Lukemattomia kirjoja - kirjahaaste

Minua ei olekaan pitkään aikaan haastettu mihinkään, joten Oranssia-blogin Veeran heittämä kirjahaaste tuli sopivaan kohtaan. Tartuin haasteeseen ehkä myös siksi, että olen vastikään lukenutkin jotain pitkästä aikaa. Täytyy nimittäin myöntää, etten millään ehdi lukea niin paljon kuin ehkä haluaisin. Eikä syy ole pelkästään Bonbonin, vaan ihan vaan priorisoin ehtimisissä toisia asioita lukemisen kustannuksella jo ennen lastakin. Lisäksi minäkin kuulun ihmisiin, jotka nukahtavat herkästi kesken iltalukemisten. Kirjat etenevät siis välillä hyvin hitaasti ja samalla sivulla saatan viivähtää useamman illan ajan. Nyt kuitenkin olen ajatellut ottaa itseni niskasta kiinni ja napata some-ajasta aikaa lukemiselle. Tai jos tarkemmin miettii, niin luen kyllä itseasiassa aika paljon... Tämän hetken lukutottumuksistani lisää haastekysymysten vastauksissa.

Kirjahyllyssä on mistä valita. Suurin osa taitaa vaan olla lasten- ja tietokirjoja. Kaunokirjallisuutta on tullut enemmän lainattua kirjastosta. 

Kirja, jota luet nyt

Tosiaan, luen enemmän kuin kuvittelinkaan. Oi, luen monia kirjoja päivässä ihan kannesta kanteen. Bonbon nimittäin rakastaa lukemista ja luemme hänen suosikkikirjojaan aina uudestaan ja uudestaan. Uudestaan ja uudestaan. Välillä kun puuduttaa, niin lohduttaudun ajattelemalla tutkimuksia, joiden mukaan samojen kirjojen lukeminen itseasiassa tukee lapsen kielellistä kehitystä sekä erityisesti kerrontataitoja. Luen Bonskulle myös loruja ja runoja. Kirsi Kunnaksen runot ovat suosikkejani. Niiden kieli on nokkelaa ja oivaltavaa. Itselleni en ole vielä löytänyt sopivaa kirjaa työn alle.

Bonbonin suosikit. "Äänikirjoja" hän kuuntelee myös itsekseen ja jammailee soitinten tahdissa. 

Kirja, josta pidit lapsena

Niitä on valtavasti! Lapsena luin paljon, mutta minusta aikuisena on ollut vaikeampi löytää minua miellyttävää luettavaa. Tiheikön väki oli yksi ehdottomista suosikeistani. Se kertoo Karhunvatukkatiheikössä asuvista hiiristä ja kirjojen kauniit ja yksityiskohtaiset kuvat vetosivat minuun. Ala-asteella luin paljon esimerkiksi The Babysitters club -kirjoja, Amy-sarjaa ja sarjaa, joka kertoi eläinlääkäriperheen tyttärestä, joka ratkaisi mysteerejä. Olen unohtanut tämän sarjan nimen kokonaan, vaikka muistan vielä, missä hyllyssä kirjat sijaitsivat lähikirjastossa. Teininä tykkäsin kovasti Tuija Lehtisen Laura-sarjasta. "Kilttiin tyttöön" oli helpompi samastua kuin moniin muihin nuortenkirjojen päähenkilöihin ja lisäksi Laura oli kuitenkin reipas ja päättävinen.

Nämä suosikit löytyvät edellen kirjahyllystä. Pähkinä ja Pipari -sarjan kirjoja ostin kirjaston poistohyllystä joitain vuosia sitten. Suosikkini, joka kertoi Halloween juhlista, oli jo mennyt. 

Kirja, joka teki vaikutuksen

Tämä melkein olisi voinut vastaus ensimmäiseen kysymykseen, mutta ehdin jo ahmia kirjan loppuun. Pitkästä, pitkästä aikaa jokin kirja sytytti niin, etten voinut melkein laskea sitä käsistäni, Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Se oli niin kaunista kieltä, että ihan kylmät väreet meni. Myös tarina oli koskettava ja puhutteleva. Minusta oli ihana lukea niin kaunis, vaikka myös traaginen ja arkinen rakkaustarina. En uskaltanut lukea kirjaa vielä ennen lasta, sillä pelkäsin siinä olevan paljon ahdistavaa kuvausta perhe-elämästä, mutta kirjassa perhe-elämää tai avioliittoa sinänsä ei kuvata ahdistavana. Jos et ole vielä tutustunut kirjaan, niin suosittelen. 

Uskaltauduin lukemaan tämän vasta nyt. Kannatti!

Kirja, joka jäi kesken

Olen samis Oranssia-blogin Veeran kanssa, sillä minultakin on jäänyt kesken Taru sormusten herrasta. Se oli niin suosittu jossain vaiheessa, mutta minä vaan en päässyt alkua pidemmälle. Veeran vastauksista muisin myös, että Täällä pohjantähden alla -trilogia jäi minulta jostain syystä kesken aivan viime metreillä. Minulle tulikin kiirettä opinnoissa, enkä muistanu enää, missä kohtaa olin viimeisessä kirjassa ja asia unohtui. Nyt pitää korjata asia ja lukea ainakin viimeinen kirja uudestaan. 

Kirja, johon palaat uudelleen

Ensimmäisenä mieleeni tuli Pikku naisia. Se on sellainen klassikkokirja, jonka olen jaksanut lukea moneen kertaan ja monella kielellä. Kirjahyllystä löytyy mm. Mujercitas. Toisaalta välillä kirja on jäänyt kesken, kun sen hempeys on alkanut ärsyttää, mutta se on oikein sopivaa "lohtulukemista", kun tekee mieli lukea jotain tuttua, turvallista, joka päättyy (suhteellisen) onnellisesti. 

Tässä Pikku naisia kolmella kielellä. Äidilläni on omasta nuoruudestaan paljon kauniimpi kansikuva kuin tuo minun elokuvaversion kansi. 

Haastan kirjahaasteeseen ainakin Minnan ja Vintagentin, mutta myös lukijat voivat kommenteissaan kertoa omista kirjamieltymyksistään ja vaikka vastata kaikkiin kysymyksiin. Tämän lisäksi suositelkaa minulle jotain uutta luettavaa!