Älä osta kurpitsaa säkissä, osa 4

Taannoin lupailin vuotuista kurpitsapostausta ja tässä se vihdoin tulee! Jo kolmena aikaisempana vuonna olen tunaroinut ja toilaillut kurpitsaostosteni kanssa. Kurpitsat eivät olekaan kasvaneet lineaarisesti eikä artimeettinen tai geometrinen toteutunut, kun viime vuonna sumea logiikka heittikin tielleni viisi minikurpitsaa. Suuri haaveeni kurpitsavaunuista tai omasta kurpitsamökistä ei siis ole toteutunut. Tänä vuonna päästään kuitenkin jo aika lähelle, sillä kurpitsat kuuluvat kurkkukasvien sukuun (lat. Cucurbitaceae). 

Kurpitsankantojuhta

Jos aikoo tilata kurpitsan tai muun kurkkukasvin säkissä, se kannattaa ehdottomasti tilata joltain mahtavalta blogitoverilta. Tämä kyseinen kurkkukasvi matkasi meille Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton varastoista.  Eräänä harmaana marraskuun iltana nappasin Bonskun kantoliinaan ja marssin postiin hakemaan pakettia. Tällä kertaa paketti ei painanut 20 kiloa, mutta Ikean kassi oli oikein sopiva kuljetusväline. Tällä kertaa ei tarvinnut hakea autoa, eikä keikuttaa möhkälettä pyöräntarakalla halki kaupungin, vaikka kantamuksella kokoa olikin. 

Iittalan kassi ja ilmastointiteippiä...

Kotona aloin hartaasti kuoria hankintaani paketista. Paketti oli selvästi koottu hellyydellä ja tarkkuudella. Sisältöä oli suojattu muun muassa suklaarasialla ja silkkipaperilla. Kurkkukasvia oli selvästi haluttu varjella ylimääräisiltä kolhuilta. Kerros kerrokselta, vähä vähältä, alkoi paketin sisältökin paljastua. Ensin vastassa tuikkivat iloiset silmät... 

... Prisman kassi...

... silkkipaperia... 

... suklaarasia ja sanomalehteä... Tämähän kävi ihan pakettileikistä!

"Silmät?!?!?!", te lukijat varmasti mietitte tässä vaiheessa. Kyllä, silmät, sillä kyseessä ei ollut mikään tavallinen kurkkukasvi. Paketista paljastui nimittäin ihka-aito kuueläin kurkkumaasta, myös kurkku- tai kurpistamopoksi tituleerattu kaveri. Siellä se tillitti iloisesti silmillään ja hymyili alati tyytyväistä hymyään. Paketista päästyään se sai hetken rullailla vapaasti lattialla, ennen kuin se päätyi vielä piiloon. Bonbon saa sen nimittäin joululahjaksi. 

Kukas se sieltä kurkistaa? Tunnistatko jo otuksen?

Kurkkumopo on Plaston 70-luvulla valmistama potkuauto. Hyväkuntoiset kurkkumopot  lienevät ihan keräilyharvinaisuuksiakin, mutta tämän kurkkumopon on vielä tarkoitus päätyä ihan leikkeihin. Tuskinpa Bonsku ihan hetkeen vielä sillä huristelee, mutta muutaman kuukaudenkin päästä tilanne on varmaankin toinen. Siihen saakka se saa köllötellä nurkassa ja tutkailla rauhassa uutta kotiaan. Okein mainio sisustuselementti minusta! Nimeä sillä ei vielä ole, mutta eiköhän sellainen keksitä.

Kurkkumopo koko komeudessaan. Jopa toinen tuntosarvi on jäljellä. Saa nähdä, onko kauaa, kun Bonsku pääsee sillä huristelemaan. 

Minä en tällaisella muista koskaan leikkineeni, mutta olin hämärästi tietoinen  kurkkumopojen olemassaolosta. Mopo tuo mieleeni Richard Scarryn Iloisen autokirjan, josta niin ikään löyty kurkkuauto. Suosittelen lukemaan liikuttavan kertomuksen kurkkumopojen kohtaamisesta Pupuleipomon blogista.

Mitäs pidätte? Onkos teillä kokemuksia kurkkumoposta? Onko nimiehdotuksia?