Isänpäivä tropiikissa

Oho, luulin jo julkaisseeni tämän monta päivää sitten ja ihmettelin kommenttien vähäisyyttä tässä kiireen keskellä. No nyt, olkaa hyvät:

Viimevuonna keksimme viedä isoisät ja samalla isoäiditkin isänpäivänä metsään. Reissusta sukeutuikin oikea extreme-retki. Tänä vuonna halusimme hyvitellä ja lupasimme viedä koko poppoon tropiikin lämpöön. Huomautin viestissä, että päämäärämme ei olisi Caribia, joten uima-asulla ei tarvinnut varautua. Kutsuviestin perään laittamani hymiöt kuulemma viimeistään paljastivat kohteen mummulle ja vaarille, mutta mumi ja pappa olivat aivan tietämättömiä määränpäästä ennen kylttejä. 

Bonsku oli parempi pitää kyydissä, muuten olisivat kasvit voineet saada kyytiä. 

Kohteenamme oli Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa. Olin halunnut käydä siellä jo pidemmän aikaa, mutta aina oli tullut jokin este tai päiväunet väärään aikaan. Isänpäivä antoi sopivan syyn suunnitellulle retkelle. Minä ja vanhempani sekä Bonbon emme olleet koskaan käyneet paikassa, mies muisti hämärästi käyneensä ja miehen vanhemmat olivat käyneet useampaan otteeseenkin, mutta heidänkin vierailustaan oli aikaa. Oikein sopiva kohdevalinta siis!

Ihmeteltävää monessa suunnassa. Puuhun oli piilotettu pehmo-apina. 

Vaikka kukkaloisto kasvtieteellisessä puutarhassa on upeimmillaan varmasti keväällä, minusta kohde sopi hyvin myös keskelle marraskuuta. Vehreys virkisti mieltä ja etenkin kostean trooppisissa kasvihuoneissa vierailu virkisti pakkasen keskellä. Miten mieli olisikaan virkistynyt, jos marraskuu olisi ollut musta ja kylmänkostea! Paikassa pääsi irtautumaan arjesta, sillä eipä sitä missään yleensä täällä törmää banaaniterttuihin, greippeihin tai kypsyviin mandariineihin muualla kuin marketin he-vi-osastolla.

Lampihuone oli maaginen. Varmasti erityisen upea, kun lumpeet kukkivat. 

Oma suosikkini oli huone, jossa oli suuri lampi, jonka pintaa peittivät monenkokoiset lumpeet ja vesikasvit. Se oli kuin taideteos! Lammessa ui valtavia karppeja ja huoneessa lenteli vapaina suloisia värikkäitä undulaatteja. Undulaateista osa pysyi piilossa, osa taas lenteli rohkeasti. Bonsku ihastui karppeihin ja halusi katsella niitä useaan otteeseen. Tuttavalliset (ja ruokaa toivovat) karpit uivatkin tervehtimään katsojia. Bonsku olisi mielellään halunnut myös itse pulahtaa veteen, sillä hän alkoi toistella "brumbrum"-sanaa, joka tarkoittaa kylpyä (minulla ei ole aavistustakaan, mistä sama on peräisin). 

Kaloja kohti piti oikein kurottautua. 

Kun olimme kierrelleet tarpeeksi, suuntasimme takaisin meille kotiin. Illalliseksi tilasimme vielä trooppiseen teemaan sopivasti itämaista ruokaa VG-wokista. Jälkkärinä söimme banaanilettuja ja kookosjäätelöä. Päivä oli yhtä täyteläine kuin jäätelökin. Näistä elämysisänpäivistä täytyy tehdä perinne! Kasvitieteelliseen puutarhaan palaamme tosin mahdollisesti jo äitienpäivänä.

Aavikolla oli myös anopinjakkaroita. Sopiva kohde myös äitienpäiväksi siis. 

Oletko käynyt kasvitieteellisessä puutarhassa, täällä Turussa tai muualla?