Kevätkesän hurmos

Herkän kielon sain vappuna anopilta.

Oi miten tämä yllättäen päälle paukahtanut kevätkesä onkaan minut lumonnut! Vaikka toisaalta on olo, että tämä tuli niin äkkiä, niin toisaalta on tunne, että tätähän minä olen jo odottanutkin. Tiedän, että sääennusteen mukaan tämä varhaiskesä muuttuu vielä tavalliseksi kevääksi ehkä jo ylihuomenna, mutta vielä nautin. On ollut hauskaa, miten etenkin me perheen vilukissat, minä ja Bonsku olemme voineet keventää vaatetusta reippaasti. Ulkona piipahtaminen, puistoilu ja kantoliinailukin on vielä niin paljon helpompaa lämpimällä kelillä. Lisäksi + 20 astetta on aivan täydellinen lämpö, sillä silloin ei ole vielä liian kuuma. 

Epätoivoinen yritys kuvata vaahteran kukintoja. 

Luonnollisesti myös luonto ja kasvien henkiin herääminen on saanut minut pauloihinsa. Minä yritän oikein taas painaa mieleen tämän ohikiitävän hiirenkorvien ja vaahterankukintopalleroiden ajan, josta pidän niin kovasti. Kirsikankukkiakin varmasti jossain olisi, muttei meidän lähettyvillä. Joka vuosi yritän ikuistaa nämä hetket, mutta kuvaustaitoni eivät taida riittää. En tiedä riittävätkö kenenkään, ainakaan täysin. 

Ostan joka vuosi suloisia pikkuorvokkeja aina jokaista eri väriä, mitä löytyy. 

Kuistin ja rapunpielenkin kukatkin alkavat uudistua. Alkukevään narsissit vetelevät viimeisiään, mutta pienet suloiset orvokit sopivat vielä hyvin vastahankitun ruusun ja hortensian viereen. Violetin sävyt eivät kuulu aivan suosikkiväreihini, mutta jostain syystä tuo hortensian violetin sävy ja sen parina hennon vihreä sykähdyttävät ja olenkin tainnut useampana vuonna hankkia sen näissä väreissä. 

Kuivahtanut puksipuu sai väistyä heräteostoksen, tuoksuvan ruusun tieltä. 

Antaa narsissien vielä rehottaa, Hortensia tuo asetelmaan vähän ryhtiä. 

Sain minä eilen myös äitienpäiväkukkia. Ja se olikin oikein äitienpäiväihme, sillä kuulemma kukat olivat jo automatkalla nuupahtaneet, mutta vironneet seuraavana päivänä uudestaan! Ne näyttivät niin sympaattisilta pahvimukissa, etten ole raaskinut niitä siirtää toiseen astiaan. Tai oikeasti syynä on kyllä laiskuus, mutta tämä kuulosti paljon romanttisemmalta. 

Valkovuokot virkosivat mahdollisesti kahvin voimalla. 

Penkin ilmestyminen pihapiiriin tuo aina kesäfiiliksen. 

Juuri nyt minun suosikkivuodenaikani on tämä kevätkesä. Ja toivottavasti pian on myös ihan kesäkesä. Viime kesä oli ihana pikkuvauvakesä, mutta luulen, että tämä touhuavan pikkupojan kanssa tämä kesä on aivan erilailla huippu puistoineen ja ensimmäisinä uimareissuineen. Oijoi!