Hengästyttävä päivä kanssamme

Välillä blogeissa näkyy "päivä kanssamme"-tyyppisiä postauksia ja olen minäkin tainnut sellaisen joskus kirjoittaa. Tässä arjen tuoksinassa postausaiheille on aivossa ollut nyt melko vähän tilaa ja vielä vähemmän aikaa istahtaa koneen ääreen, joten päätinpä ottaa aiheeksi tämmöisen, jota on hyvä miettiä siinä päivän mittaan. Tämä päivä on toisaalta melko tyypillinen päivä, ainakin aamupäivän osalta, mutta ei taida tällä hetkellä mikään päivä olla ihan samanlainen, joten ei varmaan mistään prototyyppipäivästä voisi siis kirjoittaakaan. 

Päivän kauppalappu. Osa on kirjoitettu imetyksen aikana, joten piti käyttää oikeaa kättä. Kieltämättä oli aika haastava saada selvää osasta sitten kaupassa. 

Lauantaina 7.11.2015 heräsin Bonskun kanssa yhtä aikaa noin yhdeksän maissa. Täytyy sanoa, että aamuisin arvostan Bonbonin unirytmiä suuresti. Illalla en ole aivan yhtä innosutnut, sillä hän menee nukkumaan melko myöhään, jolloin oma ilta venyy helposti sinne puolille öin. Otan unet takaisin sitten aamuisin. Mies oli herännyt jo aiemmin, sillä hän lähtisi pian keikalle toiselle paikkakunnalle. Tein rauhassa aamiaista ja mies hoiti aamuvaipan. Aamut ovat yleensä nykyisin ihana rauhallisia ja yleensä vältänkin kaikkia sovittuja menoja aamupäivän aikana. Yksi syy tälle on se, että ainoat lähes varmat päiväunet Bonsku nukkuu aamupäivisin noin pari tuntia heräämisensä jälkeen. Niin tänäänkin ja saan 40 minuuttia aikaa laittaa itseni kuosiin ja vähän tehdä kotihommiakin. Ja lähes 100 % varmuudella, kuten tänäänkin, Bonbon heräsi nukuttuaan noin 40 minuuttia. Päikkäreiden aikana sain paketoitua myös isänpäivälahjan. 

Kantoliinan jälkeen yleisin päiväunipaikka.

Luovaa paketointia. Lehdet on kyllä jo tippunut, mutta eiköhän tämä mene läpi kuitenkin. 

Päiväunien jälkeen Bonbon vaati erinäisiä huoltotoimenpiteitä. Niiden jälkeen laitoin hänet kantoliinaan ja päästiin vähän kaupungille. Yleensä syön lounaan kotona, mutta silloin tällöin käyn ulkona lounaalla. Nyt valitsin Pasta Fabbrican Hansan ruokamaailmassa. Aika moni muukin lapsiperhe oli valinnut food courtin. Bonbon halusi jälleen kerran ruokailla kanssani yhtä aikaa ja harmittelien hetken, että valitsin vahingossa spaghettiannoksen. Onneksi se oli kuitenkin helppo syödä. 

Lounaan jälkeen suuntasimme kohti toria. Ostin salaattiaineita ja iloisena yllätyksenä sain tarvitsemani lehtipersiljan kaupan päälle. Mietin hetken, menemmekö suoraan kauppaan, mutta päätinkin mennä postiin hakemaan yhden paketin ja lankakauppaan hakemaan käsityöprojektia varten pari kerää lankaa. Bonbon vaikutti tämän jälkeen hiukan levottomalta ja läiskäisee käden kantoliinan sisältä naamalleni. Tämä on merkki, että emme taida päästä samalla reissulla kauppaan, vaan kotiin on mentävä välissä. 

Sohvan valtaajat vauhdissa jälleen. 

