Yhteinen koti

Koko perheen naulakot. 

Usein sorrun ajatukseen, että koti on minun valtakuntani. Minä meillä sisustan, päätän huonekalujen järjestyksen (kaappien paikoista tosin ovat päättäneet edelliset asukkaat) ja haluan kodin olevan kaunis. Mutta todellisuudessa tämä koti on yhteinen. Minun lisäkseni täällä asuu mies ja vauva. Omat sotkut häiritsevät jostain syystä vähemmän kuin muiden. Siirrän aina miehen tuolille jääneet vaatteet piiloon, vaikka yhtä lailla minun tuolin selkämykselle jäävät vaatteeni ovat rumia. Viimeisimmät kodin muutokset on kuitenkin tehty koko perhettä varten ja kaikki ovat saaneet paikkansa kodissa. 

Yhä ylös yrittää.. Bonskun naukakko tulee vähän jälkijunassa. Hyödynsin kaksi seinässä valmiiksi ollutta ruuvia, joten paikat määräytyivät niiden mukaan.

Uudesta miesluolasta kirjoitinkin jo aikaisemmin. Miehen vanha kirjoituspöytä oli kaunis ja muistorikas, mutta ei välttämättä kovin käytännöllinen tai erogonominen. Niinpä se siirtyi kaunistamaan ja ryhdistämään eteistä. Se oli juuri täydellisen kokoinen eteisen nurkkaan, jossa säilytetään pyykkikoreja. Korit jäävät kätevästi sen alle melkein piiloon ja pöytä on tarpeeksi korkea, jotta eteisessä on laskutilaa pienten käsien ulottumattomissa. 

Eteinen on taas astetta kauniimpi, kun kaunis kirjoituspöytä peittää pyykkikorit alleen. 

Pöydän myötä inspiroiduin myös laittamaan paikoilleen hauskat ukkeli-koukut, jotka ostimme Saksasta. Aiemmin niille ei oikein ollut sopivaa paikkaa. Nyt jokaisella perheenjäsenellä on oma lakki- ja/tai pyöräilykypäräkoukkunsa. Bonskun pyörilykypärä liittyy seuraan myöhemmin kesällä jahka sellaista tarvitaan. 

Yritän olla jättämättä pöydälle asioita ajelehtimaan, mutta kontaktimuovipäällystä kaipaavat vanhat palikat jäivät pöydälle ihan koristeiksi. 

Kohta seitsemän vuoden avioliiton jälkeen meillä on siis viimein yhteinen kirjoituspöytä. Aluksi vastustin tätä muutosta, sillä miten me sitten työskentelisimme, kun molemmat ovat koneella. No, käytännössä sellaisia tilanteita on nykyisin äärimmäisen harvoin. Blogipostauksetkin kirjoitan useimiten, kun muut jo nukkuvat. Ratkaisu yhdistää työpisteet on ollut loistava, sillä nyt mies ei olekaan toisessa huoneessa vaan yhdessä meidän kanssamme, vaikka hän syventyisikin musiikkihommiin koneella. Tulostin siirrettiin toistaiseksi pois käytöstä, sillä nyt kun en opiskele, tarvetta sille on harvoin. Yksi irtohyllyistä laitettiin pöydän alle piiloon. 

Yhteinen työpiste. Bonskukin tykkää tutkia pöydän alla "piilossa" olevia kansiota. Laatiokoita hän ei onneksi vielä saa auki. 

Ihan oikeasti tietysti haluaisin, että työpiste olisi aina tiptop kunnossa, mutta käytännössä tämä ei ole mahdollista. Edes minä en pidä sitä siistinä ja varsinkin johtoja on nyt tuplamäärä, kun erinäisiä laitteita täytyy saada kiinni koneeseen. Onneksi sentään koneita on vain yksi. 

En edes yritä peitellä tätä piuhojen sekamelskaa. 

Perheemme kolmannellakin jäsenellä on nykyisin oma työpisteensä. Kirjoituspöytää hän ei vielä tarvitse, mutta Bonskulla on kirjoituspöydän vieressä käytössään oma pieni lipasto. Roskalavalta löytynyttä yöpöytää ei siinä tarkoituksessa tällä hetkellä tarvittu, ja koska Bonbon niin kovasti piti sen laatikon availusta, oli luonnollista antaa se hänen käyttöönsä. Laatikosto piti tosin ruuvata seinään kiinni, sillä yllättäen Bonsku saikin sen keikattua päälleen. 

Bonskun työpiste. Saimme ison satsin Duploja tuttavilta Bonskun leviteltäväksi ja tulevaisuudessa rakennettavaksi. Maatilalelu on minun vanhani.

Laatikoston ympärille kerätään lelut aina iltaisin ja siitä ne sitten päivän mittaan leviävät yhä laajemmalle alueelle. Mutta kun niille on jokin tukikohta, toistaiseksi niiden säilytyksessä säilyy joku tolkku. Monesti kuulee kauhisteltavan, mitä kaikkia kirjavia muovihärpäkkeitä lapsen myötä nurkkiin pesiytyykään. Meidän kotiin onneksi nämä kaikki härpäkkeet sopivat oikein mainiosti. Tai no, ei nyt ihan mikä tahansa härpäke, mutta ainakin nuo palikat ja duplot näyttävät ihan kivoilta tässä määrin. 

Työmies touhussaan. Laatikoiden tyhjentäminen, niiden kolistelu ja täyttäminen on paras leikki.

Bonbon rakastaa lukemista (ja kirjojen tiputtelua lattialle), joten hänen kirjansa ovat nykyisin näkyvästi esillä. Minilipasto sohvan vieressä on oikein sopiva tähän tarkoitukseen. Suosikkeja ovat erilaiset soivat ja toiminnalliset kirjat, joita luetaan vähintään pari kertaa päivässä. Myös kirjastossa on jo käyty valitsemassa vaihtelua lukuhetkiin. 

Kaunikirjallisuuden klassikoita. 

Sen lisäksi, että kotimme on muuttunut pari askelta enemmän kaikkien yhteiseksi, kotimme on muuttunut myös pienen askeleen hipsterimmäksi. Luovuimme alkuvuodesta televisiosta ja sen tilalle tuli vanha kunnon LP-levysoitin. Noh, ei nyt kovin hifistelijöiksi kyllä ruvettu, sillä soitin on edullisemmasta päästä Clas Ohlsonilta, mutta riittää meidän tarpeisiin. Välillä on hauska laittaa levy soimaan ihan konkreettisesti, eikä vain kuunnella soittolistoja spotifystä. Ja "televisiota" tietysti katsellaan myös, mutta lähinnä tableteilta Netflixiä ja Areenaa. 

Sony ei taida olla se hifistelijäuskottavin levysoitinmerkki. Meidän mielestä kuulostaa hyvältä. Välillä kuunnellaan myös Lastenmusiikkiorkesteri Ammuuta cd-levyltä.  

Vaikka ulkoisesti koti onkin pitkälti minun käsialaani, niin kyllä kaikki perheenjäsenet saavat kuitenkin toimia kodissa ihan vapaasti ja kaikkien harrastukset ovat näkyvillä. En siis onneksi pidä yllä kovin pahaa akkavaltaa. Ja kaikkien sotkut, myös minun, saavat välillä rehottaa valtoimenaan.