Leluelämää

Äidin vanhat palikat. Vähän niissä oli koiran (ja hiiren) puremia, mutta pesun jälkeen toimivat hyvin. Kaikki oleelliset kirjaimet löytyivät.

Elämä pyörii tällä hetkellä vahvasti Bonbonin ympärillä, kuten arvata saattaa. Aina ei aivoista pysty repimän kovin syvällistä bloggauksen aihetta. Siispä on pakko antautua ja blogata vaikkapa leluista. Sillä välin kun isä ja poika olivat kylvyssä (tai poika lähinnä), aloin katsella ympärilleni, että meillä on oikeastaan aika hauskan näköisiä leluja. Vietin siinä sitten hetken leluja kuvaten ja leikkejä pohdiskellen. 

Vintage-legoukkoja. Pidän enemmän näiden vanhojen muotoilusta. Uudet ovat liian hoikkia. 

Bonbon on aikamoinen leikkijä. Tai oikeastana olen ottanut käyttöön Harmaa ja muut iloiset värit -blogin Minnalta oppimani "puljata"-sanan. Bonsku jaksaa puljata lelujensa kanssa pitkät pätkät. Hän tutkii niitä ja pistää suuhunsa, mutta nykyään myös jo vähän leikkii. Tyhjentää ja täyttää astioita, rullailee autoja edes takaisin ja yrittää laittaa legoja kiinni toisiinsa, tässä kuitenkaan onnistumatta. On jännittävä seurata, milloin hän hoksaa että lelut esittävät jotakin: on autoja, ukkeleita, nukkeja, eläimiä... 

Uutta ja vanhaa sekaisin. Traktori on uudempaa tuotantoa, mutta peräkärryt ja eläimet minun vanhojani. 

Meillä on ollut onnea, sillä olemme saaneet valtavan paljon Duplo-legoja sekä omista varastoista että eräältä tuttavalta. Ne ovat mielestäni oikein oivia leluja jo vauvoille, kun ihan pienimmät osat on korjattu pois. Eläinhahmot ja ukkelit ovat minun vanhojani ja ne eivät ole menneet miksikään. Iloisen värikkäät Duplot ovat oikeastaan kivoja katsoakin, vaikka mielelläni  minä kyllä korjaan ne joka ilta hetkeksi piiloon. Kunnes aamulla ne taas yhdessä rysäyksessä levitetään uudestaan. 

Eläintarhasettejä myydään nykyäänkin. En tosin tiedä, ovatko eläimet vaihtuneet tai muuttuneet. 

On ollut hauska ottaa käyttöön muitakin "vintageleluja". Eipä sitä mitään moderneja härpäkkeitä tarvita, kun kasarilelut toimivat edelleen! Voi olla, että minun ponini ja barbieni jäävät Bonskulta sivuun (vaikka eihän sitä tiedä), mutta onneksi isänkin varastoista löytyy kaikkea hienoa. Oikein odotan innolla, mahtaako Bonbon innostua isänsä vanhasta pikkaraisten kodista. Nykyisin pikkaraiset taidetaan tuntea paremmin Sylvanian families -nimellä. Minun suosikkejani lapsuudessa olivat myös pehmolelut, joita kohtaan Bonbon ei ole osoittanut erityistä kiinnostusta toistaiseksi. Niitä odottaa kyllä varastossa monta laatikollista, jos kiinnostusta riittää. 

Aurinko-palikka on hävinnyt ja heppa-kuva vaihtuu toiseen joskus ja jouluna, mutta muuten kelpo peli tämä viihdekeskus. 

Missäköhän vaiheessa lelut muuttuvat kiinnostavammiksi kuin "oikeat esineet"? Yhdessä vaiheessa kaikki lelut olivat ihan tylsiä ja kaikki muu kiinnosti kovasti. Nyt taas lelutkin ovat saaneet suosiota, vaikka tietysti myös muiden asioiden tutkiskelu kiinnostaa. Etenkin se, mllainen ääni niistä lähtee. Yksi suosikkipuuha on kolistella rytmikapulaa metallipurkissa. Samalla voi vaikka soittaa marakassia. 

Musisointi on lähellä Bonbonin sydäntä- 

Meidän lelumäärämme ovat toistaiseksi pydyneet kohtuullisissa rajoissa. Toivotaan, että pysyy jatkossakin, vaikka tietysti määrä varmasti todellisuudessa kasvaa eksponentiaalisesti seuraavien vuosien aikana. Varsinaisia huteja ei ole vielä tullut juuri hankittua. Kurkkumopo kiinnostaa Bonbonia kovasti, vaikka sillä ajeleminen on vielä hieman jännittävää. Taaperokärry on kokeilulainassa, sillä eräänä kauniina päivänä Bonbon alkoi käyttää meidän kahvipöytäämme taaperokärrynä ja työnteli sitä ympäri olohuonetta. Nyt kun taaperokärry nököttää nurkassa, se homma ei kiinnosta enää ollenkaan. No, ehkä sellainen kuitenkin hankitaan omaksikin jahka hän innostuu kävelemisestä enemmän. 

Brion taaperokärry ei ole kiinnostanut, mutta Pötsi-kurkkumopo on kiva. 

Vaikka leikkien sisältöön ei aivan vielä pääse sisälle (esimerkiksi miksi on olennaista ensin lastata palikoita purkkiin ja sitten yhtäkkiä ottaa palikat pois ja laittaa tilalle Hello Kitty -legot), niin joitain Bonskun aivotuksia voi jo seurata. Erimerkiksi hänellä on selvästi tiettyjä suosikkileluja, jotka hän valitsee. Kylpyleluistaan hän valitsee aina oranssin "Funk-ankan" eli Fankan, vaikka tarjolla olisi myös Punkkariankka-Ankkaripunkka sekä Balladiankka Eero S., vinkuva pingviini, pikkuankka ja kelluva sammakko. Sängynkoristeena olevista pehmoleluista hän pitää hauskimpana kummisedältä saatua Ikean hassua kyklooppihahmoa. 

Saanko esitellä: Fankka.

Vielä toistaiseksi me vanhemmat olemme saaneet päättää lelujen laadusta ja määrästä. Minä esimerkiksi kaavailen Bonbonille Brion junarataa (vinkvink) ja tyylikästä polkuautoa, vaikken tiedä olisivatko ne hittejä vai huteja. Kauhulla ja innolla odotan, millaisia leluja hän tulevaisuudessa toivoo. Pysytäänkö klassikkolinjalla vai onko saatava muodinmukaan vaihtuvat sesonkilelut? Varmaankin sekä että. Nyt täytyy nauttia siitä, että vintage-legot ja kurkkumopot kelpaavat mukisematta - kunhan kaiken saa leivittää mahdollisimman laajalle alalle.  

Siellä se puljaa. 

Millaisista leluista sinä pidit pienenä? Entä sinun lapsesti tai tuttujen lapset, kiinnostavatko vanhat lelut enää seuraavaa sukupolvea?