Iltapäivä onkin varsinaista väsytystaistelua. Bonbon vaikutti edelleen hieman levottomalta ja kärttyiseltä, mikä yleensä merkitsee väsymystä. Aikani kuluksi kokeilin laittaa hänet kantoliinalla selkään. Ensimmäisen kerran onnistumme ja Bonbon viihtyy selässä melko hyvin. Soitan äidilleni ja puhumme jonkin aikaa. Jossain vaiheessa Bonbon alkoi venkoilla ja yritin epätoivoisesti nukuttaa häntä. Hän nukahti hetkeksi, jolloin pääsen isänpäivävalmistelujen pariin. Sitten hän hersi rääkäisten. Tämä toistui useita kertoja. Niin ihana kuin Bonbon onkin, niin kyllä hän välillä osaa järjestää varsinaisen ärsytysshown. Lopulta epätoivoisten kantoliinanukutusyritysten jälkeen lähdimme kauppaan. Kaupan jälkeen hän nukahti taas hetkeksi ja keitän kahvit. Ei kannattaisi kyllä alkaa tehdä mitään kotihommia ennen kuin saa kahvia! Sitten ehdin hetken kirjoittaa tätä postausta ennen kuin Bonsku taas heräsi. 

Onneksi vaipanvaihto ja mahanpäristely pelastavat päivän! Yksikin hurmaava hymy pyyhkii pois aika paljon harmeja. Mahan päristely on uusi suosikkijuttu. Makeimmat hymyt taitaa saada oma peilikuva (kuka nyt ei noin söpölle vauvalle hymyilisi?) ja siitä riittää iloa äidillekin. 

Tein "kaurasämpylöitä", jotka ovat kyllä ennemminkin jotain lättysiä tai leipäsiä. Hyviä kuitenkin! 

Unien jälkeen Bonsku oli paremmalla tuulella ja totesin, että onnistuu se ruoanlaitto vauvan kanssakin. Välillä Bonsku katseli sylistä, mutta suurimmaksi osaksi hän oli tyytyväinen leikkimatolla, kunhan hänen kanssaan jutteli riittävästi. Sieltä oli ilmeisesti ihan hauska katsella äidin touhuja, sillä ne kiinnostivat enemmän kuin lelut. Sain tehtyä jopa sämpylät, vaikka olin heivannut sen suunnitelman iltapäivän nukutusrumban keskellä. Sain valmiiksi kanakeiton seuraavaa päivää varten ja söin itsekin. Bonbon halusi olla sylissä ja nykyään pitääkin olla tarkkana, ettei keittolautanen päädy lattialle tai syliin, sillä Bonbon on varsin vikkelä vetämään tavaroita alas pöydältä.

Pitkään haudutettu kanakeitto on niin hyvää! Tein tätä ohjetta mukaillen, pistin mukaan vielä lisää juureksia ja nuudeleiksi riisinuudeleita. 

Ruoanlaiton jälkeen teimme yhdessä vielä vähän kotihommia ja sitä sun tätä. Yhdeksän aikoihin aloitettiin nukutushommat. Tällä kertaa mentiin oikein pitkän kaavan mukaan vauvahierontoineen päivineen. Vähän lueskeltiin lasten rukouskirjaa ja laulettiin tutut iltalaulut. Bonsku simahti joskus ennen puolta yhtätoista ja pariin otteeseen sain mennä rauhoittelemaan uudestaan ennen kuin pääsin istahtamaan tähän. Vaikka iltanukutuksissa menee tällä hetkellä aika paljon aikaa, ne ovat oikeastaan aika mukavia puuhia (ainakin siihen asti, kunnes alkaa mahdollinen iltaraivari).

Sekoittelin isänpäivän aamiaiseksi tuorepuuroa. Nopeaa ja hyvää! Tähän tuli muussattua banaania, mantelimaitoa, (omatekoista) mysliä, puurohiutaleita, auringonkukansiemeniä ja mustikoita. 

Nyt sitten istun tässä koneen ääressä viimeistelemässä tätä postausta. Oli aika jännää, kun koko päivän päässä surrasi postaus ja mitä tästä päivästä kirjoittaisin. Eipä sitä ihan joka päivä jaksaisi. Kuvien lisäämisen jälkeen varmaan vielä vähän jumppailen ja katselen telkkaria. Ja simahdan joskus puolilta öin. Tuntuu kyllä näin jälkikäteen, että päivässä ehti tapahtua ihan hirveästi asioita, vaikka emme käyneet kuin muutaman sadan metrin säteellä kodista. Yleensä en toki tee ihan noin hartaudella ruokaa tai muita valmisteluja kuin nyt isänpäivää varten.  Aamulla onkin sitten ensimmäisen virallisen isänpäivän vuoro meidän pienessä perheessä! Sitä jäänkin odottamaan jännityksellä.