikkunat, valot ja varjot

Maisemia sohvalta Bonskun näkökulmasta. 

Oo, mitä upeita kuvioita!

Ihan pienestä pitäen Bonsku on tuijotellut ikkunoita. Tämä lienee luonnollista, eikä kerro Bonskun piilevästä arkkitehtonisista havainnointikyvystä muuta kuin äidin mielestä. Kiinnostus valoon on hieman vähentynyt nyt, kun hän näkee jo muutakin, mutta sopivalle päälle sattuessaan hän jaksaa kyllä ihailla maisemaa etenkin olohuoneen ikkunoista. Yhtenä aamuna hän jäi kiinni myös makuuhuoneen katonrajan tuijottelusta ja naureskelusta. En keksinyt mitään muuta naureskeltavaa kuin ikkunasta sirottuva valo. Kaikkea sitä.

Oooh, mikä valon ja varjon leikki heijastuukaan kotimme ikkunoista! Välillä katselen myös vihreiden asioiden heilumista ikkunoiden toisella puolella. On myös kiehtovaa, miten pieni valonlähde voi tehdä niin upeita kuvioita kattoon. Niissä on jotain todella vangitsevaa. 

5. Äidin pyjamahousut

Tätä jaksaa aamuisin tuijottaa, kun äiti vielä hörppii kahviaan. 

Ilmeisesti meillä ei ole vielä tarpeeksi leluja Bonskulle, kun äidin vaatteista pitää repiä riemua. Tämä ei liity tosin sisustukseen kuin siltä osin, että selvästi hän rakasti tuijotella myös vanhempieni kotona olevia tyynyjä, joissa oli valkoisia pilkkuja mustalla pohjalla. Siksi luultavasti myös nämä nimenomaiset pyjamahousut kiehtovat. Selvästi hän on tullut äitiinsä, kun mustavalkoiset graafiset asiat miellyttävät värien ohella. 

Äidin housuissa, kuten myös mumin ja pappan tyynyissä, jotka hämärästi nyt muistan, on aivan upeat kontrastit. Niitä kelpaa tuijotella, sillä kontrastien erottaminen on yksi vahvuuksistani. 

6. Sohvatyynyt 

Kukapa vauva ei näitä rakastaisi? Lisäsin räsymattotyynyt syksyn kunniaksi. 

Onneksi myös meidän kotona on kiinnostavia sohvatyynyjä. Niiden lumo on jo hieman haihtumassa, kun kauemmaskin voi jo katsella, mutta kyllä niistä edelleen viihdykkeeksi on ainakin joksikin aikaa. Äiti hykertelee tyytyväisenä, kun on valinnut niin hienot tyynyt. 

Värit ovat minun mieleeni ja niiden katseluun ei kyllästy koskaan. Kuulemma olen tullut tässä asiassa äitiini. Nykyisin olen tosin havainnut, että myös muualla kodissamme on paljon värejä, ei ainoastaan näissä pehmeissä asioissa sohvalla. 

7. Kirjahylly

Tulevaisuudessa tästä hyllystä löytyy monta kiinnostavaa kirjaa. 

Usein Bonbonin katse hakeutuu myös kirjahyllyyn, kun majailemma sohvalla. Olen tietysti sitä mieltä, että värijärjestykseen asetellut kirjat tai vaihtoehtoisesti värijärjestykseen asetellut lankakerät. 

Olen suorastaan ihastuksissani tuosta kaukana siintävästä värien sekamelskasta. Mitäköhän ovat nuo kapeat eriväriset asiat, jotka on järjestelty niin mukavasti ja silmiähivelevästi. Myös nuo pyöryläisemmät värikkäät asiat näyttävät kiinnostavilta. En tosin vielä aivan erota, mitä ne ovat. 

8. Pinnasuoja

Onnimanni on oiva nukuttaja.

Hyvän kankaan onnistuin valitsemaan pinnasuojaan, sillä olen huomannut Bonskun katselevan sitä suhteellisen usein. Muutamaan otteeseen hän on jopa nukahtanut sitä tuijotellessa. Kerran tein käsitöitä niin, että asetin palan kyseistä kangasta sängyltä roikkumaan ja Bonbon tuijotteli sitä sillä aikaa, kun leikkasin vieressa muita kankaita! Siinä on tietysti myös hauskoja värejä, kuvioita ja selkeät kontrastit. 

Mitäköhän äiti yrittää kertoa näillä jännittävillä kuvioilla, joita tästä sänkyni laidasta löytyy? Ovatko ne kenties jonkinlaisia symboleja? No, olivat mitä olivat, ne ovat ilo silmälle ja mukavan värikkäitä. Ehkäpä opettelen nämä muodot tässä aikani kuluksi, kun 2,5 kuukauden ikäisen vauvan elämä on paljon pelkkää tuijottelua, jos äiti tai joku muu ei viihdytä. 

9. Vaippakorit 

Yritin kuvata jälleeen Bonbonin näkökulmasta. 

Nyt kun vaippakorit on kiinnitetty hoitopöydän yläpuolelle seinään roikkumaan, on Bonsku monesti tuijotellut niille ja saattanut väläyttää hymynkin. Ennen hän hymyili kovasti neuvolasta saadulle (nestlen) hymynaamalle, mutta nyt se ei enää kiinnosta. 

Niin, minusta se naama alkoi olla jo vähän lapsellinen. Oikeita kasvoja on paljon mukavempi katsella, sillä ne innostuvat niin kovasti minusta. Tuo keltainen naama on kovin staattinen. Enkä halua enää olla minkään monikansallisen yhtiön naurutettavissa.

10. Äidin ja isän naamat

Naamoista puheen ollen, onneksi sentään kaikkein parhaat asia kodissa taitavat olla äidin ja isän nassut, joille voi hassutella ja ilmehtiä ja ne sen kun vaan innostuvat enemmän ja enemmän. 

Tottahan tuo. Paitsi oikeasti tämä kymppi kohta johtuu siitä, ettei äiti keksinyt enempää kohtia. 

Tämä postaus sai minut pohtimaan sisustusmieltymyksiäni. Jos kaksikuinen on siis niin kovin kiinnostunut monesta sisustusratkaisustani, onkohan tyylini siis jäänyt vallan vauva-asteelle? Tai ehkä olen vain kokenut värideprivaatiota 80-luvun lopun ihonväriä ja nudea vauvoille tarjonneessa suuntautksessa. Mene ja tiedä, sekä minä että Bonbon tykätään kotimme sisustuksesta paljon!