Olkkarifestarit vol III

Isä ja poika seuraamassa esitystä. 

Parin vuoden tauon jälkeen päätimme jälleen järjestää niin kutsutut Olkkarifestarit, joista ensimmäiset järjestettiin vuonna 2013 miehen kolmekymppisten kunniaksi ja toiset järkättiin muuten vaan vuonna 2014. Viime vuonna juhlat jäivät välistä, sillä Bonsku oli vielä vähän pieni isoihin bileisiin ja muutenkaan emme halunneet, että festarit olisi pakko järjestää joka vuosi. Nyt juhlien järjestämisessä piti ottaa huomioon myös taaperon edesottamukset, joten tällaisten isojen bileiden järkkääminen oli hieman haastavampaa kuin ennen. Onneksi ehdimme jo vappuna järkätä yhdet kemut, jotka menivät hyvin, joten ei ollut niin paljon jännitettävää.

Tämä kuva on loppuillan jameista. 

Olkkarifestareiden konseptiin on kuulunut avoin lava meidän olkkarissa. Tänä vuonna teimme asiat hieman toisin ja meillä oli etukäteen buukattu kaksi esiintyjää. Toinen oli miehen tuttu musiikkijutuista jo vuosien takaa ja toinen uudempi tuttavuus, bossanovaa soittava turkulaislähtöinen poppoo. Myös vapaille jameille oli kuitenkin varattu aikaa. Väkeä valui paikalle tasaisesti ja hiljalleen ja aikataulu jousti sen mukana, mutta ei liikaa. Väkeä saapui hieman vähemmän verratuna aiempiin vuosiin, mikä oli ehkä ihan hyvä niin koko iltaa ei tarvinnut täyttää ruokapöytää ja ihmisten kanssa ehti jutellakin. Joka vuosi juhlissa on myös ollut vähän eri porukkaa, mikä sekin on ihan hauskaa. 

Kuva-arvoitusten kuvat on varastettu rumasti googlesta. Yleensä julkaisen vain omia kuvia, mutta nyt teen poikkeuksen. 

Minä jätän musahommat näissä juhlissa aina miehen kontolle ja minä vastaan tarjoiluista totutuun tapaan. Tällä kertaa minulla oli selkeä visio millaisen kakun haluaisin tehdä, mutta muut ideat tarjottavista tulivat eteen sattumalta reseptejä ja Maku-lehtiä selaillen. Kun vastaan tulivat eräät tietynlaiset kuppikakut, keksin tarjottavista pari kuva arvoitusta, jotka laitan tähän alle. Suolainen tarjottava sen sijaan löytyi Led Zeppelinin levyltä "In through the outdoor". Googlaamalla tai tietämällä (tai skrollaamalla pari kuvaa alaspäin) selviää, mistä suolaisesta herkusta on kyse. 

Hedelmiä, karkkeja, poppareita... vähän jokaiseen makuun. Toiset popparit oli "maustettu" valkosuklaalla ja sitä varten piti kirjoittaa varoituslappu: "Varo tahmaa!"

Tämänkertainen taidonnäyte. Alkuperäisessä visiossa karkit kaatuivat korkeammalta, muten löytänyt sopivaa keksitankoa tämän toteuttamista varten. Hauska näinkin. 

Kakku oli siis M&M-karkein koristeltu suklaakakku, eli tietysti Eminem kakku. Kuppikakut taas olivat popcornilla koristeltuja Blondie-kuppikakkuja (blondie-leivos on siis brownie-leivosten vaalea vastine). Suolaiseksi tarjottavaksi keksin hot dogit, joiden resepti löytyi blondie-kuppikakuista seuraavalla sivulla. Oli muuten hyviä sämpylöitä! Hotdogit toimivat hyvin buffet-tyyppisenä ratkaisuna. Oli erilaisia nakkeja (tavis, tofu ja nitriititön) ja täytteitä, joista ihmiset saivät koota hodarin oman makunsa mukaan.Vieraat toivat pöytään lisäksi kaikennäköistä, eikä kaikkea mahtunut edes laittamaan esille. 

Valkosuklaata popcornilla ja valkosuklaalla. Musta kakkupaperi oli virkistävä perinteisen valkoisen sijaan. 

Hodari-buffet. Lätkin post-it-lappuja kertomaan, mitä mikäkin ruoka sisältää. 

Bonsku on kyllä oikea bile-taapero, niin hienosti hän otti nuoren isännän roolin. Aluksi vähän jänniti, mutta kun hän tottui tilanteeseen ja vieraita valui sisään vähitellen, hän ei arkaillut ollenkaan vaan viiletti ympäriinsä nakki kourassa ja tanssi musiikin tahtiin. Normaalin nukkumaanmenoajan lähestyessä hän alkoi luonnollisesti väsähtää ja iltatoimet hoidettiin juhlien vielä jatkuessa. Kun yöpuku oli saatu päälle, Bonbon päättikin lisätä kierroksia ja jatkoi juhlintaa vielä vähän normaalin nukkumaanmeno ajan tuolle puolen. Lopulta nappasin hänet kantoliinaan ja hän nukahti selkään musiikin tahdissa. Musiikin hiljennyttyä hän heräsi hetkeksi, mutta jatkoi unia pian omassa sängyssä. Juhlat sujuivat siis hyvin tämänkin jännitysmomentin osalta.

Lupasin palkinnon sille, joka löytää nakin kengästään. Voittajaa ei löytynyt. 

Vaikka juhlien järjestäminen onnistui hyvin, vaati hieman aiempaa enemmän suunnittelua, jotta kaikki saatiin valmiiksi ajoissa. Ja kyllä se vei myös mehut ihan täysin. Koko eilisen päivän vain rötväsin, enkä tehnyt elettäkään siivotakseni juhlien jälkiä. Tänään hieman jo raivasin astioita keittiössä ja mies pakkasi soittimet pois. Vielä on aikamoinen matka normaalitilaan, mutta kyllä se tästä. Oli se sen vaivan arvoista. 

Koko perhe juhlii. 

Seuraavat vastaavat juhlat saattavatkin olla sitten minun kolmekymppiseni - KÄÄK!