Apukokin apukeittiö

Äidin ja pojan yhteinen taide- ja askarteluhetki. 

Aika useasti olemme vitsailleet, että Bonbonista tulee isona varmaankin kokki tai keittiömestari, sillä hän on aina nauttinut hyvistä mauista (ja pienistä annoksista), tykännyt puljata keittiövälineillä ja nyt uusimpana hän usein heiluttaa lusikkaa ja kattilaa tehden leikisti ruokaa. Ruokaa tarjoillaan vanhemmille, leluille, Ikean käärme-kenkälusikalle ja Jamie Oliverille (kyseisen tyypin kuva oli eräässä lehdessä ja Bonsku juotti Jamielle kahvia). Ruoka ja ruoanlaitto on siis lähellä Bonskun sydäntä ja leikkiastioita hänellä on ollut jo jonkin aikaa. Nyt vihdoin sain myös askarreltua hänelle oman DYI-leikkikeittiön! 

Keittiöremontti vaati hieman purkutöitä. 

Ostin Tallinnan reissulta ihanan kirjasen, joka sisälsi valmiit tarrat pahvilaatikosta tehtävää leikkihellaa varten. Projekti oli jäissä pitkään, sillä sopivaa laatikkoa ei ollut. Kun lopulta sellaisen sain käsiini, pistin töpinäksi ja eilen kyhäsin kasaan Bonskulle oman pienen hellan. 

Väritin uunin ympäristön vahaliiduilla, ettei lopputulos olisi liian tasapaksu. 

Hella oli todella yksinkertainen tehdä. Ensin vähän madalsin laatikkoa ja sommittelin uuninluukun paikan. Tein uunin kahvan ylijäämä pahvista ja liimasin kiinni. Kiinnitin uuninluukku-tarran ja leikkasin mattoveitsellä luukun. Ruskea pahvilaatikko oli niin ankea, että päätin vähän DC-fixata laatikkoa parin vuoden takaisen keittiöremontin jämäpaloista. Valkoista kontaktimuovia ei riittänyt ihan laatikon joka sivulle, mutta tärkeimmät sain päällystettyä ja pienet kauneusvirheet peitin mustilla yksityiskohdilla, jotka toivat kivasti särmää. 

Vähän tulee tietysti remonttijätettä. 

Erityisen tyytyväinen olen hellan toiseen sivuun, johon ohjeen mukaan oli tarkoitus liimata keittiövälineiden kuvia. Valkoista kontaktimuovia ei olisi riittänyt peittämään koko sivua, joten hyödynsin kirjasesta löytyneet "kaakelit", jotka oli tarkoitettu hellan taakse kiinnitettävään seinämään. Kaakeileiden kohdistus onnistui lähes täydellisesti! Harmi vaan hellan sivu jää lähes kokonaan piiloon kukkapöydän varjossa. 

Lähes täydellinen kohdistus. Huomaa (ainakin) yksi virhe. 

Hellassa on pieniä kauneusvirheitä, sillä olen aina vähän suurpiirteinen askarteluissani. En esimerkiksi katsonut hellan levyille tarkkoja paikkoja ja liimasin ensimmäisen levyn liian sivuun. Onneksi Bonbon ei ole kriittinen käyttäjä. Projekti on vähän vielä vaiheessa, sillä hellan nupit pitäisi vielä kiinnittää haaraniitein, jotta niitä pystyisi pyörittelemään. Meillä vaan ei sattunut haaraniittejä olemaan. Mikä puute!

Sieni-pekonipataa tuloillaan. 

Bonbon on suhtautunut hellaan uteliaasti, mutta vielä hän ei ole yllättäen innostunut sen enempää kokkailemaan. Lähinnä hän on yrittänyt kiivetä hellan päälle. Siirsin toisen yöpöydistämme keittiön apupöydäksi, jonne saa myös piilotettua astiat ja Ikean ihanat leikkiruoat tarvittaessa. Luulen, että hän tarvitsisi myös jonkinlaisen hanan ja pesualtaan, sillä leikkihanoista hän mielellään ottaa vettä ja tarjoaa muille. En vain vielä ole keksinyt, mistä sopivan leikkihanan saisi.  Tarravihkoseen jäi myös tarroja, joista voi tehdä erilaisia elintarvikepakkauksia. Ne jätin toistaiseksi vielä vihkoon, sillä en halua yhtään enempää ajelehtivaa tavaraa huusholliimme, eivätkä pahviset purkit ehkä vielä kestäisi käytössä kovin hyvin. 

Apukokki tutkimassa uutta keittiötään. 

Tulevaisuudessa ajattelin ehkä investoida ihanaan Ikean Duktig-leikkikeittiöön, jos keittiöleikit ottavat oikein kunnolla tulta alleen. Tämä nykyinen ratkaisu on kuitenkin toistaiseksi riittävä ja sopivan kokoinen pikku-Bonbonille.